Kaksplus.fi

perjantai 26. toukokuuta 2017

KEVÄT - mitä meille kuuluu?


Vihertää jo, matkalla töihin fillarilla

Taas on aikaa viime postauksesta. Päivät seuraavat toistaan ja ensi viikolla ollaan jo kesäkuun puolella! Tämä kevät on mennyt jotenkin ihan ohi ja hujauksessa. Yhtäkkiä olikin huhtikuu ja toukokuu työssäoppimisineen. Välillä menty vähän alavireisissäkin fiiliksissä, mutta ne ovat olleet onneksi ohimeneviä. Huomaan edelleen tekeväni itsetutkiskelua ja voimakkaammista negatiivisista tuntemuksista herää aika ajoin kysymys, nytkö minä sitten olen masentunut. Näin ei onneksi ole, vaan pääasiassa jaksan ihan hyvin ja mieli positiivinen. Toki kun nyt tahti on ollut kovempi, niin sitä väsyykin helpommin. 

Työssäoppimisessa alkaa huomisesta seitsemän päivän työputki ja maanantaina alkaa tutkintoviikko. Olen tämän kuntoutumisen tukemisen viettänyt Porin perusturvan vanhuspalveluiden tehostetun palveluasumisen yksikössä. Huomaa kyllä eron tammikuiseen paikkaan. 
Sain myös toukokuun alussa toisen migreenikohtauksen, jonka myötä päädyin päivystykseen. Ehdin kyllä ottaa kohtauslääkkeen, mutta se ei auttanut. Päivystyksessä pääsin tällä kertaa omaan huoneeseen ja sain annoksen rauhoittavaa, Toradolia sekä kortisonia suonensisäisesti. Taisin pari tuntia viettää letkun päässä kunnes pääsin pois. 

Maaliskuun alussa pidettiin Tiialle polttarit ja babyshowerit. Käy Tiian blogista lukemassa millainen päivä oli, Lasten tapaan - Polttaripäivä huipentui vauvakutsuihin! Meitä on kolme kaasoa ja kivasti meillä käy jutut yksiin. Kunhan vielä saan loman alkuun niin ehtii vielä paremmin paneutumaan suunnitteluun. Pientä esimakua jo hain tekemällä pöytänumerot valmiiksi.

Kaasohommia, pöytänumerot

Esikoinen - tuleva koululainen

Meidän Eino täytti seitsemän ja koulujutut ovat kovasti pinnalla. Toukokuun alussa käytiin tutustumassa kouluun ja se oli kyllä hyvä parituntinen. Tuleva koulu on iso yhtenäiskoulu ja hieman olen sitä jännittänyt, että miten siellä asiat sujuu ja on otettu huomioon. Rauhoitti mieltä päästä kysymään askarruttavia asioita ja nähdä koko uusi hieno koulurakennus sekä tavata tuleva opettaja. Myös kouluterveydenhoitajalla käytiin jo tarkastuksessa, vähän keskusteltiin kotiasioista ja tehtiin tarvittavat mitttaukset. Kaikki hyvin ja pituutta tullut taas alle puolessa vuodessa yli kolme senttiä. Hän on nyt 127,3cm pitkä, ilmankos noita vaatteita on jäänytkin pieneksi! 
Koulua Eino jo odottaa ja ollaan niin isoa poikaa, mutta kyllä silti äidin syli ja kainalo kelpaa. 

Kesäläksyt

Päiväkodin viimeinen kevätjuhla oli tunteita herättävä ja itku tuli siinä kohtaa kun eskaritädit lausuivat lapsille runon kiitokseksi kuluneesta vuodesta! Tulevana maanantaina onkin sitten kevätkirkko ja esikoululaisten siunaaminen koulutielle, täytyy kai varata kunnon froteepyyhe mukaan, tiedän jo nyt itkeväni silmät päästäni kuitenkin.


Puhelin ja avain koululaiselle
Minecraft-kakkua toiveesta

Synttäritkin tosiaan vietettiin äitienpäivänä, oli ihana nähdä läheisiä ihmisiä kun Turussakaan ei nyt ole oikein jaksanut käydä.

Kesä lähestyy

12.5. - 19.5. - 26.5.


Nyt ollaan viimeviikosta asti nautiskeltu lämpimistä päivistä ja ulkoiltu. Hommasin myös fillarin, niin olen päässyt kivasti kulkemaan töihin ja iltavuoroista nopeammin kotiin. Einolla vielä vähän treenattava pyöräilyä, sitten päästään kulkemaan kesä kivasti! Einolla alkaa myös 5. kesäkuuta Lastenliiton päiväleiri, jota hän odottaa jo kovin! Minäkin niin odotan kesää ja reissuja Turkuun sekä Helsinkiin! Rakkaiden ihmisten näkemistä ja rentoa yhdessäoloa.


Aurinkoista viikonloppua kaikille, 




maanantai 3. huhtikuuta 2017

MIGREENI - kohtaus, joka vei sairaalaan




Huhtikuun joogahaaste #anatomyofselflove, tsekkaa insta @ulmai

 

Heippa hei, pitkästä aikaa!


Tämä kevät on alkanut vauhdilla. Aika rientää eteenpäin niin, ettei tahdo perässä pysyä. Arki rullaa koulun ja päiväkodin välillä ja katkeaa aina hetkeksi viikonlopun ajaksi. On vietetty synttärini, synttärilahjaksi sain käynnin neurologilla, on ihasteltu kevään ensimerkkejä ja viime viikko meni sairastamiseen. Yrjis tuli kylään. Nyt on toivuttu ja huhtikuu aloitettu uusin voimin!

Tänään haluan kirjoittaa teille migreenistä. Se kun on suurin syy postaamattomuuteen viime kuussa. Ei tehnyt mieli tuijottaa kirkasta ruutua yhtään.
 Monet varmasti tietävät vähintään yhden, joka siitä kärsii. Monilla on myös varmasti omat ajatuksensa migreenistä.  
"Kyllä burana auttaa." "Lähde vähän ulos, oma särkyni lievittyy pienellä lenkillä." "Olen itsekin pienessä päänsäryssä ollut töissä."
Niin, sinä et sairasta migreeniä. Minut migreeni kaataa sänkyyn, pimeään, hiljaisuuteen. Vasemmalla puolella päätäni pahimmassa tapauksessa särky, jonka luulen, ja lopulta toivon, räjäyttävän sen puolen päästäni irti.

Migreenikohtaus, joka vei tiputukseen


Puolessa välissä maaliskuuta sunnuntaina migreenikohtaukseni pääsi ihan uusiin sfääreihin. En saanutkaan alkanutta kohtausta katki Panadolin ja Buranan voimin vaan oli lähdettävä päivystykseen.

Olen lapsesta asti kärsinyt päänsäryistä; jännitystä, silmien taittovirhettä, mutta ensimmäinen selvä migreenikohtaus tuli Einon raskausaikana. Raskauden jälkeen sain sumatriptaania kohtauslääkkeeksi. Migreenini ilmenee pään vasemman puolen särkynä. Ensin tulevat puhevaikeudet ja kömpelyys, joskus myös näköaurat, sitten x ajan kuluttua huomaan venytteleväni niskaa ja takaraivolta alkaa vasemmalla puolella hiipiä kipu ylemmäs, tässä kohtaa olen ottanut lääkettä. Kohtaukset lievittyivät uuden raskauden myötä, mutta alkoivat uudelleen Onnin synnytyksen jälkeen kuukautiskierron käynnistyttyä, eli ns. hormonaalisena. Koulun alettua vuosi sitten tammikuussa, kohtaukset lisääntyivät ja nyt vuoden vaihteesta ne ovat lisääntyneet niin, että lopulta sain 1-2 kohtausta viikossa. Maaliskuun alussa tuntui kuin aivot olisivat sumussa ja totaalisen tukossa.

Lauantai-iltana otin lääkettä hiipivään kohtaukseen ja tuona sunnuntaina tunsin säryn päässäni jo ennen kuin avasin silmäni. Sain lievennettyä kipua, mutta se palasi eikä enää lähtenyt. Olo alkoi olla kamala, oksentelin ja kävelin pitkin asuntoa ja makoilin vuorotellen, kädet täristen, aurinkolasit päässä. Aloin hätääntyä ja soitin päivystykseen, hoitaja sai täydennellä lauseitani ja sain todella skarpata saadakseni itseni ilmaistua. Hoitaja lupasi, että ottavat minut vastaan. Sain anopilta kyydin sairaalalle. Häntä odotellessa, sain tehdä todella töitä pysyäkseni rauhallisena, jottei pojat pelästy. Pärjäsin automatkan mutta odottaessani vuoroa ilmoittautumisluukulle, oli pakko käydä vessassa oksentamassa. Pian tuli vuoroni, sain käteeni rannekkeen ja minut saatettiin päivystyksen vuodeosastolle. Hoitaja oli ihanan myötätuntoinen ja pahoitteli, että osasto jonne migreenipotilaat viedään yksityishuoneeseen on aivan täynnä. Onneksi päivystyksen huoneessa oli vain rauhallisia potilaita. Pian lääkäri tuli käymään luonani, haastatteli ja totesi, että laitetaan migreenitippa. Makoilin sängyllä ja harmittelin, etten ollut laittanu villatakkia päälleni ja sukkia jalkaani. Taisin olla näky hihattomassa topissa ja jalat paljaana!
Olo oli edelleen hieman sekava, joten muistan vain hoitajan laittaneen kanyylin, siihen letkun josta valui keittosuolaliuos, ruiskulla laittoi pahoinvointilääkkeen ja jotakin rentouttavaa, sitten toisen letkun, josta valui ensin sumatriptaani (yleisin kohtauslääke) ja sen valuttua tiputettiin kortisoni. Olo alkoi pikkuhiljaa selkiintyä. Kirjoittelin parin kaverin kanssa ja ilmoitin myös äidilleni, että tähän on tultu ja julkaisin kuvan kanyylistani instassa sekä fb:ssa.


Lääkäri tuli käymään vähän ennen kuin lääke oli valunut ja sain ilokseni todeta säryn hävinneen. Lääkäri totesi, että saan sitten lähteä kotiin.
Hoitaja tuli poistamaan kanyylin ja sain lähteä. Alle kaksi tuntia meni. Olo oli tokkurainen, mutta ah, särytön, ajatus kirkkaampi. Loppu illan lepäilin ja menin ajoissa nukkumaan. Koulu viikko alkoi takkuillen, tuntui kuin kulkisi sumussa, särky oli poissa, mutta muuten tuntui, että kokoajan sai skarpata. Varasin ajan Satksin neurologian polin ylilääkärin yksityisvastaanotolle ja pääsin hänen luokseen saman viikon torstaina. Kerroin historiani ja lisääntyneistä kohtauksista. Hän testaili refleksejäni ja keskusteltiin. Sain mukaani päänsärkypäiväkirjan ja lääkemääräykset, estolääkitykseen beetasalpaajaa sekä kohtauksiin sumatriptaanin ja pahoinvointilääkkeen. Tavoitteeksi otettiin kohtausten vähentäminen puoleen eli kolme kohtausta kuukaudessa. Olo oli helpottunut ja samana iltana pääsi kohtauslääke toimiin kun uusi kohtaus lähti hiipimään takaraivolta.
Olen syönyt estolääkettä nyt 18 vrk eli päälle kaksi viikkoa, tänään on yhdeksäs särytön päivä putkeen! Nyt muutenkin kirkkaampi olo eikä aivoissa surise ihan koko aikaa.

Migreeni ei ole vain päänsärky. Migreeni ilmenee eri muodoissaan, yksilöllisesti ja vaihdellen, kuitenkin se kaataa jokaisen sairastajansa. Olen onnekas kun sain näin hyvän avun ja vastaanoton päivystyksessä. Olen lukenut Migreeni-yhdistyksen fb-ryhmässä paljon huonoista kokemuksista pöyristyneenä ja ihmetellen, miten jopa yhden sairaalan sisällä voi vastaanotto ja kohtelu vaihdella! Olen myös onnellinen, että ilmeisesti tämän ensimmäisen kokeilun estolääke tuntuu toimivan. Joillekin migreenikoille ei auta mikään, joillain migreeni on päässyt kroonistumaan ja pää on kipeä 24 tuntia vuorokaudessa, 7 päivää viikossa, 365 päivää vuodessa.
Jos ystäväsi tai tuttavasi kärsii migreenistä ja kertoo siitä sinulle, ole myötätuntoinen, jos et osaa, älä ainakaan vähättele. Usko pois, kaikki keinot ja vitamiinit on kokeiltu ja  kokeillaan, jotta saadaan kohtauksia vähennettyä tai ainakin lievitettyä. Joskus on päivänselvää, mistä kohtaus johtui; itselläni triggereitä ovat esim. stressin laukeaminen (rankkaviikko ohi), huonot yöunet, sokeripitoisten herkkujen nauttiminen, jokin hajuste. Joskus aamulla herätessä tietää, että luvassa on "migreeniherkkäpäivä" ja välttelee triggereitä kaikin keinoin. Joskus kohtauksen aiheuttaja jää mysteeriksi. Migreenistä on vasta viimeaikoina selvitetty sen aiheutumisen syitä, mutta edelleen se on osin mysteeri.


Kärsitkö sinä tai joku läheisistäsi migreenistä? Oletko saanut avun vai onko migreenisi kroonistunut?

Särytöntä ja nautinnollista keväistä viikkoa kaikille toivotellen,

Ulla


Lisätietoa: Suomen Migreeniyhdistys

tiistai 28. helmikuuta 2017

OLTIIN NIIN LOMALLA! - paluu arkeen

Tarvittiin leikkiin myös tulipalo!

Kallo, Meri-Pori

Reposaari, Meri-Pori

Näkymä Kaarisillalta



Meillä oli LOMA! Eikä muuten ois voinu parempaan kohtaan tulla. Takana oli viisi viikkoa työssäoppimista ja ikuisuudelta tuntunut viikko koulua. Työssäoppimisen arviointi on vasta nyt torstaina, joten mielessä täytyis pitää niitä asioita ja kauhea kasa asiaa, jota koulussa alettiin käydä läpi kuntoutumisen tukemisesta.
Aloin toisella top-viikolla kirjoittaa postausta, mutta tuolla se makaa luonnoksissa, hädintuskin aloitettuna. Ei ole kauheasti irronnut paukkuja sosiaaliseen elämään tai tähän blogiin.
Edellisellä viikolla oli ystävänpäivä ja meidän Onni täytti 4 vuotta. Viikonloppuna vietettiin synttäreitä ja olihan ihana nähdä perhettä ja ystäviä! Tarjottavat onnistuivat ja saivat kovasti kehuja, jopa ystävä joka ei juuri kakuista välitä santsasi!

Lomasuunnitelmia ei sen kummemmin ollut. Ladattiin akkuja ja käytiin myös neuvolassa. Onni oli kasvanut melkein 10 senttiä ja puhe kehittynyt huimasti. Reipas poika. Käytiin An kummien luona syömässä ja viettämässä aikaa, oli mukava iltapäivä. Einon kanssa kävin elokuvissa katsomassa Lego Batman, oli muuten hyvä!
Paljon tuli lunta (vaikka kohta siitä on taas jäljellä vain märät sukat ja latistunut tukka) ja päästiin liukurillakin laskemaan. Muutenkin ulkoiltiin jonkun verran. Tulin ladanneeksi Pokemon Go'n uudestaan ja käytiin vähän kauempanakin nappaamassa muutamat poket.

Koulusta saatiin tehtäväksi lukea kirja ja tehdä sitten lukemamme pohjalta parin sivun juttu, jossa kuvataan ihmisen kriisi- ja muutosprosessia. Ensimmäinen ehkä oikeesti mielenkiintoinen tehtävä. Löysin myös mielenkiintoisen kirjankin, luin sen kolmessa illassa!

Eilen oli vielä vapaa ja tänään taas koulun penkillä. Päivät sen kahdeksan tuntia, torstaina tosiaan menen top-paikkaan näytön arviointiin. Ihan vähän meinaa jännittää! Huomenna saan muuta ajateltavaa, pääsen rakkaan harrastuksen pariin muutamaksi tunniksi sokerimassaa näpräämään kun ilmoittauduin Marjon Herkkukakun tennarikurssille! Kivaa!

Oliko teillä jo loma vai alkoiko vasta? 
Lomasuunnitelmia vai rennosti vaan? :)




maanantai 16. tammikuuta 2017

TÄHTIHETKENI VANHEMPANA - blogihaaste hetkistä, kun haluaisi vajota maan alle



Ida Mutsi ja murupullat -blogista haastoi meidät Kaksplussalaiset jakamaan omat tähtihetkemme vanhempina. Ei siis onnistumisia, vaan hetkiä, jolloin haluaisi vajota maan alle jos se olisi mahdollista. Jokaiselle niitä noloja tilanteita ja mokia varmasti on sattunut, niin minullekin ja tässä tulee omani!

Tähtihetkeni


Ensimmäisenä mieleen tulee päivä, jolloin myöhästyin Einon eskarista hausta. Leikittiin hippaa kun mentiin päiväkodille päin. No sain Einon kiinni ja hän sitten keksi, että yritin hänet kaataa ja näin lensi hanskat pitkin maita ja mantuja, itse pysyin rauhassa mutta E:n pasmat menivät sekaisin. Selvitin, etten yrittänyt kaataa. Kerroin myös tapahtuneesta eskaritädeille, jotta tietävät jos E on alakuloinen tai muuten murheissaan. No tulin takaisin kotiin ja touhuttiin omiamme, syötiin ja sitten tajusin, että kello on reippaasti yli puoli yksi ja lähdin juoksujalkaa, onneksi päiväkoti on lähellä. Eino siellä odotti, olivat tulleet takaisin sisälle ja toki poika alkoi itkeä. Kauhea olo iski ja hyvä, etten itse alkanut myös itkeä. Kyllä siinä sai anteeksi pyytää ja selvitellä. Muutenkin oli vahvasti menossa kukaan ei rakasta-kausi, että kyllä tuli ystäville avauduttua ja itkutkin itkettyä!

Toisena mieleeni muistui eräs bussimatka Porista Turkuun. Istuin itse Onnin kaukalon vieressä ja Eino viistosti vieressä. Lähellämme istui myös vanhempi pariskunta. Oltiin juteltu Einon kanssa niitä näitä. Hetken oli hiljaista, kunnes Eino avasi suunsa ja totesi käsiään levitellen: "Isillä on näääääin pitkä pippeli." Vanhempi pariskunta vähän naureskeli ja itsekin naurahtaen vaan ihmettelin, että "Vai niin, sillä lailla. Katsopas mitä ikkunasta näkyy!"

Muistan myös kun Eikan kanssa käytiin kaupassa kun asuttiin Turussa. Ostettiin vähän isommat ostokset silloisesta lähi-Salesta. No maksoin ostokseni ja lähdin. Pääsin ulko-oville kun mietin, että jotain unohtui, samassa kassalta huudeltiin perääni, että josko nuo ostoksetkin ottaisin mukaani! Näin on käynyt myöhemminkin, kerran jos toisen ja kolmannenkin!

Onni kerran otti nokkiinsa kun piti ruveta siivoamaan lelusotkua lattialta. Onni on kova mököttämään, kun asiat ei mene mielensä mukaan..tiedä keneen on tullut.. Noh, hän kovasti suivaantui ja tiukkaan sävyyn latasi: "SENKIN KAKKANAAMA!" Se tuli täydestä sydämestä.
Muuten etenkin Einolta tuo äiti on tyhmä ja muut on tullut tutuksi. Ekat kerrat otti kyllä koville.

Meillä pojat harvemmin kiroilee, vaikka itseltäni rumia sanoja saattaa tipahdella kun satutan itseni tai tiputan jotain.. V-sanaa meillä viljellään suhteellisen harvoin. Noh, oltiin eräs kerta lähdössä mummini ja ukkini luota, kun Onni turvavyön laiton jälkeen kuiskasi jotain, erittäin velmu ilme kasvoillaan. Kysyin, että mitä sanoit, hän kuiskasi vähän kovempaa "vittu". Mulla meni pasmat sekaisin, kun mummini siinä vieressä eikä hän ainakaan kuulteni ole ikinä kiroillut, enkä itsekään heillä ole tainnut juuri ikinä kirota. Onni vielä muutamasti toisteli, itse toruin, kun tietää ettei rumia saa jutella. Mummi siinä naurahteli ja paikalla ollut serkkupoikani naureskeli ja totesi, että itse taisi olla vähän vanhempi kuin Onni kun rumia puhui!

Ja onhan näitä; hetut hukassa, neuvolakortit kotona, muut paperit aina viimetingassa/hukassa... Mutta kyllä tästä hyvä tulee, eiks vaan?!

Kerro kommenteissa oma tähtihetkesi!






perjantai 13. tammikuuta 2017

OPISKELIJAÄITI TYÖSSÄOPPIMASSA - fiiliksiä ja sairastupa



Ensimmäinen työssäoppimisviikko


Maanantaina alkoi hoidon ja huolenpidon työssäoppimisjakso. TOP-jakso on neljä viikkoa ja viidennellä viikolla on näyttötutkinto.
Pääsin ihan tosi mukavaan paikkaan työssäoppimaan. Maanantaiaamuna vähän jännitti mennä omaan yksikköön. Kierrettiin koko talo kun palveluohjaaja vei meitä opiskelijoita omiin yksiköihimme. Mun lisäksi aloitti meidän luokalta yksi lh-opiskelija sekä viisi sh-opiskelijaa.

Saavuin yksikkööni ja ei muuta kun työntekijän mukaan hommiin. Ekana päivänä näin painehaavan (tullut toisaalla ja tuolla hoidettu kuntoon) kun oli lapun vaihto, verenpainetta mittaamaan ja muihin perustöihin.
Tiistaina pääsin mittaamaan verensokerit heti paikalle päästyäni sekä kirjaamaan ne, hoitamaan yhdet alapesut itsenäisesti helpolta asukkaalta, verenpaineen mittausta.  
Keskiviikkona pääsin mukaan hoito- ja palvelusuunnitelma keskusteluun. Ne on aika harvinaisia, että osuvat harjottelujaksoille kun pitkäaikaisilla asukkailla keskustelut pidetään kaksi kertaa vuodessa sekä tarvittaessa jos tulee muutoksia. Nyt oli tullut uusi asukas, joten kysyttiin luvat ja pääsin kuuntelemaan.

Olen taas ollut kyllä hämmästynyt, että voi käydä näin hyvin kun pääsee tällaiseen paikkaan missä otetaan hyvin opiskelijat vastaan ja tuntuu, että opiskelijan oppimiseen panostetaan. Työntekijät ovat kaikki suhtautuneet hyvin ja itselläkin on helppo olla oma itsensä, kun ei tarvitse henkilökemioita jännittää. Itsekin toki avoimin mielin ja oppimishaluisena tällä matkalla, paljon on tullut jo tuttuja asioita mutta paljon myös uutta, mikä tuolla poikkeaa opetetusta ja mikä on ehkä enemmän sairaalamaailmassa kuin kodinomaisessa yksikössä. 
Ihanaa tuolla paikassa on myös viriketoiminnan järjestäminen ja mullekin sanottiin, kun kerroin musikaalisuudestani sekä kiinnostuksesta viriketoimintaan, että saan ihan soittaa ja laulaa sekä muutenkin tutustua virikeohjaajan toimintaan. Päivät on mennyt tosi nopeasti ja vähän vielä olen pihalla kun ei tunne kaikkia asukkaita mutta muuten todella hyvällä fiiliksellä! 



Sairastupa pystyyn


Ehdittiin me viettää arkea kolme päivää, kunnes keskiviikkona hain pojat päiväkodista. Onni oli vastassa niin surkealla naamalla, että oikein pelästyin. Kyselin, että mikä hätänä ja hoitajat juttelivat vaatteiden kanssa olleen jotain häikkää. 
Mentiin sitten pukemaan ulkovaatteita ja kysäisin, että sattuuko johonkin, Onni vastasi mahan olevan kipeä. Lähdin vielä hakemaan Onnin dinoa ja samalla huikkasin toiselle hoitajalle Onnin mahakivusta. Sain vastaukseksi, että "niiin aamulla kahden lapsen vanhemmat soitti lasten oksentaneen ti-ke yöllä". Että sitä sitte varmaan tiedossa. 
Ja niin iltakoitti ja kuumekin nousi siinä välissä, Onni oli makoillut sohvalla ja siirtyi sänkyyn, pyysi mut viereensä ja minä menin. Hetki siinä oltiin, silittelin ja laitoin itsekin silmiä kiinni. Hetken kuluttua alkoi kuulua nieleskelyä. 
Avasin silmät "Onni oksettaako sua?" Nousin käsien varaa ja Onni vastasi "Jo.." ja niin sain käsilleni vatsallisen. Onni nousi ja lisää tuli. Saatiin huoneeseen ämpäri, kaikki eritteiset lakanat ja petivaatteet pesuun. Patja saatiin myös pois huoneesta ja harmittaa, etten vuorannut sänkyä paremmin kun mahatautiepäily kuitenkin oli. Onneksi patja ei mikään arvokas ollut, joten sen puolesta ei haittaa viedä jäteasemalle. Mutta sillä tavalla. 
Toista uhria vielä odotellessa. Kaksivaiheisen (saippuapesu + käsidesi) käsipesun kanssa olen jatkanut kotonakin, maitohappobakteerit, vitamiinit ja muut lisät on otettu. Tosin kyllä se tulee jos on tullakseen, eilisestä on etonut itseä ja mahakin ollut outo mutta vielä ei ole todenteolla iskenyt. Einollakin illalla sattui maha ja vuorattiin patja ja kaikki, mutta ei yöllä ainakaan alkanut. Katsellaan siis edelleen, missä merkeissä viikonloppu vietellään!

Sellanen viikko meillä! Mukavaa viikonloppua kaikille, toivottavasti vältytte tältä taudilta! 




torstai 5. tammikuuta 2017

UUSI VUOSI - uudet tuulet & planneresittely #kalenterimania

Hyvää tätä vuotta!


Jotenkin aina vuodenvaihteessa on sellainen jännä tunnelma. On kuin kaikki muuttuisi, vaikka oikeasti juuri mikään ei muutu. Olen sama nainen kuin 31.12.2016. Silti asetin itselleni joitain tavoitteita. Kesällähän toimin kaasona Tiian häissä ja ois se ihan kiva näyttää hyvältä kauniissa mekossa. Muutenkin terveys on todenteolla vuoden teema, ei vain fyysinen vaan myös psyyken puoli. Olen nyt yli vuoden ollut ilman lääkityksiä, tajusin tuossa yhtenä päivänä. Ja peloista huolimatta olen jaksanut hyvin koulussa!

Koulusta puheenollen, maanantaina alkaa taas arki työssäoppimisen muodossa. Kävin tutustumassa TOP-paikkaan ja jäi todella hyvät fiilikset. Jännitys vaihtui intoon. Odotan todella uuden oppimista ja toki tuntumaa vanhustyöhön.






PLANNER-esittely


Joulun alla hommasin uuden plannerin. Happy Planner vaihtui Simple storiesin Carpe Diem Reset girl planneriin, värinä persimmon. Ihastuin väriin jo aiemmin syksyllä ja olihan se sitten hankittava!

Tässäkin kalenterissa viikkosivut ovat vertikaaliset (päivät pystypalkeissa, vierekkäin) niinkuin HPssa, ruutujen koko on pienempi. Jokainen sivu on neutraali, joten koristeluun jää enemmän mahdollisuuksia. HPssa viikonlopuissa oli aina jokin väri ja jos halusi täysin eri värimaailmaa, piti viikonlopulle keksiä jotain mikä peittää värin kokonaan. Myös pienet laatikot, jotka jakavat päivän olivat väritetyt ja kuulsivat ohuista teipeistä läpi. Sivut ovat tässäkin päiväämättömät, joten kalenterin voi aloittaa vaikka kesällä ja siirtää tammi-toukokuun sivut kalenterin loppuun ja näin on vuodeksi kalenteri. Tykkään myös siitä, miten kuukausiaukeama on erillinen viikkonäkymistä.



Tämä tuo tilaa listoille ja muille lisäsivuille sekä mahdollistaa vaihtelun viikkonäkymän alkusivulle. Tässä on tuo ihana kuvio, mutta voisin hyvin vaihtaa jonkun samansävyisen kuin vasen sivu.

Viikkonäkymät kolmelle viikolle (weekly spread)





Välilehdet





Nyt on ns. plannerpeace saavutettu ja rakastan tuota planneria! Tykkään myös kalenterin sanomasta "what you want to reset" "reset your life", ei pidä jämähtää paikoilleen ja jokainen päivä on uusi mahdollisuus tehdä uusia valintoja. Vintage-teema välilehdissä sekä tarroissa seikkailevat naishahmot ovat ihania! Tuo läpinäkyvä taskukin on kiva. Siihen saa aina motivoivan kuvan tai vaikka lasten kuvat.

Kannattaa tutustua Kalenterimaniaan FBssa: ryhmä ja sivut sekä tsekata blogi, siellä on esittelyitä (uusimpana Plan with Mirppu, sama kalenteri värinä ballerina) ja paljon juttua erilaisista plannereista, ryhmäläisten postauksia yms.! Sinne on myös tulossa oma postaukseni sunnuntain KM Pori miitistä.

Eilen tuli kaupungilta kirje ja nyt on Wilma-tunnus luotu Einon kouluun ilmoittautumista varten! En voi uskoa, että hän on jo niin iso.

Näissä tunnelmissa meidän vuosi alkaa. 
Toivottavasti teilläkin vuosi alkanut positiivissa merkeissä!




LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...