torstai 13. joulukuuta 2018

Kaksplussan verkostoblogien joulukalenteri: Piparitalkoot - ideoita koristeluun



"Tule mukaan seuraamaan Kaksplus-blogiverkoston omaa joulukalenteria, joka johdattaa sinut ja perheesi jouluiseen tunnelmaan. Joka päivä aukeaa uusi joulukalenteriluukku, jossa leivotaan ihania jouluherkkuja, fiilistellään joulua tai annetaan parhaat niksit jouluaskarteluihin - ja paljon muuta! Tehdään tästä yhdessä ihana joulu!"


PIPAREIDEN KORISTELU LASTEN KANSSA





Meillä pipareiden leipominen ja etenkin niiden koristelu ovat oleellinen osa joulunodotusta. Lasten kanssa pipareiden koristelu on hauskaa ja mielikuvituksellista! Ei rajoja, vain sokerikuorrutetta ja erilaisia strösseleitä. Ensimmäinen ajatukseni katsoessani näitä luomuksia olikin "enemmän on enemmän".
Muffinssivuoat ovat käteviä apureita, niistä on helppo ottaa koristeita pipareiden päälle. Kun pojat olivat pienempiä vuorasin pöydänkin elmukelmulla, jotta syntyneen sotkun sai vaivattomasti suoraan roskikseen. Tänä vuonna pojat ovat jo niin isoja, ettei kuorrutteen kanssa sotkua juurikaan syntynyt. 

PIPAREIDEN KORISTELU ÄIDIN TAPAAN



piparit aiemmilta vuosilta
Esteetikkona ja näpertelyä rakastavana, tykkään kokeilla erilaisia tekniikoita pipareiden koristelussa. Pikeeri ja pursotuspussi hyvin pienellä reiällä varustettuna on paras tarkkoihin koristeluihin. Yllä olevista kuvista poro-koristellut piparit menivät päiväkodin tätien muistamisiin pakettikortiksi. Piparit toimii edelleen myös kuusenkoristeina. Internet ja youtube ovat täynnä ideoita, joita toteuttaa piparitalkoissa. Ripaus luovuutta ja mielikuvitusta mukaan!

Eilinen luukku avautui Lasten tapaan ja huomenna aamulla klo 8 seuraavan luukun löytää Hutimeni-blogista!

Kuuluuko teillä pipareiden leipominen ja koristelu joulunodotukseen?
Vai ostatko piparit kenties valmiina?



tiistai 11. joulukuuta 2018

4 + 1 IDEAA JOULUKORTTEIHIN

Jouluun on enää 13 päivää ja valmistelut hyvällä mallilla. Aika maltillisesti on tänä vuonna joulunodottelu sujunut. Itsenäisyyspäivä pääsi yllättämään ja huomenna on jo punaisen joulukorttikuoren viimeinen lähetyspäivä. Tässä siis viimehetken ideoita joulukorteiksi. Nämä ovat helppoja ja hauskannäköisiä, hyvin ehtii vielä pitää korttisulkeiset ja kipaista huomenna viemään postilaatikkoon! 

inspiraation lähde: 5-min crafts videosta

Näihin tarvitset:

kartonkia tai valmiit korttipohjat
eri värisiä papereita
muovitaskun tai laminointivälineet
kaksipuolista teippiä, liimapyssy tai rikeepperiä
glitterliimaa
paperisilppua tai kuvioleikkurin/rei'ittimen roskia
kynän
innostusta ja luovaa ajattelua

Ensimmäiseen malliin leikataan vihreästä paperista eri kokoisia suorakaiteita jotka yläkulmistaan taitellaan ja liimataan päällekkäin. Tämän voi tehdä suoraan kimallepaperista tai koristella glitterillä tai ihan mitä itse haluaa laittaa.

Joulupallo on tehty korttipohjaan, jossa on pyöreä reikä. Leikkaa muovitaskusta pala ja täytä haluamillasi koristeilla. Sulje muovitaskun avonaiset reunat ja kiinnitä reiän kohdalle. Kirjoita joulutervehdyksesi. Tätä voi myös hyödyntää niin, että tekee joulupallon sijaan vaikka lumisadepallon! Sokeria, valkoista silppua tai tekolunta ja jotain muuta niin se on siinä!

Tämä joulukuusi on aika nopea. Vihreästä paperista taitellaan haitari, joka leikataan kolmeen eri kokoiseen palaan. Haitari kiinnitetään reunoistaan korttiin liimalla tai kaksipuolisella teipillä. Tässä mallissani haitari jäi turhan ohueksi, joten kortti ei aukea kovin paljoa. 
Hauskan näköinen silti!

Viimeiseen malliin tarvitaan paperia, joka on korttipohjaa hieman pienempi. Paperi taitetaan kahtia ja taitteeseen leikataan viillot. Käännetään viilletyt kohdat taitteesta sisäänpäin. Koristele ja kiinnitä korttipohjaan. 




Tähän malliin tarvitset:

korttipohjan
punaista maalia
mustan kynän tai tussin

Painele korttipohjaan punaisella maalilla sormella poron nenät, piirrä silmät ja sarvet. 
Kirjoita tervehdys ja lähetä/anna kaverille! 


Joko on kortit lähetetty vai jäikö taas viimetippaan? 
Vai laitatko tervehdyksen viestinä tai jätät laittamatta kokonaan?




lauantai 20. lokakuuta 2018

SYKSY - kuulumisia taas muuttuneesta arjesta




Taas pari kuukautta kulunut hiljaiseloa täällä blogin puolella. Ei tarkoituksella. Aikaa ei vain ole tuntunut olevan tarpeeksi, vaikka postausideoita luonnoksissa on kymmenkunta. Paljon ehtinyt tapahtuakin tässä välissä! Eilen oltiin matkalla Turkuun ottamaan startti syyslomalle, joten bussimatka oli hyvä käyttää vaikka blogia päivittäen.

Kesä ja alkusyksy meni melko tiiviisti töitä tehden. Sopimus oli määräaikainen ja sen päätyttyä olen nyt käynyt eri koulujen iltapäiväkerhoissa sijaistamassa. Tänäänkin menossa taas. Vaikka tykkäsin ja tykkään kotihoitotyöstä ja viikko sitten viimisen vuoron päätteksi mut saateltiin halausten kera menemään, niin tää sopii nyt meidän arkeen paremmin kun hyvin. Vaihtoehtoja oli perhepäivähoitajasta alkaen, mutta täysiaikaiseksi työttömäksi musta ei enää olisi ollut. Tuntuu, että meidän arki ja kesä on ollut niin hektistä, hyvä kun perässä on itse pysynyt. En koko kesänä ole nähnyt kunnolla ketään ystäviä tai muita läheisiä. Lapset saivat viettää aikaa isovanhempien kanssa ja siitä olen hyvin kiitollinen edelleen. Selkeästi se myös lähensi heitä, joka viikko kysellään mennäänkö taas Turkuun. Ja pian me mennään taas. Viime viiknloppuna mäkin näin mummoni sitten kevään.

Pojat tuntuu kasvavan kohisten. Hihat ja lahkeet jää lyhyeksi. Onnilta irtosi ensimmäinen hammas ja kolme muuta heiluu. Onnilla jatkuu puheterapia ja nyt opetellaan S. Sen jälkeen vuorossa R. Onni  ehti pari kuukautta olla uudessa päiväkodissa vuorohoidon tarpeen takia ja siinä on ollut omat haasteensa. Kavereita on saanut, mutta kaksi vuotta tuttua rutiinia tekee tehtävänsä. Onni alkoi taas öisin tulla meidän väliinkin. Muuten kyllä vaikutti viihtyvän ja tykkäsi viskaritehtävistä.



Syksyn eteneminen on tuonut mukanaan muutoksia meidän arkeen. Olen nyt lokakuun alusta ollut ohjaajana iltapäiväkerhoissa. Aivan eri maailmassa, mutta tykkään! Saan toteuttaa luovaa puolta itsessäni ja askarrella lasten kanssa. Lasten jutut on mahtavia ja vaikka toki haastavia tilanteitakin on ollut vastassa, on niistäkin selvitty! Onni on päässyt takaisin meidän lähipäiväkotiin, siihen samaan jossa jo ehti kaksi vuotta olla. Ihan huippu juttu ja kaikki tuntuu, että just näin on hyvä. Arki jäsentyy kuitenkin nyt eri tavalla kuin vuorotyössä. Aamulla olen kotona ja lähetän E:n kouluun ja vien O:n päiväkotiin. Iltapäivällä tulen kotiin ja silti on ilta aikaa touhuta lasten kanssa yhdessä ennen iltapuuhia tai vaikka piipahtaa salilla. Jep, mulla on (taas) salikortti. Tällä kertaa on myös sisäinen into ja motivaatio käydä salilla. Myös se, että välillä saa kaverinkin mukaan on huippu juttu. Ihana päästä purkamaan tuntoja vähän huonommankin päivän jälkeen ja mennä kotiin paremmalla tuulella!

Eli meille kuuluu aikas hyvää! Mitä sulle kuuluu?


Ulla

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Vapaaviikonloppu Helsingissä - #kpkesäparty18





Olipa kerran kesäkuinen viikonloppu vapaa. Aloitin päivän istumalla bussissa yli kolme tuntia, matkustaen kohti Helsinkiä. Kampissa tapasin Nean, Jennin sekä Matun ja heidän kanssaan lähdettiin Burger kingin oluiden kautta kohti tapaamispaikkaa. Tällä kertaa tapaamispaikaksi valikoitui Game over escape room pakohuoneiden kokootumistila, jossa meitä odotti kattavat juoma- ja napostelutsrjoilut. Oli alkoholitonta sekä alkoholillista. Ensin alkumaljat ja muuten tarjolla oli viinejä, siideriä, olutta sekä ufobooli.

Tapaamisen ohjelma alkoi tosiaan maljojen kilistelyllä sekä ryhmittymisellä eri pakohuoneisiin. Pakohuoneita on valittavana mm. Viiltäjä-Jack, Lapin lumilinna, Talvi on tulossa. Päädyin ryhmään, joka lähti Tutankahmonin hautaan. Huone oli haastava ja loppuratkaisu vaatii hermoja. Meitä oli huoneessa kuusi keskenään semituntematonta henkeä. Sanoisin, että tuttu porukka ja neljäkin riittää. Sen enempää en huoneista paljasta, jotta en pilaa kokemusta sinne menijöiltä. Hauskaa oli ja haluan kyllä kokeilla uudestaankin pakohuonetta!





Muutakin ohjelmaa meillä oli. Pop & Co- vaate-esittely, jonka arvonnasta voitin tulevan syksyn mallistosta jotakin vapaavalintaisesti. Heiltä löytyy nyt vaatetta tytöille, joten syksyä odotellessa niin pojillekin tulee jotakin. Myös luonnollista, käsintehtyä kosmetiikkaa meille esiteltiin. Arvontoja oli myös; Vimman tunika, Luin living hiustenhoito paketti sekä Aarni Wood upea kello! Aarni Wood tekee upeita design-tuotteita puusta, sillä he eivät halua olla osana tuottamassa lisää muovijätettä. Materiaaleina he käyttävät kotimaista puuta, kuten visakoivua, tammes, saarnia, jalavaa ja tervaleppää.

Ohjelman jälkeen ilta jatkui rennolla meiningillä ja naurun siivittämänä. Pelattiin mm. en ole koskaan ja se oli hauska tapa tutustua paikallaolijoihin! Muutama meistä jatkoi vielä viereiseen Musta härkään tanssimaan. Yövyin Liinan ja Tanjan kanssa air bnbssä. Olihan hauska kokea sekin, yöpyä nyt toisen kodissa.




Niin ja saatiin me ihan huikea goodie bagikin! Ihania tuotteita, joista kosmetiikkaa olen jo käyttänytkin.

Kiitos seurasta mahtavat muijat ja kiitos yhteistyökumppaneille. 
Oli aivan mielettömän hauskaa! 


kuvat: Inka / Lapsen askelin sekä omasta puhelimesta

tiistai 29. toukokuuta 2018

Opiskelijasta työntekijäksi ja erilaiset kesäkuviot


Skool kiitettävästi suoritetuille lähihoitajan opinnoille!

Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. 


Opiskelukuulumiset


Tuleva kesä tuntui alkuvuodesta pelottavalta. Niin pelottavalta, että sen ajatteleminen sai aikaan paniikkikohtauksia ja suurta ahdistusta. Pakolliset osiot tuli rutisteltua loppuun ja alkoi viimeinen teoriaosuus vanhusten kotihoidosta. Otin päivän kerrallaan ja pikkuhiljaa suurin painolasti alkoi nousta harteilta. Kotihoidon työssäoppiminen alkoi syntymäpäivänäni, 19. maaliskuuta. Jännitin ja ekana päivänä pyörästä irtosi ketjut ja myöhästyin vähän. Alkuun ajattelin, ettei kotihoito kyllä ole minua varten. 
Kunnes sitten viikkojen kuluessa, ajatusmaailmani muuttui. Mietin mielessäni, että kyllähän mä selviäisin itseksenikin. Edelleen tuleva kesä tuntui ajatuksena hieman ahdistavalta. Ajatus kesätyöstä osastolla, jossa en ollut käynyt aikoihin, kolmivuorotyö, Onnin päiväkodin vaihtaminen ja etenkin se, että jos aloittaisin siellä vasta kesäkuussa, mulla ei olisi kesäkuussa tuloja. Tästä tuli puhetta eräällä ruokatauolla, kun yksi työkaveri mietti omia hankalia kuvioitaan kesäksi. Ohjaajani tarttui sanoihini heti ja sanoi ääneen sen mitä itsekin olin jo miettinyt. Jos tekisin työssäoppimisen palkallisena loppuun. Lähdettiin iltapäivän kierrolle ja ohjaaja yritti soittaa pomolle. Meidän onneksi esimies olikin taukotuvalla vastassa. Ohjaaja esitti asian, esimies kysyi häneltä ja minulta pärjäänkö, sitten lyötiin kättä päälle. Samalla esimies kysyi, että kai sitten jatkan kesänkin, ainakin lokakuun loppuun asti, vastasin että tottakai. Listasin kotona vielä osaston ja kotihoidon plussat ja miinukset.
Kotihoito voitti, kirkkaasti.
Seuraavana päivänä ilmoitin osastolle, että mulle tarjottiin pidempää sopimusta. Tiesin, että luokkakaverini on siellä nyt vuorostaan työssäoppimassa ja toivoin, että paikkaa tarjottaisiin hänelle. Toukokuisena koulupäivänä sain tietää, että paikkaa oli tarjottu hänelle ja hän jää sinne kesätöihin! Kaikki meni siis paremmin kuin hyvin. Kaikki mistä olin kantanut huolta koko kevään, järjestyi yhtenä päivänä! Kiitin ja kiitän edelleen jotakin suurempaa voimaa, että järjesti asiani näin hyvin. Silti suhtaudun pienellä varauksella, vaikka olenkin hehkuttanut onneani. Pieni epäilys takaraivossa, mitä jos kaikki romahtaakin.
Loppuarviointikin ehti olla tasan kaksiviikkoa sitten. Sain todella hyvää palautetta ohjaajaltani ja alkaa ihan tuntua, että olen todella ammattilainen. Kiitettävän tästäkin jaksosta sain! 


Kesäjärjestelyt


Edelleen Onnin ja Einon kesäkuviot olivat epävarmoja. Olin jo hakenut Onnille siirtoa vuoropäiväkotiin kesäkuusta alkaen. Nyt ei olisi yövuoroja, mutta illat olisivat pitkiä ekaluokkalaiselle yksin, hoitaisiko mummu illat poikia, kaikenlaisia mietintöjä. Äiti oli jo hiukan miettinyt omia kesälomiaan. Huhtikuussa oli isovanhempien päivä Onnin päiväkodilla ja sen jälkeen äitini kysyi, koska Antti pitää neljän viikon lomansa, että hän pitäisi oman lomansa kahdessa erässä alkukesästä ja loppukesästä. Onni saisi aloittaa uudessa päiväkodissa syksyllä ja kesän vain lomailla. Olen tästä äärimmäisen kiitollinen. En tiedä kuinka osoittaisin sen.
Tuntuu vähän oudolta ajatella, että itse täällä vaan painaisi duunia ja lapset ovat muualla. Mutta toisaalta huojentavaa. Ei tarvitse stressata kuljetuksista ja muista. Toki niitä syksynkin kuvioita jo miettii, että kuinka sitten toimitaan mutta yritän kuitenkin elää päivän kerrallaan. Mutta ihanaa, että lapset saavat nauttia kesästä ja kesälomasta. Pojat jo odottavat tulevaa kesää innoissaan!


Nyt olen huhtikuun lopusta asti tehnyt töitä ja perjantaina haen koululta tutkintotodistuksen! Opiskelut suoritettu, mulla on ammatti ja saan ainakin kesän yli tehdä työtä, jolla on merkitys paikassa, jossa viihdyn. Asioilla on tapana järjestyä, aina.

Miten teillä on järjestetty kesä koululaisen kanssa?
Onko teidän lapsi/lapset viettäneet osan kesästä isovanhempien luona?

Aurinkoisia päivä kaikille!


perjantai 23. maaliskuuta 2018

Nurkan takana odottaa kevät





Ensimmäinen kuukausi keväästä on jo lopuillaan. Keväästä, joka odottaa nurkan takana niitä kauniita päiviä, jolloin taivas heijastuu lätäköistä, räystäät tiputtavat vettä ränneihin, aurinko häikäisee koska unohdit aurinko lasit kotiin, jostain pyrähtää västäräkki ja lokit kirkuvat.




Nyt kun on maaliskuu, jotenkin alitajuisesti sitä alkaa jo odottaa kevään puhkeamista.  Välillä käy mittarikin jo plussan puolella joinain päivinä, toisina taas pysyttelee pakkasella. Tiellä on paljaita läikkiä, joista asfaltti paistaa, lumi muuttunut jääksi ja loskaksi. Kengän pohjat ovat täynnä irtokiviä, jotka tarttuvat kadulta.  Päivät ovat yhä pidempiä ja pidempiä. Rairuohot ja tomaatin siemenet on kylvetty. Tulppaanit ja viherkasvit löytävät paikkansa kotoa. Muutenkin kodin ilmettä haluaa muuttaa lisääntyvän valon myötä valoisammaksi. Omakin olemus kaipaa virkistystä ja niinpä vaalensin hiuksianikin. Keväällä jo ennen luonnon heräämistä tuntuu, että itse herään horroksesta. Tänä viikonloppuna kelloja taas siirretään tunnilla eteenpäin, kohti kesää.

Odotatko jo kevättä?
Onko kevät sullekin uusi alku vai iskeekö kevätmasennus?



torstai 22. maaliskuuta 2018

5 x 3 hyvää minussa ja elämässäni



Tässä kaiken uuden ja jännän edessä, tämä Millan heittämä haaste tuli juuri sopivaan saumaan! Täytin myös maanantaina vuosia, 32 on hyvä ikä, joten senkin puolesta hyvä vähän miettiä elämäänsä ja löytää niitä hyviä ja positiivisia asioita. Negatiivisuudella ja pessimismillä on jotenkin voimakkaampi taipumus tarttua, joten nyt ympäröin itseni iloa ja hyvää oloa tuovilla asioilla ja ihmisillä! 

 KOLME HYVÄÄ PÄIVISSÄNI 

Jokainen päivä on erilainen. Varsinkin nyt kun alkoi viimeinen harjoittelu kotihoidossa, ei samanlaista päivää vastaan tule.

Viikonloput tuntuu viikonlopuilta. Ihanaa kun viikonloppu erottuu muusta arjesta. Kotona ollessa sitä tuskin huomasi muusta kuin saunapäivästä.

Yhteinen aika perheen ja lasten kanssa. Työ- ja koulupäivän jälkeen on kiva viettää aikaa lasten kanssa. Vain olla ja jutustella tai vaikka pelailla ja lukea.

 KOLME HYVÄÄ MINUSSA 

Teen hyvää ruokaa. Lapset tykkää, mies tykkää, minä tykkään. Kokkikoulun opit ei menneet hukkaan ollenkaan, vaan ovat päivittäisessä ruoanlaitossa käytössä. 

Luovuus kukoistaa. Tästä on hyötyä niin kotona kuin työssäkin. Jos jokin suunnitelma kariutuu, syntyy uusi idea tilalle. Tästä on hyötyä myös kun kaverilta on lapsia meillä hoidossa. Jos leikit menee överiksi kaivetaan vaikka lorupussi esille.

Herkkyys on vahvuus. Olen paljon tehnyt töitä itseni kanssa henkisen kasvun puolella. Olen koulun edetessä uskaltautunut käyttämään herkkyyttäni hyödyksi rohkeasti. Herkkänä ihmisen vaistoan ilmapiirissä vivahteita ja huomioin ihmisestä tiedostamattanikin asioita, enkä epäröi huolestuessani kysyä onko jokin vinossa. Usein vaistoni on oikeassa. Minun on myös helppo asettautua toisen asemaan ja ajatella asioita omalle kohdalleni.

 KOLME HYVÄÄ ELÄMÄSSÄNI 

Perhe ja parisuhde. Elämämme on tasaista ja arki on parasta. Vaikka väsyneenä ja nälkäisenä helposti räiskynkin (ja pyydän anteeksi) voin sanoa olevani onnellinen. 

Ystävät ja läheiset. Oikeat ystävät pysyvät välimatkasta huolimatta tai vaikka yhteydenpito olisikin harvassa. Kiitollinen saa olla kaikista ihmisistä elämässäni. 

Kouluttautuminen aikuisena. Vaikka olen tuntenut tuskaa siitä, että mulla ei ole ammattia ja mitä teen kun lapset kasvaa, niin on tää ollut kyllä paras aika hankkia ammatti. Koen omista kokemuksistani ja henkisestä kasvamisesta olevan hyötyä. Osaa katsoa asioita useammalta kantilta vaikka vähän sitä uskoa ihmisten hyvään tahtoon on vielä jäljellä.

 KOLME HYVÄÄ TÄNÄ VUONNA 

Valmistuminen lähihoitajaksi. 

Kesätyöt kivassa paikassa. Ja on kuulemma kiva saada mut heidän porukkaan. 

Tulevaisuus on avoin. Vähän pelottavaakin mutta olen nyt koittanut kääntää tämän asian vahvuudeksi. Vähän voi mennä syksyyn sillai "takki auki", otetaan mitä annetaan. On mulla plan B hahmoteltuna ihan paperillekin asti, jos näyttää siltä ettei jatkoa heru.

 KOLME HYVÄÄ KADUN AURINKOISELLA PUOLELLA 

Kehitys. Niin kuvien kuin tekstin sekä ulkoasun saralla.

Vertaistuki. Uskon, että avoimuuteni masennuksesta ja muista haasteista on ollu avuksi muille samojen asioiden kanssa painiville.

Uskolliset lukijat. Te, jotka palaatte aina tauonkin jälkeen lukemaan kirjoituksiani!

 KOLME BLOGGAAJAA, JOTKA HAASTAN 

Mama Lina -  ihana Liina, upeita kuvia ja kirjoittaa asioista niinkuin ne ovat!

Kaksi kaunista -  Neea kirjoittelee elämästään ja hänellä on myös kauniita kuvia!

Saron blogi - positiivinen ja hyväntuulinen blogi, jota kirjoittelee Sari, vertaistukea muille ruuhkavuosissa rämpiville! 

Mitä hyvää sulla on elämässä? 
Mistä olet kiitollinen juuri tässä ja nyt?
Jätä kommentti!






keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

DIY-LEIMASIN VESSAPAPERIRULLASTA - pääsiäispuput (+ arvonnan voittaja)


Löysin Pinterestistä sattumalta kuvan söpöistä pääsiäispupuista. Pojathan innostuivat heti ja sopivasti vessassakin oli vessapaperirullia tallessa!


Tarvitset 


3 vessapaperirullaa
liimaa tai kaksipuolista teippiä
paperia
maalia
kynän

Ihan ensin, suojaa sanomalehdellä tai vanhalla pöytäliinalla alue,
 jolla aiotte taideteokset tehdä!
Muodostetaan vessapaperirullista korvat ja pää. 
Kiinnitin rullat toisiinsa kaksipuolisella teipillä, 
vähemmän sottaavaa ja pikaisempi kiinnitys kuin liimalla.



Kasta leimasin maaliin. Tarkista, että maalia tarttuu jokaiseen reunaan. 
Aseta leimasin paperille ja painele kaikkia reunoja, 
jotta pää ja korvat muodostuvat kokonaisina.


 Piirrä pupuille kasvot ja piirrä ruohikkoa tai muuta koristetta, jos haluat! 
Kivaa ja helppoa taiteilua!

---

Lopuksi vielä arvonnan voittaja!
Tein ihan perinteiset paperiliuskat, joihin kirjoitin osallistuneiden nimet.


Eino veti esiin lapun, jossa luki...


ONNEA VOITTAJALLE, 
olen sinuun yhteydessä vielä tänään! 

---

Tykkäättekö askarrella ja taiteilla lasten kanssa? 
Joko teillä on innostuttu keväästä ja pääsiäisestä?



keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Loma, jonka loppumista en toivonut




Meidän loma


Viime vuonna hiihtolomamme olivat eriaikaan kuten edellisvuonnakin. Mutta tänä vuonna lomailtiin yhdessä. Loma alkoi omalla kuumeellani ja äitini haki pojat viikonlopuksi Turkuun. Pojat saivat nauttia ulkoilusta ja yhdessäolosta isovanhempien ja enonsa kanssa! Minä itse sain levätä kuumetautini pois ja palautua alkuvuoden hässäkästä rauhassa. Sunnuntaina A:nkin loma alkoi ja lähdimme myöhäisiltapäivällä ajelemaan kohti Turkua.
Maanantaina kävimme ensin mummoa tapaamassa. Syötiin lounaaksi pitsaa ja vaihdettiin tottakai kuulumisia. Mummolta lähdettiin iltapäivällä käymään Tiian luona. Pojat pääsivät leikkimään yhdessä ja kyllä sitä olikin odotettu jo siitä asti kun kerroin, että mennään Topin luokse. Aluksi lapset leikkivät pihalla. Heillä oli siellä upea lumilinna rakennettuna. Onni innostui pelaamaan A:n kanssa jääkiekkoa (ilman luistimia). Sitten siirryttiin sisälle, juotiin kahvit ja juteltiin. Eino jäi heille yökylään. Onnin kanssa me suunnattiin mammalaan. Niin ihanaa, että meidän esikoiset ovat niin hyviä kavereita. Vaikka välimatkaakin on niin aina puolin ja toisin tapaamisia odotetaan innolla.
Tiistaina oli tarkoitus alunperin lähteä kotiin, mutta päätettiinkin jäädä vielä ja lähteä keskiviikkoaamupäivällä. Pojat innostuivat pihakiekosta siinä määrin, että käytiin alennusmyynnistä hakemassa pojille uudet mailat sekä kiekon ja niin kulutettiin kolmatta tuntia mammalan pihalla auringossa kiekkoa pelaten!
Kotonakin loma jatkui mukavasti. A kävi poikien kanssa luistelemassa, kotona pelailtiin muistipelejä ja mulla olikin sitte torstai-illasta sunnuntaiaamupäivään tilauskakun valmistamista. Tottakai lapset nahistelivatkin, mutta ulkoilulla ja leikeissä aikuisen mukanaololla on ainakin meidän poikiin positiivinen vaikutus. 
Vaikka lopulta meidän loma oli aivan tavallinen, niin se tuntui silti lomalta! Juuri sellaista kiireetöntä ja mukavaa yhdessäoloa, mitä olin kaivannutkin.

- - -

Lomasta on jo aikaa pari viikkoa, mutta muutaman ajatuksen halusin vielä jakaa. Tiia kirjoitti blogissaan postauksen herättelemään vanhempia, jotka somessa valittavat lomasta heti alkuunsa.
Minua Tiia ainakin onnistui herättelemään. Huomasin nimittäin, etten itse juurikaan ole valittanut, en edes mielessäni koko loman aikana. 

On ollut aika, jolloin olen toivonut loman jo loppuvan. 

Olen toivonut A:n palaavan jo takaisin töihin, lasten lopettavan tappelun ja pääseväni itse jonnekin kauas pois kodin kurjuudesta (en silloin ollut vielä opiskelemassa).  Kirjoittanut ystävälle, että jos nuo eivät kohta mene päiväunille niin myyn ne mustalaisille tai muuta yhtä "järkevää". Olin tuolloin masentunut enkä osannut nauttia oikein mistään. A:n kotona oleminen lisäsi syyllistä oloa jaksamattomuudesta. Tottakai yritin nauttia ja nautinkin niistä hetkistä, kun oltiin vaikka poissa kotoa puistossa tai muualla. Kotona vain ahdisti. 
On yhtä monia elämäntilanteita kuin perheitäkin. Jokaisella hetkiä, jolloin ärsyttää ja valituttaa. 
Ja tottakai saa valittaa ja jokainen välillä valittaa, mutta herätä pitäisi, jos valittamisen aiheita on enemmän kuin ilonaiheita ja miettiä miksi näin on. Jos joku valittamisesta mainitsee tai antaa vinkin miten hoitaa tilanne, kannattaa se ottaa vastaan eikä vetää hernepalkoja nokkaan. On hyvä pohtia miten aikansa ja energiansa käyttää. Aika moneenkin asiaan löytyy ratkaisu, kun vähän miettii. Vesisadetta tai pakkasia nyt ei noin vain saa loppumaan, vaikka säätilatkin ovat varustelukysymys. Lasten kanssa kyllä saa luovuutta käyttää ja pistää aivonystyrät surraamaan, etenkin jos on päivä jolloin mikään ehdotus ei kelpaa! 

"Anna minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiatjoita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin, 
ja viisautta erottaa nämä toisistaan."

Miten teidän loma meni? 
Kasvoiko harmaita hiuksia vai onnistuitko nauttimaan?


ps. Muista osallistua arvontaan aiemmassa postauksessani, täällä

perjantai 2. maaliskuuta 2018

KOUKUSSA ONNISTUMISEN TUNTEESEEN - ylisuorittajan opiskelu-uupumus


Kun itsetunto ei oikein ikinä ole ollut hyvä ja on kokenut epäonnistuvansa elämässä, tuntuu jokainen onnistuminen erityisen hyvältä. 
Kun opintorekisteriotteessa vilisee kiitettävien numeroiden jono, ei vähempi enää riitä. 
Kun palautetussa tehtävässä lukee opettajan kirjoittama "Hienoa!" tai "Upeaa tietämistä!", haluaa kaikki tehtävät tehdä yhtä perusteellisesti. 
Jokainen saavutettu kiitettävä numero tuntuu voitolta. 

Olin jäänyt koukkuun onnistumisen tunteeseen. Musta oli tullut ylisuorittaja. Tarve onnistua johti salakavalasti ahdistukseen sekä unihäiriöihin ja johti lopulta paniikkikohtaukseen.

Ei ole harvinaista, että etenkin viimeisen vuoden opiskelijat uupuvat ja romahtavat. Epävarmuus tulevasta ja viimeisten opintojen suorittamisen paine kasaantuvat. Etenkin kun itse asettaa itselleen tavoitteita, jotka saavutettuaan nostaa rimaa aina vain korkeammalle ja vaatii itseltään onnistumista, kiitettävää suoritusta. Minäkin, joka olen itseäni tarkkaillut romahdin. Meillä oli mielenterveyden tunnilla työuupumuksesta selvinnyt nainen puhumassa. Aloin tehdä ajatustyötä, nyökyttelin useassa kohdassa. Koulun jälkeen ajatukset alkoivat juosta päässä ja opiskeluelämä vilisi filminauhana syksystä asti silmissä. Rintaa alkoi puristaa, se äityi rintakivuksi, hengitys tuntui vaikealta ja lopulta bussin penkissä tunsin, miten kyyneleet vain valuvat silmistäni. Kohtaus oli onneksi lievä ja ihmisten ympäröimänä, sain kerättyä itseni bussimatkan aikana kasaan. Illalla itkeskelin lisää. Ahdistus jäi päälle, kun se vihdoin kaiken kuoren alta pääsi ulos. Silti koin epäonnistuneeni, mielenterveyteni petti taas. Toisaalta, onneksi en masentunut.

 YTHS:n tutkimusMasennus, ahdistus, kova stressi, 
opiskelu-uupumus ja uniongelmat ovat yleisiä opiskelijoiden keskuudessa.
(Tutkimuksessa mukana olivat ainoastaan yliopisto- ja korkeakouluopiskelijat, 
mutta pätee myös toisenasteen sekä peruskoulun opiskelijoihinkin.)

Olin taas onnistunut peittelemään tunteeni itseltänikin. Olen silti hyvillä mielin, että se pääsi ulos. Ettei se pysynyt kuoren alla kauempaa ja pitkittynyt, joka olisi taatusti johtanut masennukseen. Olen ollut uupunut sekä väsynyt ja ahdistus on tuntunut hyvin fyysisenä. Luulen, että alitajunnassani en ehkä halunnut nähdä merkkejä uupumuksestani aikaisemmin.  En halunnut myöntää tätä itselleni. Vaikka tunnen helpotusta, koen epäonnistuneeni kun mielenterveyteni petti taas. Olisihan minun pitänyt se huomata.
Syksyllä pikkuhiljaa huonontuneet yöunet ja heräämiset olivat ihan ensimmäiset merkit hiipivästä uupumuksesta, nyt kun tätä kaikkea katsoo taaksepäin. Pikkuhiljaa vähentyneet kotitöiden tekemiset, jotka alkoivat taas kasaantua lähes täysin A:n harteille. Hänkään ei silti sanonut mitään. Halusin vain onnistua koulutöissä ja kokeissa, saada hyviä arvosanoja. En edes lopulta tiedä, ketä varten. Osittain halusin näyttää niille, jotka koen aikaisemmin pettäneeni ammatittomuuteni takia. Olen aina tuntenut itseni suvun mustaksi lampaaksi. Se, joka perseili teininä, joka joutui muuttamaan omiltaan takaisin kotiin ja joka on lukion jälkeen jättänyt opinnot kesken kahteen otteeseen. Tuntui, että ainoat saavuttamani asiat oli ylioppilaslakki ja rakkaat poikani. Nyt kun vihdoin kokee olevansa omalla alalla, tietää paljon ja osoittaa osaamisensa, sitä haluaa onnistua loppuun saakka. Viimeisen työssäoppimisen lähestyessä huomaan, että pelkään mokaavani, tekeväni jotain väärin niin, etten valmistukaan. Tai valmistun, mutta arvosana osaamisalalta olisikin H2 tai T1, ajatus on todella ahdistava. Mitä viimeinen huonompi arvosana kertoisi työtä hakiessa työnantajalle, varmasti herättääisi kysymyksen "mitä tapahtui". Uskon kuitenkin onnistuvani ja haluan sitä mielikuvaa itselleni valaa. Olenhan tähänkin asti onnistunut näyttämään osaamiseni ja viimeisimmässä harjoittelupaikassa jopa käynyt tekemässä palkallista työtä! 

Nyt työtaakan kevennyttyä ovat paineet alkaneet hellittää. Loma tuli sopivaan kohtaan ja melatoniinin avulla olen saanut nukuttua. Suuri kiitos kuuluu meidän mielenterveyden opelle ja ihanalle terkkarille sekä ryhmänohjaajalle. Etenkin mielenterveyden opettaja, joka puhui suoraan ja varasi mulle sen ajan terkkarille. Yllättävän tarkkanäköinen ihminen, joka sai mut kyseenalaistamaan oman onnistumisen tarpeeni, tunnustamaan ylisuorittamisen. Silti ajatus kiitettävää huonommasta arvosanasta aiheuttaa edelleen ahdistuksen tunteen sisimmässä. Eikä ahdistusta vähennä ainakaan ajatus tulevasta. Suhtaudun  tulevaisuuteen toiveikkaasti, mutta väkisin jännittää, miten mahdolliset vuoropäivähoidot, koululaisen kesälomat ja sen sellaiset järjestetään. Jos (aika varmasti) saankin kesätöitä, mitä sitten syksyllä? Sanotaan, ettei hoitajan työt lopu, mutta jos siltikin jää työttömäksi. Ollaan myös keskusteltu puolitosissaan mahdollisesta perhepäivähoitajan työstä. Itse muistan, miten kivaa oli tulla kotiin, kun joku oli kotona. Tykkäsin työssäoppimisjaksosta päiväkodissa. Tykkään askarrella ja on ne toisten lapset eri asia kuin omat. Mietinkin valinnassa lasten ja nuorten osaamisalaa. Mutta kunhan nyt saan ne paperit kouraan kesäkuun alussa, niin eiköhän nämäkin asiat selviä. 
Jos jotain elämästä olen oppinut niin sen, että aina asiat järjestyy siten kuin on tarkoitettu. 


Oletko sinä tai läheisesi romahtanut opiskelu- tai työuupumuksesta?
Miten siitä selvisit vai selvisitkö?



ps. Käy osallistumassa edellisen postauksen (linkki) arvontaan!
Saat valita leuanvetotangon tai voimistelurenkaat!

torstai 1. maaliskuuta 2018

BOOSTIA KOTITREENIIN + arvonta

*Yhteistyössä Kidspot ja Suomen Voimistelutuote








Kun rämpii ruuhkavuosissa koulun, päiväkodin ja kodin väliä tuntuu, ettei aikaa ja jaksamista löydy kodin ulkopuolisille harrastuksille. Olen mukavuuden haluinen ja jos pelkästään salikäyntiä varten täytyy istua alas, käydä läpi omat ja miehen vuorot, loppuu kiinnostus ja kärsivällisyys. Olen myös spontaani ja joskus kun ei ole mahdollisuutta lähteä, tekisikin mieli vetää kunnon treenit.
Joogasta on tullut todella tärkeää, kuin myös nyt alkuvuonna alotetuista juoksulenkeistä. Useammin tulee valittua se raivolenkki ketutukseen kuin karkit, hyvä minä! En siis ole millään kuntokuurilla tai sellaisella, vaan pikkuhiljaa totutan itseäni uudenlaiseen elämään, jossa nautinnon tuo liikunta. Kun eteen tuli mahdollisuus tehdä yhteistyötä Suomen Voimistelutuotteen kanssa, tartuin tilaisuuteen. Monessa lapsiperheessä olen nähnyt voimistelurenkaat ja/tai puolapuut lasten temppuiluun ja liikkumiseen. Vaan meille ne tulivat nyt ihan lähtökohtaisesti lisäämään boostia mun kotitreeniin ja lisäämään liikuntaa, lähinnä lihaskuntoa, mun elämään. Tottakai meilläkin lapset näistä innostuivat ja mielellään ohimennen roikkuvat ja etenkin keinuvat renkaissa.

Meille siis saapuivat leuanvetotanko ja voimistelurenkaat.  Renkaat ovat aikuisten kokoa (Olympia standardi) ja puiset. Ne istuvat hyvin meidän kaikkien käsiin, myös lasten. Tilatessa voi valita renkaan koon lisäksi hihnan värin ja pituuden. Meille tuli valkoiset 120kg painorajan hihnat. Saatavilla on 120kg painorajassa mustat tai valkoiset hihnat ja 300kg painorajassa musta, valkoinen sekä vaaleanpunainen. Pituusvaihtoehdot ovat 250cm tai 400cm, joten käyvät hyvin korkeaankin tilaan. Voimistelurenkaat voi kiinnittää joko leuanvetotankoon tai niille voi tilata kattokannakkeet, jotka nimensä mukaan kiinnitetään kattoon. Meillä renkaat roikkuu tangossa, siitä ne on helppo siirtää tarvittaessa sivuun, sillä tangonkin saa irti helposti. Siitä myös renkaat saa napattua mukaan vaikka lenkkipolulle tai leikkipuistoon, jolloin treenin voikin suorittaa raittiissa ulkoilmassa. Hihnojen säätäminen on helppoa pikalukon ansiosta.
Koko Suomen Voimistelutuotteen tuotanto on kotimaista tekoa ja hihnoilla on ainoana Suomessa ökö-tex 100-standard sertifikaatti, joten ne eivät sisällä mitään myrkkyjä. 

Kotitreeni


Saatuani tuotteet, aloin googlailla ohjeita aloittelijalle sopiviin liikkeisiin ja yllättävän paljon ohjeita löytyikin. Youtubesta löytyy perusteellisesti liikkeet selittäviä videoita ja Vastuskuminauhan sivuilta löytyi 18 erilaista liikettä rengasjumppaan, joilla saa kattavan treenin tehtyä. Heillä on selkeät kuvat sekä vaihtoehdot haastavaan ja kevyempään liikkevariaatioon.
Perustreeni terveysliikkujalle muodostuu  2-4 liikeestä, joita tehdään 6-12 toistoa ja 3-5 kierrosta. Valitsemalla eri liikkeitä, treenaaminen pysyy monipuolisena.
Suomen Voimistelutuote myös tarjoaa kaikkiin tilauksiin kaupanpäälle monipuolisen treeniohjelman aikuisille ja lasten temppukouluvideon.
Treeniajat mulla painottuvat lähinnä iltaan, kun pojat ovat nukkumassa ja saa vaan olla itsekseen.
Alla muutama tehokas liike.
Leuanveto
Hauiskääntö

Kehonpainosoutu
Voimistelurenkailla tehtävät treenit perustuvat kehonpainoon. Mitä lyhyemmillä hihnoilla eli pystymmässä asennossa liikkeet tekee, sitä kevyemmiltä ne tuntuvat. Itse olen aloittanut aika pystyasennossa, mutta eiköhän sitä pian pysty siirtymään matalammalle. Tottakai sitä piti yrittää, mutta kyllä painovoima takamuksen maahan veti aika lujasti takaisin näillä käsivoimilla, tai no, näillä käsillä.
Ja melko käsipainotteista tuo harjoittelu näillä on. Tuen erilaisiin kyykkyihin näistä saa ja silloinkin pitää muistaa tehdä työ jaloilla ja ottaa renkaista vain tarvittava tuki, jotta tasapaino säilyy. 
Käsivoimin tehtävissä liikkeissä on tärkeää pitää korsetti tiukkana, tehdä työ käsillä sekä hengittää. Hartiat pysyvät alhaalla, selkä suorana ja pää rennosti selkärangan jatkeena.

Roikkumistakin on hyvä harjoitella. Opin liikkeisiin tutustuessani, että roikkua voi passiivisesti ja aktiivisesti. Aktiivinen roikkuminen tarkoittaa, että nostaa itseään suorilla käsillä ylöspäin, vetämällä lapoja alaspäin. Tämä liike vahvistaa olkapäiden sekä lavan seutua ja se toimii lähtökohtana leuanvedolle. Passiivinen roikkuminen taas on ihan vain roikkumista käsien varassa. Roikkuessa pystyy myös harjoittamaan vatsalihaksia sekä muita lihasryhmiä erilaisilla, pienilläkin asennon muutoksilla. Roikkuminen vahvistaa myös puristusvoimaa ja parantaa ryhtiä.

Tärkeää tässäkin treenissä, kuten muussakin liikunnassa, on kuunnella omaa kehoaan ja sen tuntemuksia. Jos jokin liike tuntuu epämiellyttävältä, aiheuttaa kipua tai pistelyä, lopeta liike. Muista myös, että rauhalliset, hallitut ja oikein tehdyt liikkeet ovat tärkeämpiä kuin toistojen määrä. Repimällä miten sattuu voi saada aikaan pahaakin vahinkoa pitemmän päälle, kun lihakset ja jänteet liikkuvat väärissä asennoissa.
Treenin jälkeen on hyvä muistaa venytellä. Itse venyttelen kädet ja teen palauttavia jooga-asanoita sekä käyn lämpimässä suihkussa. 

Teetkö sä lihastreeniä kotona vai lähdetkö salille?

Arvonta 


Saan järjestää teille lukijoille arvonnan, jonka voittaja saa valita Suomen voimistelutuotteelta palkinnoksi joko puiset voimistelurenkaat aikuisten koossa TAI leuanvetotangon

*Osallistumisaika alkaa torstaima 1.3. ja päättyy sunnuntaina 11.3.2018 klo 23:59

*Arvonta suoritetaan maanantaina 12.3.2018. 

*Osallistuminen

- jätä kommentti, jossa vastaat kysymykseen ja kerrot kumman palkinnon valitset.
Mikäli valintasi on leuanvetotanko, ilmoita myös oviaukon leveys kommentissa.
Jätä sähköpostiosoitteesi yhteydenottoa varten

- yhden lisäarvan saat, jos seuraat bloggerin kautta, Facebookissa tai Instagramissa, kerro kommentissa jos osallistut kahdella arvalla

Arpaonnea kaikille!






keskiviikko 28. helmikuuta 2018

HELMIKUUN VIIMEINEN - alkuvuoden kuulumisia





Heippa, pitkästä aikaa! 
Tää alkuvuosi on mennyt taas kauheeta vauhtia. On valittu presidentti, saatu Suomelle olympiamitaleita, sairastettu ja vietetty Onnin synttäreitä. Koulun alkuun oli parin viikon välein tentit, puhti loppunut ja sain vielä yhden paniikkikohtauksenkin. Olen ollut sen jälkeen fyysisesti todella väsynyt, mutta nää aurinkoiset päivät on tuoneet vähän lisää energiaa. Viime viikkoinen talviloma ei olis voinut parempaan saumaan tulla!
Loman alkuun iski heti kuume ja pojat lähtivät äitini kanssa Turkuun aloittamaan loman. Molemmat pojat on päässeet tänä vuonna luistelun makuun, kiitos pakkasten ja niin mammakin vei pojat Parkin kentälle luistelemaan. Ja toisen päivän viettivät Naantalin Muumimaailman taikatalvessa enonsa sekä mamman kanssa. Ihanaa kun ollaan saatu tänä talvena lunta ja ihania aurinkoisia päiviä. Oltiin Turussa koko perhe sitten vielä sunnuntaista keskiviikkoon ja lopun lomaa täällä kotihuudeilla. Luistelemassa, pulkkailemaassa, Pokemon gota pelaamassa ja itellä oli vielä tilauskakku loppuviikolle. Loma oli ihana ja kuten sanottu, tuli tarpeeseen. En odottanut loman loppua hiukkaakaan. Joskus on niinkin ollut. Oli ihanaa viettää aikaa koko perhe yhdessä ja saada myös omaa aikaa, kun A vei poikia ulos. 

Tammikuussa olen aloittanut lenkkeilyn, erityisesti juoksulenkit, joogan lisäksi. Tosin puolikuntoisena en ole käynyt ja nyt näillä järkkypakkasilla on täytynyt tyytyä sisäliikkumiseen. Saatiinkin yhteistyön merkeissä lisää ulottuvuuksia kotiliikkumiseen, siitä luvassa lisää huomenna.
Tänään piti loman jälkeen palata kouluun, mutta aamulla olikin Einolla kuumetta, joten pystytettiin sairastupa. A oli koko viime ja edellis viikon flunssassa, joten eipä sillä tavalla yllättynyt. Onneksi A:lla on huominen ja perjantai vapaata, niin pääsen kouluun. Torstait on tärkeitä päiviä, sillä meillä on tässä vapaastivalittavassa (pakollisessa) tutkinnonosassa pareittain omat perheet, joissa käydään auttelemassa ja pitämässä seuraa, olisi ikävää joutua olemaan poissa niiltä käynneiltä. Eipä tässä enää kauaa olekaan, kun alkaa viimeinen työssäoppimisrutistus ennen valmistumista. Kymmenen viikkoa kotihoidossa, jossa suoritan sairaanhoidon ja huolenpidon osaamisalakriteerit sekä vanhusten kotihoidon kriteerit. Odotan kovasti näkeväni myös tämän osa-alueen hoitoalalta. Kuullut kanssaopiskelijoilta paljon erilaisia kokemuksia eri alueilta, niin hyvää kuin huonoakin, joten jännä nähdä millaista tulevassa tiimissäni on. Millaisia asiakkaita ja minkälaisia työntekijöitä, millainen aikataulu.
Valmistumisen jälkeinen elämä vielä auki, vähän ollut juttua kesätöistä, mutta mitään varmaa ei vielä ole. Aukeaa taas uusi vaihe elämässä ja sen epävarmuustekijät vähän lisäsivätkin jo syksystä asti itseni tiedostamatta kasaantunutta ahdistusta, painetta onnistua ja saada kiitettävät arvosanat. Tämä kaikki johti paniikkikohtaukseen koulupäivän jälkeen. Sain itseni hengitettyä sen yli ja pääsin hakemaan Onnin päiväkodista. Apua olen hakenut ja saanut, eikä ole tarvinnut aloittaa muuta lääkitystä kuin melatoniini nukahtamis- ja heräilyongelmiin. Avaan tätäkin vähän enemmän omana postauksenaan.

Ja nyt siis tosiaan on helmikuun viimeinen päivä. Melkosta vauhtia päivät kuluvat ja pitenevätkin. Loman jälkeen oli hassua viedä Onni päiväkotiin, kun viime kerralla oli ollut melko pimeää siihen aikaan ja nyt aurinko onkin nousemassa. Kevättä kohti!




LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...