perjantai 2. maaliskuuta 2018

KOUKUSSA ONNISTUMISEN TUNTEESEEN - ylisuorittajan opiskelu-uupumus


Kun itsetunto ei oikein ikinä ole ollut hyvä ja on kokenut epäonnistuvansa elämässä, tuntuu jokainen onnistuminen erityisen hyvältä. 
Kun opintorekisteriotteessa vilisee kiitettävien numeroiden jono, ei vähempi enää riitä. 
Kun palautetussa tehtävässä lukee opettajan kirjoittama "Hienoa!" tai "Upeaa tietämistä!", haluaa kaikki tehtävät tehdä yhtä perusteellisesti. 
Jokainen saavutettu kiitettävä numero tuntuu voitolta. 

Olin jäänyt koukkuun onnistumisen tunteeseen. Musta oli tullut ylisuorittaja. Tarve onnistua johti salakavalasti ahdistukseen sekä unihäiriöihin ja johti lopulta paniikkikohtaukseen.

Ei ole harvinaista, että etenkin viimeisen vuoden opiskelijat uupuvat ja romahtavat. Epävarmuus tulevasta ja viimeisten opintojen suorittamisen paine kasaantuvat. Etenkin kun itse asettaa itselleen tavoitteita, jotka saavutettuaan nostaa rimaa aina vain korkeammalle ja vaatii itseltään onnistumista, kiitettävää suoritusta. Minäkin, joka olen itseäni tarkkaillut romahdin. Meillä oli mielenterveyden tunnilla työuupumuksesta selvinnyt nainen puhumassa. Aloin tehdä ajatustyötä, nyökyttelin useassa kohdassa. Koulun jälkeen ajatukset alkoivat juosta päässä ja opiskeluelämä vilisi filminauhana syksystä asti silmissä. Rintaa alkoi puristaa, se äityi rintakivuksi, hengitys tuntui vaikealta ja lopulta bussin penkissä tunsin, miten kyyneleet vain valuvat silmistäni. Kohtaus oli onneksi lievä ja ihmisten ympäröimänä, sain kerättyä itseni bussimatkan aikana kasaan. Illalla itkeskelin lisää. Ahdistus jäi päälle, kun se vihdoin kaiken kuoren alta pääsi ulos. Silti koin epäonnistuneeni, mielenterveyteni petti taas. Toisaalta, onneksi en masentunut.

 YTHS:n tutkimusMasennus, ahdistus, kova stressi, 
opiskelu-uupumus ja uniongelmat ovat yleisiä opiskelijoiden keskuudessa.
(Tutkimuksessa mukana olivat ainoastaan yliopisto- ja korkeakouluopiskelijat, 
mutta pätee myös toisenasteen sekä peruskoulun opiskelijoihinkin.)

Olin taas onnistunut peittelemään tunteeni itseltänikin. Olen silti hyvillä mielin, että se pääsi ulos. Ettei se pysynyt kuoren alla kauempaa ja pitkittynyt, joka olisi taatusti johtanut masennukseen. Olen ollut uupunut sekä väsynyt ja ahdistus on tuntunut hyvin fyysisenä. Luulen, että alitajunnassani en ehkä halunnut nähdä merkkejä uupumuksestani aikaisemmin.  En halunnut myöntää tätä itselleni. Vaikka tunnen helpotusta, koen epäonnistuneeni kun mielenterveyteni petti taas. Olisihan minun pitänyt se huomata.
Syksyllä pikkuhiljaa huonontuneet yöunet ja heräämiset olivat ihan ensimmäiset merkit hiipivästä uupumuksesta, nyt kun tätä kaikkea katsoo taaksepäin. Pikkuhiljaa vähentyneet kotitöiden tekemiset, jotka alkoivat taas kasaantua lähes täysin A:n harteille. Hänkään ei silti sanonut mitään. Halusin vain onnistua koulutöissä ja kokeissa, saada hyviä arvosanoja. En edes lopulta tiedä, ketä varten. Osittain halusin näyttää niille, jotka koen aikaisemmin pettäneeni ammatittomuuteni takia. Olen aina tuntenut itseni suvun mustaksi lampaaksi. Se, joka perseili teininä, joka joutui muuttamaan omiltaan takaisin kotiin ja joka on lukion jälkeen jättänyt opinnot kesken kahteen otteeseen. Tuntui, että ainoat saavuttamani asiat oli ylioppilaslakki ja rakkaat poikani. Nyt kun vihdoin kokee olevansa omalla alalla, tietää paljon ja osoittaa osaamisensa, sitä haluaa onnistua loppuun saakka. Viimeisen työssäoppimisen lähestyessä huomaan, että pelkään mokaavani, tekeväni jotain väärin niin, etten valmistukaan. Tai valmistun, mutta arvosana osaamisalalta olisikin H2 tai T1, ajatus on todella ahdistava. Mitä viimeinen huonompi arvosana kertoisi työtä hakiessa työnantajalle, varmasti herättääisi kysymyksen "mitä tapahtui". Uskon kuitenkin onnistuvani ja haluan sitä mielikuvaa itselleni valaa. Olenhan tähänkin asti onnistunut näyttämään osaamiseni ja viimeisimmässä harjoittelupaikassa jopa käynyt tekemässä palkallista työtä! 

Nyt työtaakan kevennyttyä ovat paineet alkaneet hellittää. Loma tuli sopivaan kohtaan ja melatoniinin avulla olen saanut nukuttua. Suuri kiitos kuuluu meidän mielenterveyden opelle ja ihanalle terkkarille sekä ryhmänohjaajalle. Etenkin mielenterveyden opettaja, joka puhui suoraan ja varasi mulle sen ajan terkkarille. Yllättävän tarkkanäköinen ihminen, joka sai mut kyseenalaistamaan oman onnistumisen tarpeeni, tunnustamaan ylisuorittamisen. Silti ajatus kiitettävää huonommasta arvosanasta aiheuttaa edelleen ahdistuksen tunteen sisimmässä. Eikä ahdistusta vähennä ainakaan ajatus tulevasta. Suhtaudun  tulevaisuuteen toiveikkaasti, mutta väkisin jännittää, miten mahdolliset vuoropäivähoidot, koululaisen kesälomat ja sen sellaiset järjestetään. Jos (aika varmasti) saankin kesätöitä, mitä sitten syksyllä? Sanotaan, ettei hoitajan työt lopu, mutta jos siltikin jää työttömäksi. Ollaan myös keskusteltu puolitosissaan mahdollisesta perhepäivähoitajan työstä. Itse muistan, miten kivaa oli tulla kotiin, kun joku oli kotona. Tykkäsin työssäoppimisjaksosta päiväkodissa. Tykkään askarrella ja on ne toisten lapset eri asia kuin omat. Mietinkin valinnassa lasten ja nuorten osaamisalaa. Mutta kunhan nyt saan ne paperit kouraan kesäkuun alussa, niin eiköhän nämäkin asiat selviä. 
Jos jotain elämästä olen oppinut niin sen, että aina asiat järjestyy siten kuin on tarkoitettu. 


Oletko sinä tai läheisesi romahtanut opiskelu- tai työuupumuksesta?
Miten siitä selvisit vai selvisitkö?



ps. Käy osallistumassa edellisen postauksen (linkki) arvontaan!
Saat valita leuanvetotangon tai voimistelurenkaat!

9 kommenttia:

  1. Älä uuvuta itseäsi! Ite oon päiväkodissa töissä (lähihoitaja, lasten ja nuortenpuolelta) ja oon sitä mieltä ettei näitä töitä tehdä hyvillä numeroilla,paljon enemmän on kyse ihmisestä ja luonteesta. Mulla on ollu opiskelijoita joilla ollu loistava kirjalliset tehtävät mutta käytäntö ei sitten ollutkaan niin hallussa. Koskaan mun työn saanti ei ole ollu kiinni todistuksesta vaan suosittelijoista :) Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on ihan totta. Eihän ne numerot määritä mua. Näitä ajatusvääristymiä juuri työstetään, jotta en vie tätä taipumusta työelämään valmistumisen jälkeen.
      Kiitos tsempeistä!

      Poista
  2. Ai vitsi mulla on valmistumisesta vasts muutama kuukausi ja muistan nää stressit opiskelusta kun eilisen ! Mä jopa itkin työharjottelussa opettajan ja ohjaajan edessä, kaikki se uupumus ja stressi siitä koko opiskelusta vaan purkautu. Tsemppiä ❤️

    VastaaPoista
  3. Pystyn samaistumaan, hyvänä olemiseen jää koukkuun. Pienetkin epäonnistumiset tuntuvat suurilta, aina vain suuremmilta mitä pidempään on ollut hyvä. Pitäisi tottua siihen, että on ihan ok, vaikka kaikki ei menisikään täydellisesti. Terveisin hyvin itsekriittinen perfektionisti.

    VastaaPoista
  4. Mä meinasin yhdessä välissä uupua. Mulla oli ihan hullu jakso elämässä, kun opiskelin täyspäiväisessä, sekä avoimessa yliopistossa. Lisäksi kävin kokopäivätöissä ja osa-aikatöissä. Se oli ihan hirveää aikaa. Söin autossa, lihoin ja stressasin niin, että sydäntä puristi välillä.

    Muista levätä ja tsemppiä loppuihin opintoihin! <3 Muista, ettei liika suorittaminen tee sinusta yhtään parempaa ihmistä. Olen tämän oppinut kantapään kautta itse.

    VastaaPoista
  5. Mä valmistuin lähihoitajaksi vanhustyön osaamisalasta viime vuoden kesäkuussa. Viimeisen vuoden tein oppisopimuksella, eli joukossa kirjallisia tehtäviä, lähipäiviä, mutta myös sataprosenttinen työaika. Tuohon viimeiseen vuoteen osui yksi todella mullistava kriisi - josta onneksi selvittiin - mutta viimeisen näytön jälkeen olin aivan puhki. Silti jatkoin samoilla tulilla töitä. Vasta raskaus antoi mulle potkua luvata itselleni, että oikeasti voin ja saan olla väsynyt.

    VastaaPoista
  6. Minulle on tullut myös tuota suorittamisen painetta ja lopulta olen uupunut. Tämä tapahtui parikin kertaa kun en uskonut ensimmäisellä kerralla. Toisen kerran jälkeen totesin opiskeluaikana että nyt riittää, tärkeintä on että opin asiat, ei se miten loistava numero tulee.

    VastaaPoista
  7. Kiitos kun osallistuit Viikon Kuva Maailmalta - Link Up Partyyn! Tule mukaan uudelleen huomenna!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♥

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...