keskiviikko 28. helmikuuta 2018

HELMIKUUN VIIMEINEN - alkuvuoden kuulumisia





Heippa, pitkästä aikaa! 
Tää alkuvuosi on mennyt taas kauheeta vauhtia. On valittu presidentti, saatu Suomelle olympiamitaleita, sairastettu ja vietetty Onnin synttäreitä. Koulun alkuun oli parin viikon välein tentit, puhti loppunut ja sain vielä yhden paniikkikohtauksenkin. Olen ollut sen jälkeen fyysisesti todella väsynyt, mutta nää aurinkoiset päivät on tuoneet vähän lisää energiaa. Viime viikkoinen talviloma ei olis voinut parempaan saumaan tulla!
Loman alkuun iski heti kuume ja pojat lähtivät äitini kanssa Turkuun aloittamaan loman. Molemmat pojat on päässeet tänä vuonna luistelun makuun, kiitos pakkasten ja niin mammakin vei pojat Parkin kentälle luistelemaan. Ja toisen päivän viettivät Naantalin Muumimaailman taikatalvessa enonsa sekä mamman kanssa. Ihanaa kun ollaan saatu tänä talvena lunta ja ihania aurinkoisia päiviä. Oltiin Turussa koko perhe sitten vielä sunnuntaista keskiviikkoon ja lopun lomaa täällä kotihuudeilla. Luistelemassa, pulkkailemaassa, Pokemon gota pelaamassa ja itellä oli vielä tilauskakku loppuviikolle. Loma oli ihana ja kuten sanottu, tuli tarpeeseen. En odottanut loman loppua hiukkaakaan. Joskus on niinkin ollut. Oli ihanaa viettää aikaa koko perhe yhdessä ja saada myös omaa aikaa, kun A vei poikia ulos. 

Tammikuussa olen aloittanut lenkkeilyn, erityisesti juoksulenkit, joogan lisäksi. Tosin puolikuntoisena en ole käynyt ja nyt näillä järkkypakkasilla on täytynyt tyytyä sisäliikkumiseen. Saatiinkin yhteistyön merkeissä lisää ulottuvuuksia kotiliikkumiseen, siitä luvassa lisää huomenna.
Tänään piti loman jälkeen palata kouluun, mutta aamulla olikin Einolla kuumetta, joten pystytettiin sairastupa. A oli koko viime ja edellis viikon flunssassa, joten eipä sillä tavalla yllättynyt. Onneksi A:lla on huominen ja perjantai vapaata, niin pääsen kouluun. Torstait on tärkeitä päiviä, sillä meillä on tässä vapaastivalittavassa (pakollisessa) tutkinnonosassa pareittain omat perheet, joissa käydään auttelemassa ja pitämässä seuraa, olisi ikävää joutua olemaan poissa niiltä käynneiltä. Eipä tässä enää kauaa olekaan, kun alkaa viimeinen työssäoppimisrutistus ennen valmistumista. Kymmenen viikkoa kotihoidossa, jossa suoritan sairaanhoidon ja huolenpidon osaamisalakriteerit sekä vanhusten kotihoidon kriteerit. Odotan kovasti näkeväni myös tämän osa-alueen hoitoalalta. Kuullut kanssaopiskelijoilta paljon erilaisia kokemuksia eri alueilta, niin hyvää kuin huonoakin, joten jännä nähdä millaista tulevassa tiimissäni on. Millaisia asiakkaita ja minkälaisia työntekijöitä, millainen aikataulu.
Valmistumisen jälkeinen elämä vielä auki, vähän ollut juttua kesätöistä, mutta mitään varmaa ei vielä ole. Aukeaa taas uusi vaihe elämässä ja sen epävarmuustekijät vähän lisäsivätkin jo syksystä asti itseni tiedostamatta kasaantunutta ahdistusta, painetta onnistua ja saada kiitettävät arvosanat. Tämä kaikki johti paniikkikohtaukseen koulupäivän jälkeen. Sain itseni hengitettyä sen yli ja pääsin hakemaan Onnin päiväkodista. Apua olen hakenut ja saanut, eikä ole tarvinnut aloittaa muuta lääkitystä kuin melatoniini nukahtamis- ja heräilyongelmiin. Avaan tätäkin vähän enemmän omana postauksenaan.

Ja nyt siis tosiaan on helmikuun viimeinen päivä. Melkosta vauhtia päivät kuluvat ja pitenevätkin. Loman jälkeen oli hassua viedä Onni päiväkotiin, kun viime kerralla oli ollut melko pimeää siihen aikaan ja nyt aurinko onkin nousemassa. Kevättä kohti!




LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...