Kaksplus.fi

maanantai 3. huhtikuuta 2017

MIGREENI - kohtaus, joka vei sairaalaan




Huhtikuun joogahaaste #anatomyofselflove, tsekkaa insta @ulmai

 

Heippa hei, pitkästä aikaa!


Tämä kevät on alkanut vauhdilla. Aika rientää eteenpäin niin, ettei tahdo perässä pysyä. Arki rullaa koulun ja päiväkodin välillä ja katkeaa aina hetkeksi viikonlopun ajaksi. On vietetty synttärini, synttärilahjaksi sain käynnin neurologilla, on ihasteltu kevään ensimerkkejä ja viime viikko meni sairastamiseen. Yrjis tuli kylään. Nyt on toivuttu ja huhtikuu aloitettu uusin voimin!

Tänään haluan kirjoittaa teille migreenistä. Se kun on suurin syy postaamattomuuteen viime kuussa. Ei tehnyt mieli tuijottaa kirkasta ruutua yhtään.
 Monet varmasti tietävät vähintään yhden, joka siitä kärsii. Monilla on myös varmasti omat ajatuksensa migreenistä.  
"Kyllä burana auttaa." "Lähde vähän ulos, oma särkyni lievittyy pienellä lenkillä." "Olen itsekin pienessä päänsäryssä ollut töissä."
Niin, sinä et sairasta migreeniä. Minut migreeni kaataa sänkyyn, pimeään, hiljaisuuteen. Vasemmalla puolella päätäni pahimmassa tapauksessa särky, jonka luulen, ja lopulta toivon, räjäyttävän sen puolen päästäni irti.

Migreenikohtaus, joka vei tiputukseen


Puolessa välissä maaliskuuta sunnuntaina migreenikohtaukseni pääsi ihan uusiin sfääreihin. En saanutkaan alkanutta kohtausta katki Panadolin ja Buranan voimin vaan oli lähdettävä päivystykseen.

Olen lapsesta asti kärsinyt päänsäryistä; jännitystä, silmien taittovirhettä, mutta ensimmäinen selvä migreenikohtaus tuli Einon raskausaikana. Raskauden jälkeen sain sumatriptaania kohtauslääkkeeksi. Migreenini ilmenee pään vasemman puolen särkynä. Ensin tulevat puhevaikeudet ja kömpelyys, joskus myös näköaurat, sitten x ajan kuluttua huomaan venytteleväni niskaa ja takaraivolta alkaa vasemmalla puolella hiipiä kipu ylemmäs, tässä kohtaa olen ottanut lääkettä. Kohtaukset lievittyivät uuden raskauden myötä, mutta alkoivat uudelleen Onnin synnytyksen jälkeen kuukautiskierron käynnistyttyä, eli ns. hormonaalisena. Koulun alettua vuosi sitten tammikuussa, kohtaukset lisääntyivät ja nyt vuoden vaihteesta ne ovat lisääntyneet niin, että lopulta sain 1-2 kohtausta viikossa. Maaliskuun alussa tuntui kuin aivot olisivat sumussa ja totaalisen tukossa.

Lauantai-iltana otin lääkettä hiipivään kohtaukseen ja tuona sunnuntaina tunsin säryn päässäni jo ennen kuin avasin silmäni. Sain lievennettyä kipua, mutta se palasi eikä enää lähtenyt. Olo alkoi olla kamala, oksentelin ja kävelin pitkin asuntoa ja makoilin vuorotellen, kädet täristen, aurinkolasit päässä. Aloin hätääntyä ja soitin päivystykseen, hoitaja sai täydennellä lauseitani ja sain todella skarpata saadakseni itseni ilmaistua. Hoitaja lupasi, että ottavat minut vastaan. Sain anopilta kyydin sairaalalle. Häntä odotellessa, sain tehdä todella töitä pysyäkseni rauhallisena, jottei pojat pelästy. Pärjäsin automatkan mutta odottaessani vuoroa ilmoittautumisluukulle, oli pakko käydä vessassa oksentamassa. Pian tuli vuoroni, sain käteeni rannekkeen ja minut saatettiin päivystyksen vuodeosastolle. Hoitaja oli ihanan myötätuntoinen ja pahoitteli, että osasto jonne migreenipotilaat viedään yksityishuoneeseen on aivan täynnä. Onneksi päivystyksen huoneessa oli vain rauhallisia potilaita. Pian lääkäri tuli käymään luonani, haastatteli ja totesi, että laitetaan migreenitippa. Makoilin sängyllä ja harmittelin, etten ollut laittanu villatakkia päälleni ja sukkia jalkaani. Taisin olla näky hihattomassa topissa ja jalat paljaana!
Olo oli edelleen hieman sekava, joten muistan vain hoitajan laittaneen kanyylin, siihen letkun josta valui keittosuolaliuos, ruiskulla laittoi pahoinvointilääkkeen ja jotakin rentouttavaa, sitten toisen letkun, josta valui ensin sumatriptaani (yleisin kohtauslääke) ja sen valuttua tiputettiin kortisoni. Olo alkoi pikkuhiljaa selkiintyä. Kirjoittelin parin kaverin kanssa ja ilmoitin myös äidilleni, että tähän on tultu ja julkaisin kuvan kanyylistani instassa sekä fb:ssa.


Lääkäri tuli käymään vähän ennen kuin lääke oli valunut ja sain ilokseni todeta säryn hävinneen. Lääkäri totesi, että saan sitten lähteä kotiin.
Hoitaja tuli poistamaan kanyylin ja sain lähteä. Alle kaksi tuntia meni. Olo oli tokkurainen, mutta ah, särytön, ajatus kirkkaampi. Loppu illan lepäilin ja menin ajoissa nukkumaan. Koulu viikko alkoi takkuillen, tuntui kuin kulkisi sumussa, särky oli poissa, mutta muuten tuntui, että kokoajan sai skarpata. Varasin ajan Satksin neurologian polin ylilääkärin yksityisvastaanotolle ja pääsin hänen luokseen saman viikon torstaina. Kerroin historiani ja lisääntyneistä kohtauksista. Hän testaili refleksejäni ja keskusteltiin. Sain mukaani päänsärkypäiväkirjan ja lääkemääräykset, estolääkitykseen beetasalpaajaa sekä kohtauksiin sumatriptaanin ja pahoinvointilääkkeen. Tavoitteeksi otettiin kohtausten vähentäminen puoleen eli kolme kohtausta kuukaudessa. Olo oli helpottunut ja samana iltana pääsi kohtauslääke toimiin kun uusi kohtaus lähti hiipimään takaraivolta.
Olen syönyt estolääkettä nyt 18 vrk eli päälle kaksi viikkoa, tänään on yhdeksäs särytön päivä putkeen! Nyt muutenkin kirkkaampi olo eikä aivoissa surise ihan koko aikaa.

Migreeni ei ole vain päänsärky. Migreeni ilmenee eri muodoissaan, yksilöllisesti ja vaihdellen, kuitenkin se kaataa jokaisen sairastajansa. Olen onnekas kun sain näin hyvän avun ja vastaanoton päivystyksessä. Olen lukenut Migreeni-yhdistyksen fb-ryhmässä paljon huonoista kokemuksista pöyristyneenä ja ihmetellen, miten jopa yhden sairaalan sisällä voi vastaanotto ja kohtelu vaihdella! Olen myös onnellinen, että ilmeisesti tämän ensimmäisen kokeilun estolääke tuntuu toimivan. Joillekin migreenikoille ei auta mikään, joillain migreeni on päässyt kroonistumaan ja pää on kipeä 24 tuntia vuorokaudessa, 7 päivää viikossa, 365 päivää vuodessa.
Jos ystäväsi tai tuttavasi kärsii migreenistä ja kertoo siitä sinulle, ole myötätuntoinen, jos et osaa, älä ainakaan vähättele. Usko pois, kaikki keinot ja vitamiinit on kokeiltu ja  kokeillaan, jotta saadaan kohtauksia vähennettyä tai ainakin lievitettyä. Joskus on päivänselvää, mistä kohtaus johtui; itselläni triggereitä ovat esim. stressin laukeaminen (rankkaviikko ohi), huonot yöunet, sokeripitoisten herkkujen nauttiminen, jokin hajuste. Joskus aamulla herätessä tietää, että luvassa on "migreeniherkkäpäivä" ja välttelee triggereitä kaikin keinoin. Joskus kohtauksen aiheuttaja jää mysteeriksi. Migreenistä on vasta viimeaikoina selvitetty sen aiheutumisen syitä, mutta edelleen se on osin mysteeri.


Kärsitkö sinä tai joku läheisistäsi migreenistä? Oletko saanut avun vai onko migreenisi kroonistunut?

Särytöntä ja nautinnollista keväistä viikkoa kaikille toivotellen,

Ulla


Lisätietoa: Suomen Migreeniyhdistys

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...