Kaksplus.fi

tiistai 9. elokuuta 2016

Ensikoti - tukea vanhemmuuden alkutaipaleelle

Facebook muistutti minua tuossa edellispäivänä tärkeästä tapahtumasta ja sain idean postata teille millaista oli asua vanhemmuuden ensikuukaudet Turun ensikodissa.

Elokuun kuudentena päivänä, vuonna 2010, eli kuusi vuotta sitten, nukuimme Einon kanssa ensimmäisen yömme omassa kodissa. Se oli jännittävää ja ihanaa. Sitä ennen olimme asuneet Turun ensikodissa, jonne olimme viikko Einon syntymän jälkeen kotiutuneet. En antanutkaan vauvaani adoptioon, vaan ystäväni rohkaisemana otin askeleen tuntemattomaan, vanhemmuuteen, pienen pojan äitinä.
Omahoitajamme haki meidät, meillä mukanamme lahjaksi saatuja nuttuja, erään kätilön lahjoittamia vaatteita sekä kasa vanhoja vauvalehtiä. Silloin jännitti myös. Eino-vauva lainakaukalossa ajoimme lyhyen matkan ja saavuimme perille. Hissillä ylös ja pääsimme omaan asuntoomme. Pieni yksiö, jossa sänky minulle ja pinnasänky vauvalle, hoitopöytä ja kaapit vaatteille. Äiti toi minulle vaatteita luotaan, tietokoneen ja puhelimen laturin.
Se kevät ja kesä oli lämmin ja helteinen.




Turun ensi- ja turvakoti ry on 1945 perustettu yhdistys, joka kuuluu alueellisena jäsenyhdistyksenä Ensi- ja turvakotien liittoon. Yhdistys on perustettu tukemaan avioliiton ulkopuolella synnyttäviä äitejä tarjoamalla asumispalvelua ja sosiaalista tukea. Aikojen muuttuessa, palveluvalikoimaa on muutettu vastaamaan aikakauden tarpeita. (www.tuentu.fi/turun-ensi-ja-turvakoti-ry)

"Turun ensikoti tarjoaa ympärivuorokautista, yksilöllistä ja vahvaa tukea vauvaperheille. Apua voi tarvita perhe, jolla on puutteita arjen taidoissa, vauvan ja vanhemman välisessä vuorovaikutussuhteessa tai vauvan hoidossa. Vanhempien nuori ikä ja/tai mielenterveysongelmat voivat aiheuttaa myös tuen tarvetta. Ensikotiin tulosta sovitaan oman sosiaalityöntekijän kanssa. Turun ensikodissa on seitsemän perhepaikkaa." (www.tuentu.fi)



Enskassa, kuten paikkaa tuttavallisesti kutsutaan, on jokaiselle siellä olevalle perheelle huoneet, seurusteluhuone, parveke sekä henkilökunnan toimisto ja askarteluhuone. Henkilökuntaa on paikalla 24/7 ja jokaisella on omahoitaja, jonka kanssa voi jutella asioista ja hänen kanssaan käydään myös läpi turvaverkostoa ja muita käytännön asioita. Hän tukee ja ohjaa vauvan hoidossa ja suhde on luottamuksellinen. Muidenkin ohjaajien kanssa siellä ollaan tekemisissä. Itseäni yksi auttoi ompelujuttujen kanssa, toinen opasti vauvahierontaa ja sain jopa itsekin hierontaa, kun vasen kylkeni meni totaalisesti jumiin kanniskeltuani Einoa vain sillä puolella. Henkilökunta voi myös sovittaessa hoitaa vauvaa, kun äidillä on esim. jälkitarkastus tai muita virallisia käyntejä, jonne mielellään menisi ilman vauvaa. 
Enskassa asumisen aika vaihtelee perheittäin tuen tarpeen mukaan. Minimissään aika on kolme kuukautta ja siitä se vaihtelee jopa vuoteenkin. Tarvetta kartoitetaan säännöllisesti.




Enskassa aamut alkavat n. klo 9 yhteisellä kokoontumisella, jossa käydään perheiden päivän suunnitelmat läpi, jotta henkilökunta tietää, missä kukakin on ja milloin heitä odottaa takaisin. Kulkemista ei ole suuremmin rajoitettu, mutta pääsääntöisesti klo 20-21 olisi suotavaa tulla takaisin, jotta saadaan illat rauhoitettua. Itse en tätä kokenut mitenkään erityisen rajoittavaksi, eipä vauvan äitinä suuremmin iltamenoja ollut. Kerran käytiin äidin kanssa elokuvissa ja sen jälkeen yksillä, mutta sitten jo alkoi ikäväkin painaa. 
Enskassa oli myös yhteistä tekemistä ja me esimerkiksi kävimme Linnanmäellä, Raisiossa eräällä hevostallilla ratsastamassa sekä Kuralan kylämäessä. Laulettiin me myös karaokea!







Muiden perheiden kanssa aloin aika pian tulla tutuiksi. Koska Enskassa on yhteinen seurusteluhuone ja siellä on talon ainut televisio, niin juttua alkoi pikkuhiljaa tulla. Myös ryhmäkokoontumiset auttoivat pääsemään alkuun. 
Itselle jäi kavereiksi kaksi perhettä, toinen myös yksinhuoltaja, jolla melko samanikäinen poika kuin Eino ja perhe, jossa n. kuukauden nuorempi tyttö. Yhteydenpito tosin Poriin muuttamisen myötä jäänyt vähemmälle, mutta jonkun verran Facebookissa välillä kirjoitellaan, tai ainakin kuvia kommentoidaan. 

Enskassa monet itkut tuli itkettyä ja naurut naurettua. Kiitollisena muistelen tuota aikaa. Henkilökunta oli mieletön ja he antavat uskomattoman panoksen siellä asuville perheille!






Lue lisää:
Turun ensi- ja turvakoti
Kaksplus 12/2010 Tästä linkistä pääset Kaksplussan tilaajana lukemaan arkistosta musta ja Einosta tehdyn jutun.

13 kommenttia:

  1. Onpa kodikkaan näköinen tuo eka kuva jos se on sieltä Ensikodista ☺ olet ollut onnekas kun sulle oli tarjottu tuollaista vaihtoehtoa. Mulle ei nimittäin kummankaan kohdalla tarjottu ja molempien yksinhuoltaja olen. Sillon kun esikoinen syntyi asuimme noin 3kk mun vanhemmilla missä sain kyllä apuja. Sanoivatko ne mitään kun äiti oli yksillä käynyt? Täytyikö sielä raportoida missä oli käynyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, sitä tarjosi sairaalan sosiaalityöntekijä, kun en ollut raskaudesta kertonut enkä neuvolassa käynyt, joten varhaisen vuorovaikutuksen ja itsenäistymisen turvaamiseksi se oli. Ja ei ne siitä sanoneet kun kerroin vain, että menemme elokuviin eikä kulkemisista muutenkaan raportoitu erikseen. Toki aina jos lähti johonkin, niin kerroin, että lähden ja tulen vaikka päivälliseksi takaisin tai näin, muttei mitään laitosmeininkiä, että kenen kanssa ja missä. :) Ja kyllä, ensimmäinen kuva on seurusteluhuoneesta, harmi kun en ollut tajunnut ottaa enemmän kuvia. Mielessäni huoneet ovat säilyneet. :)

      Poista
  2. Olipas tämä mielenkiintoinen postaus. :)
    Kiva että tämmöisiä paikkoja on. :)

    VastaaPoista
  3. Teillä on kyllä ollut jännittävä alku perheenä. ❤️ Ihan mahtavalta paikalta kuulostaa. Saitkin mut pohtimaan josko ensikoti olisi se paikka mihin haluaisin työllistyä joskus tulevaisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enska oli kyllä mukava paikka! ❤ Ja varmasti työpaikkanakin antaa paljon!

      Poista
  4. Kiitos, että avasit tätäkin puolta blogissasi :) Varmaan ruudun takana ei ole pelkästään yksi tai kaksi odottajaa, jotka miettivät miten vauvan kanssa pääsee alkuun ja ensikoti voi olla vielä vieras käsite, vaikkakin ensikoti on ehkä se paikka, mistä saisi hyvät eväät ponnistaa. Ensikotiin voi liittyä myös vahvoja ennakkoluuloja, mutta sinä kirjoitit siitä niin kivasti ja elämänmakuisesti, että sieltä tosiaan saa jelppiä siihen perheen alkutaipaleelle eikä ensikodissa kyylätä olan takana, mitä sä nyt teet vaan siellä ollaan aidosti ja yksilöllisesti vanhemman ja vauvan tukena. Tosi hieno juttu!

    Ja voi tota kuvaa Eino-vauvasta! Niin söpö!

    Aurinkoista päivänjatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri nuo ennakkoluulot ja laitokseen vertaaminen oli syynä tähän postaukseen! Jos edea yksi perhe tai äiti rohkaistuu ottamaan paikan enskasta jos sitä tarjotaan, niin olen iloinen!
      Kieltämättä kuvien valitsemiseen ja lisäämiseen meni paljon aikaa, kun noita kuvia tuolta kesältä jäi katselemaan! Niin paljon muistoja, jotka palautuivat noiden kuvien myötä mieleen!
      Kiitos kommentista ja aurinkoista loppuviikkoa sinne! ❤

      Poista
  5. Kiitos. Itse aloitin myös ensikodissa. Olin 3vk ennen vauvan syntymää siellä ja 2vkn ikäisen vauvan kans kotiin mentiin. Eli reilu kk oltiin vain. Jokaisen tilanne siellä eri ja tarve eri :)

    Mahtavaa et tämä apu järjestetään.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♥

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...