Kaksplus.fi

perjantai 28. lokakuuta 2016

JOULU - pakkopullaa vai taianomainen juhla?


Iltojen pimetessä, joulu on ollut mielessä yhä enenevissä määrin. Eilen saapui postiluukusta ensimmäinen joululehti. Sesonki saa alkaa! 

Tietysti joulunvietto ja edelliset joulut ovat olleet mielessä. Pian ajatuksissani huomioni keskittyi niihin stressaantuneisiin ilmeisiin, tuskastuneisiin huokailuihin, lausahduksiin "ensi vuonna lähden jouluksi pois" ja "en järjestä enää yhtäkään joulua"
Ei omasta suustani, minähän rakastan joulua ja sen järjestämistä! Muistan näitä kuulleeni, lähes joka joulu. Muistan, noita stressistä kiristyneitä suupieliä nähneeni ja sydämeni puristuneen kasaan, joka kerta. Aikuisella iällä muistan tunteneeni syyllisyyttä halusta viettää joulua, koittanut järjestää itse, ettei sitä tunnetta tulisi, silti se on ollut käsin kosketeltavaa, silti yhä vaan ne suupielet ovat olleet hymynkin takana kireät. Nämä lausahdukset eivät kuitenkaan ole toteutuneet.

Joka vuosi tähän aikaan (ehkä jo aikaisemminkin) jaan joitain joulujuttuja Facebookiin. Joka vuosi samat ihmiset kommentoivat "ei vielä" "eikä, nyt jo!" ja no, minä ymmärrän. Kaikki eivät ole jouluihmisiä, mutta täytyykö se joulufiilistely lannistaa myös jouluihmisiltä? Joulua ei ole kenenkään pakko viettää ja se on ok. Ymmärrän, miten jotkut lähtevät toiselle puolella maailmaa nauttimaan olostaan, kun itse käärin jouluista viittaa ympärilleni ja nautin olostani! 

Jokaisella varmasti on oma mielikuvansa joulusta, siitä miten ilmassa on taikaa ja tuoksut ovat osa sitä. Ettekö ole huomanneet, että sitä on ilmassa ilman stressiäkin, ilman sen seitsemää sorttia notkuvaa pöytää, ilman kiristyneitä suupieliä ja katkenneita verisuonia? Tuntuu, että joulu on jokin ihmeellinen kilpavarusteluun hukkunut, välttämätön pakkojuhla, jota ei vietetä joulun (tunnelman, läheisten, ilon ja lämmön) takia vaan sen takia, että niin kuuluu tehdä ja mitähän joku muu ajattelee!
Miksi pitää viettää ja järjestää, jos se tuntuu epämukavalta? Jos kokee, että joulu ei ole itseä varten, miksi pitää väkisin naama irvessä itteensä pakottaa, jos joululaulut oksettaa? Itse en ainakaan jaksaisi väkisin vääntää, koska tiedän sen näkyvän ja tuntuvan, itselleni ja ympärillä oleville. 
Onhan se ihana lapsille järjestää, vaan itse en tee sitä vain lapsille. Teen sen suurimmaksi osaksi itselleni ja meille, koska nautin joulusta, sen järjestämisestä, ilmassa tuoksuja ja salaisuuksia, sitä taikaa! 

Anna sinäkin itsellesi armoa, jos et ole jouluihminen, simple, älä vietä joulua tai vietä sitä siten kuin nautit, tee joulusta sellainen kuin haluat. Vie perheesi tai aviopuolisosi tai lähde yksin lomalle, ota työvuoro (jos mahdollista) joulunpyhille. Vie lapset mummolaan ja tee jotain mistä nautit!

Jos tunnet olevasi jouluihminen, mutta stressaat ja koet, ettet pääse toteuttamaan aina mielessäsi pyöriviä visioita, niin koita laskea jalkasi maan pinnalle. Joulu tulee kyllä, joka vuosi. Se tulee vaikka vain viettäisi ihan normaalia arkea. Se tulee ilman kuusta ja lanttulaatikkoa. 
Kannattaa koittaa laskea omia odotuksia joulusta ja sen viettämisestä, hellittää kaavoista ja aikatauluista. Kuulostella itseään, miltä tuntuu ja mitä haluaa. Yksinkertaistaa asioita ja lähteä siitä rakentamaan uudelleen.

Jos sua stressaa jouluaatto autossa, niin älä tee sitä enää. On ihan sallittua vetää rajat. Ihan hyvin voi viettää aaton rauhassa kotona ja käydä sukulaisilla joulupäivänä ja tapanina. Pariskunnat ja perheet voivat hyvin sopia vuorovuosin toisen vanhempien luona aattona ja toisen luona joulupäivänä tai tapanina. Tai sitten voitte koota kaikki yhteen paikkaan viettämään joulua. Senkin voi toteuttaa vuorovuosin.

Ongelmatilanteissa, epäselvyyksissä toisten ajatuksista ja tulevasta joulunvietosta, kommunikointi on kaiken a ja o. Puhu ajatuksistasi, kysy miltä muista tuntuu. Ehkä se kenen ajattelet pahoittavan mielensä, ei oikeasti pahoitakaan mieltään! Tai jos pahoittaa, niin kyllä siitäkin yli päästään. 
Kuitenkin pääasia on, että jokainen nauttii olostaan. Itse nautin ollessani osana sitä taianomaista tunnelmaa, odottavaa jännitystä. 

Shh, kuuletko, jossain kaukana helisee tuhat hopeista tiukua, jostain leijaili juuri hiuksilleni hitunen tähtipölyä...


Onko muita jouluihmisiä? Mistä sinä joulussa nautit? Onko joulu pakollinen paha vai ihanaa aikaa? Lähdetkö etelään, oletteko kotona vai kierrättekö sukulaisia? Sana on vapaa! :)




maanantai 17. lokakuuta 2016

LASTEN KANSSA LEFFASSA - Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu



Käytiin viikko sitten elokuvissa Turun Kinopalatsissa. Olin yksi Kaksplussan verkostobloggareista, joka sai mahdollisuuden päästä ennakkonäytökseen katsomaan uuden kotimaisen lastenelokuvan Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu.
Hahmot ovat tuttuja, vaikkei meillä kotona (vielä) olekaan yhtään kirjaa. Ollaan kuitenkin luettu satunnaisesti neuvolan tai päivystyksen odotustiloissa paria kirjaa.
Lähdin elokuviin avoimin mielin, en tiennyt mitä odottaa mutta näyttelijät Antti Holma ja Riku Nieminen nostivat kyllä odotuksia hieman. Miehet ovat mielestäni valloittavia ja hulvattomia tv-persoonia.




Leffaseuraksi otin Einon, Onnin sekä kummipoikani Topin. Onni on kerran aiemmin käynyt elokuvateatterissa, joten hänen reaktiota vähän jännitin eikä aikaakaan kun leffa kävi hänelle turhan jännäksi ja hän siirtyi syliini istumaan. Silti lopputulemana hänkin elokuvasta tykkäsi!
Alla vähän tarkempia arvioita meiltä kaikilta!

3½-vuotiaan arvio

Lempikohtaus: "Kun ne teki näin (siivosivat puuroa)."
Jännittävä kohtaus: Onni pelästyi kun puuro tippui ja oli toinenkin kohtaus, en vaan muista nyt mikä.
Tylsä kohtaus: "Ei ollut."
Kenelle suosittelet: "Tiinalle, Toppelle, kavereille"
Muuta: "Oli hyvä!"


6-vuotiaan arvio

Lempikohtaus: "Se kun ne puurot meni sen miehen päälle ja se kun ne eksy sinne stockmannille."
Jännittävä kohtaus: "Se kun se joulupukki palo ja se kun ne oli siel tivolissa."
Tylsä kohtaus: "Se siivoominen"
Kenelle suosittelet: "Mammalle ja 4-vuotiaille ja 45-vuotialle."
Muuta: "Oli hyvä elokuva!"


7-vuotiaan arvio

Lempikohtaus: "Se jännä paikka siel tivolissa."
Jännittävä kohtaus: "Se äskenen, mut ei ollu liian jännää"
Tylsä kohtaus: "Ei ollut yhtään."
Kenelle suosittelet: "Vaikka jostain 5-vuotiaasta eteenpäin."
Muuta: "Tosi kiva!"


Aikuisen arvio

Lempikohtaus: En kyllä osaa valita yksittäistä kohtausta, jotain mainitakseni niin mukana oli aikuisille avautuvaa huumoria.
Jännittävä kohtaus: No tietenkään aikuinen ei ihan samalla tavalla jännitä kuin lapsi, mutta olihan se jännittävää odottaa miten elokuvassa käy ja mitä seuraavaksi tapahtuu!
Tylsä kohtaus: No en kyllä tylsistynyt elokuvan aikana ollenkaan. Kyllä siinä tunti meni vauhdikkaasti!
Kenelle suosittelet: En ehkä ihan perheen pienemmille elokuvateatterissa, mutta uskon, ettei Onnikaan ois kotona niin kovin pelästynyt, kun ollaan vähän jännempiäkin katsottu. Musta sopii kyllä niin lapsille kuin aikuisillekin! Ainakin alakouluikäiset varmasti viihtyvät, teineistä en mene sanomaan mitään, kun ei ole kokemusta! 
Muuta: Pitkästä aikaa viihdyttävä kotimainen lasten elokuva. Näyttelijävalinnat olivat osuvat ja Antti sekä Riku nostivat pisteitään kyllä tämän elokuvan myötä! Tykkäsin kovasti!
Leffaseurakin oli mitä mainiointa, pojat käyttäytyivät hienosti elokuvan aikana ja se veikin sen verran mukanaan, ettei välikommenteille oikein jäänyt aikaa. Tulen viemään pojat toistekin elokuviin!

Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu peffateatterissa 19.10. Menkää hei ihmeessä katsomaan! 

Ootteko käyneet leffassa lähiaikoina, yksin, lasten kanssa tai aikuisseurassa? 
Mitä kävitte katsomassa?


yhteistyössä Kaksplus ja Nordiskfilm

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

POSITIIVISUUS ON VOIMAA - #roosanauha2016

Positiivisuus on voimaa.
Vuosittain yli 5000 naista sairastuu rintasyöpään. Rintasyöpä on Suomen yleisin syöpä ja Suomessa vuodesta 2003 on Roosa nauha-kampanjalla tuettu rintasyövän vastaista työtä. Kampanjalla kerätyt varat käytetään kotimaiseen rintasyöpätutkimukseen sekä tuetaan neuvontatyötä. 
Roosa nauhan myyntihinta lahjoitetaan kokonaisuudessaan Syöpäsäätiölle. 
Kampanja on saanut alkunsa Yhdysvalloissa 1990-luvun alussa - nykyään kampanja järjestetään jo yli 30 maassa! Lokakuu on virallinen kampanja- ja keräyskuukausi ympäri maailman.
Tämän vuoden Suomessa myytävän Roosa nauhan on suunnitellut Michael Monroe ja kampanjan sanomana "Positiivisuus on voimaa". Roosa nauha -päivää vietetään perjantaina 14.10.2016. 
lähde: roosanauha.fi


Tärkeällä asialla!

Tänään olimme luokkamme kanssa jalkautuneet ympäri Poria pinkkien huomioliivien sekä keräyslippaiden kanssa. Kun yksi opettajistamme aiemmin sykysyllä kertoi, että meitä on kysytty kerääjiksi Roosa nauha-kampanjalle toivoin, että luokkamme olisi myötämielinen osallistumaan ja niinhän se oli. Rintasyöpä koskettaa itseäni läheisten kokemusten kautta ja totta kai, onhan minulla rinnat.
Keräys sujui mielestäni mukavasti, muutama henkilö jäi ihan juttelemaankin omista kokemuksistaan. Nämä kohtaamiset koskettavat. Monet olisivat halunneet ostaa tämän vuoden nauhan, mutta niitä ei meiltä kerääjiltä saa ostettua vaan Roosa nauhan yhteistyöpaikoista esimerkiksi S- ryhmän kaupoista sekä K-kaupoista. 
Ilmoittauduin myös Ässien pelissä 15.10. järjestettävään Roosa nauha -keräykseen mukaan!

Sinäkin voit osallistua kampanjaan ostamalla Roosa nauhan, tekemällä lahjoituksen, ostamalla kampanjatuotteita, perustamalla oman Roosa nauha -keräyksen tai järjestämällä oman Roosa nauha-tempauksen!

Lue lisää:


Oletko sinä jo osallistunut Roosa nauha -kampanjaan?



LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...