Kaksplus.fi

sunnuntai 6. elokuuta 2017

KOULUN ALOITUS - mikä siinä jännittää?



Tänä syksynä meidän perheessä on koululaisia kaksi. Mulla alkaa lähihoitajan opintojen viimeinen vuosi sairaanhoidon ja huolenpidon osaamisalalla ja Eino, meidän esikoinen, aloittaa ensimmäisen vuotensa peruskoulussa. Nyt kun koulun alkuun on Einolla alle viikko (torstaina alkaa!) ja itsellä viikon verran, niin kyllä mua jo vähän jännittää. Reput on hommattu ja Einolle penaali. Kalenteri alkaa olla asetettu valmiiksi vastaanottamaan tehtäväaikatauluja, työ- ja kouluaikoja, vanhempainiltoja ja muita tarpeellisia muistettavia juttuja. Saatiin vihdoin myös viestiä osaamisalan opettajalta, vähän infoa. Yksi kirja tulee hankittavaksi, muuten käytetään jo olemassaolevia. Eniten odotan, että millaisia työssäoppimispaikkoja meille on saatu. Itse haluaisin jo muuta kuin vanhuksia, sairaalamaailmaan. Omassa koulun alkamisessa jännittää tuleva ryhmä. Muutama tulee meidän perusryhmästä mutta loput onkin sitte nuorisoasteelta, teinejä. Joita jo pyysin kevään yhteisluennolla olemaan hiljaa, jotta kuullaan mitä opettaja puhuu. Että kai mulla otsassa jo tiukkiksen leima. Itselläni aistit ylikuormittuu herkästi, joten kun katson ja kuuntelen luentoa, myös muut möykät tunkeutuvat kuuloaistiini herkemmin ja keskittymiseni herpaantuu kun yritän kohdentaa kuuloani siihen mitä HALUAN kuulla eikä se onnistu koska muita ääniaaltoja ei niin vain suodateta sieltä värekarvoilta pois. Perusopintojen ryhmän kanssa auttoi kovasti yhdessä kootut pelisäännöt, täytyykin ehdottaa, että sellaiset pikaisesti luotaisiin myös tälle ryhmälle. Kun on sovittu, että kaikille annetaan opiskelurauha, sitä on helpompi noudattaa ja siitä on myös helpompi muistuttaa jos ja kun se unohtuu.

Yhtään en vielä tiedä millaisia Einon koulupäivät tulevat olemaan. Mutta omani alkavat elokuun ajan ysiltä tai kympiltä, joten pystyn katsomaan, että aamupala tulee syötyä ja saattelemaan hänet tai lähettämään matkaan. Onneksi A:lla on vapaapäiviä arkisin ja hän iltapäivällä heräilee, aamuisin tulee töistä, joten täysin yksin meidän ekaluokkalainen ei ole. Myös iltapäiväkerhoon Einolle on paikka, joten aika vähässä on hänen yksin olemisensa. Kaikki tämä on niin uutta ja jännittävää. Nyt Einokin jo myöntää, että koulun alku tuntuu vähän jännittävältä. Mutta ihan positiivisessa mielessä kuitenkin. Helpotusta varmasti tuo tieto, että luokalla on tuttuja kavereita. Enemmän varmasti minä jännitän tätä uutta aikakautta. Miten lähtee koulu ja arki sujumaan? Ilmeneekö oppimisessa haasteita? Täytyykö läksyihin patistella paljonkin vai onko se ihan selvä, että ne tehdään kun koulusta tullaan ja on vähän syöty? Osaanko edes auttaa läksyissä jos apua tarvitaan? Ehkä kun Einon ei tarvitse olla yksin ja pelipäiväkin on lauantaina, niin nämä asiat alkavat sujua ihan hyvin. Arveluttaa myös Einon tic-oireet, käsillä "räpiköinti". Eskarissa ne eivät vaikuttaneet arkitoimissa. Hän pystyy kantamaan tarjottimensa ja tehdä kynätehtäviä. Mutta millaisena ne nyt syksyn myötä ilmenevät, lisääntyykö, väheneekö, miten muut oppilaat suhtautuvat. Toki osa heistä eskarista ja eskarissa näihin tic-oireisiin ei muut lapset kiinnittäneet huomiota. Tulevan luokan dynamiikka jännittää. Ettei syntyisi mitään kiusaamistilanteita, ettei Einoa kiusata eikä hän kiusaa ketään. Ja millainen opettaja, yhden tervehtimisen perusteella ensivaikutelma ainakin positiivinen, mutta eipä se hänen opetustyylistään ja ryhmän haltuun ottamisesta ja auktoriteetista tai asennoitumisesta kerro vielä paljoakaan. 

Sitten on vielä meidän Onni. Hän jatkaa tutussa ryhmässä. Kaksi tuttua työntekijää ja muutama vanha kiva kaveri. Hänen tempperamenttinsa ja puheenkehitys huomioiden, ajateltiin näin olevan nyt paras. Katsotaan sitten viisvuotisvasussa miten jatko ja koska siirtyy seuraavaan ryhmään. Mutta alku on loman jälkeen ehkä hankala. Kävimme perjantaina päiväkodilla moikkaamassa ja kyllä se kaverin vähän hiljaseksi veti. Jutteli kyllä kesäjutuista mutta huomasin, että jotain alkoi pienessä päässä pyöriä. Eiköhän hän silti pian taas totu uuteen arkeen, niinkuin ennenkin. 

Jännityksestä huolimatta odotan uutta melko rauhallisin mielin. No kysykääpä uudestaan keskiviikkoiltana, voi olla, että rauha on silloin kadoksissa! 

Joko te olette lomat pitäneet ja arki rullaa? 
Muut ekaluokkalaisten vanhemmat, mikä teitä jännittää? 




7 kommenttia:

  1. Minun työni alkoi viime tiistaina. Keskiviikkona meidän kolme koululaista aloittaa syyslukukauden. Aika luottavaisin ja rauhallisin mielin tässä ollaan. Tuleva ekaluokkalainen on todella reipas ja omatoiminen sekä innokas oppimaan uutta. Opettajasta olen kuullut pelkkää hyvää ja sain hyvän ensivaikutelman hänestä. Suurinosa luokkakavereista on tuttuja jo eskarista. Luokka vaan on kovin poikavoittiinen. Muistaakseni 18 poikaa ja 9 tyttöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja siis onnea koulutielle teille molemmille ja mukavia hoitopäiviä nuorimmalle!

      Poista
    2. No siinä on kyllä poikavoittoinen luokka! Kiitos ja samoin sinne :)

      Poista
  2. Mua mietitytti silloin miten koulumatkat alkavat sujua. Eskarimatkat sujuivat madellen ojia pitkin, kun minä hoputin edellä. Se oli rasittavaa. Kerran T myöhästyikin oman hidastelunsa vuoksi ja voi miten häntä nolotti ja kyyneleet silmissä käveli kaikkien lasten keskelle aamupiiriin. Tietää tasan miltä myöhästyminen tuntuu, eikä halua sitä enää kokea. Kaiketi sen vuoksi (ja ehkä oikeasti ottaa vastuuta itsesään enemmän) koulumatkat sujuvat puolijuosten, vaikka aikaakin olisi yllin kyllin. Tykkää lähteä hyvissäajoin, että ehtii koulun pihalla hetken leikkimään ennen tunnin alkamista. Turha huoli minulta siis, vaikka koko ekan luokan silti vakoilin kännykkäsovelluksella kartasta missä poika menee :) Aina hän löysi tiensä kouluun ajoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. T onkin tosi reipas! Toivottavasti meilläkin sujuu koulumatkat yhtä hyvin! :)

      Poista
  3. Todella paljon tsemppiä uuteen arkeen! :) kyllä se siitä kun vauhtiin pääsee.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♥

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...