Kaksplus.fi

tiistai 30. elokuuta 2016

SYKSYLLÄ PELKO HIIPII PIMEYDESTÄ



Elokuu lähenee loppuaan ja syksy on jo ihan käsillä. Pikkuhiljaa puitten lehdet saavat kauniit ruskan värit  ja leijailevat syystuulten mukana maahan. Olen aina tykännyt syksystä, paitsi masentuneena.

Nyt syksy tuntuu uudelta mahdollisuudelta ja lähenevän pimeyden sijaan mietin, mitä kaikkea on tiedossa, mitä kaikkea positiivista se tuo mukanaan. Vaikka nyt tuntuu hyvältä, en tiedä mitä se lisääntyvä pimeys tekee saapuessaan mielelleni, aiemman masennuksen ja sen vaikutukset muistaen. Toivon, että jaksan enkä muserru sen alle. Onneksi on tuo koulu, joka vaikka nyt alkuun viekin taas voimia, niin antaa myös paljon. Aiheet ovat kiinnostavia ja opiskelu tuntuu mielekkäältä, motivaatio on korkealla. Kuitenkin pää on täynnä asioita; koulujuttuja, kotijuttuja ja kaikki pitäisi-asiat huohottaa niskassa. Välillä tuntuu, ettei saa kiinni ajatuksista tai tekemisistä, silloin mielummin leikkii lasten kanssa tai keksii muuta mielekästä tekemistä.

Muutamia aiempia syksyjä muistellessa koen, etten ole ollut täysin läsnä hetkessä. Muistukuvat näyttävät utuisilta enkä ihan hirveästi muista ellen katsele kuvista. Olen masennuksesta huolimatta koittanut nauttia kauniista luonnosta vaihtelevalla menestyksellä. Olen koittanut pitää yllä sitä osaa itsessäni, joka rakastaa syksyn värejä ja tuoksuja, saapuvaa talvea sekä joulua. Olen yrittänyt nauttia, koska olen ennenkin nauttinut. Yrittänyt pitää niitä viimeisiäkin lankoja minuudestani käsissäni ja edes leikkiä normaalia. Ne langat ovat edes jotenkin pitäneet mut kiinni elämässä ja totta kai, lasten takia. Millainen olisi jouluaatto, kun äiti vain makoili sohvalla ja jouluruoat jää nauttimatta. Pieniä asioita, mutta juuri niitä, jotka kuuluvat jouluun ja joiden avulla pysyy edes jotenkin hetkessä läsnä.

Syksy 2014 meni töiden loputtua psykiatrisella päiväosastolla. Joulusta en ilman kuvia muista näin äkkiseltään oikeastaan mitään.
Viime syksynä olin kotona, hain kouluun ja odottelin tuloksia. Kivoja asioita, mutta niitäkin jännitin ja etenkin tulevaa; miten selviän koulussa, jaksanko, mitä jos tälläkin kerralla tulee jotain, mikä estää valmistumisen? Valmistauduimme Tiian kanssa myös joulumyyjäisiin. Se oli mukavaa, mutta ehkä vähän stressaavaakin. Totesimme kumpikin, ettei kyllä kovin pian uudestaan siihen ryhdytä.

Masennuslääkityksen kanssa ei kovin hyvään tasapainoon päästy ja ne osaltaan varmasti ovat osa syy muistojen sumuisuuteen, ovathan ne kehon ulkopuolelta tulevia aineita, jotka vaikuttavat aivojen kemioihin. Jotain kuitenkin on tapahtunut, koska joulun aikaan tulee täyteen kokonainen vuosi ilman lääkkeitä. Viime joulu onkin pitkästä aikaa sellainen, josta muistan jotain ja josta nautin, OIKEASTI. Ja se tuntuu hyvältä!

Nyt kun olen päässyt taas asioiden tuntemisen ja asioista nauttimisen makuun pelkään, että ne viedään minulta. Pelkään, että joudun taas siihen tyhjiöön, jossa jo ihan tarpeeksi kauan tuli elettyä, tyhjiöön, jossa ei tunne mitään, mikään ei tunnu miltään ja ainut merkittävä asia, joka pitää pinnalla on lapset. Pelkään, että joudun taas roikkumaan niiden ohuiden lankojen varassa, yrittäen nauttia asioista, joista olen aina nauttinut. Pelkään, että taaskin se oikea nautinto jää kokematta.
Masennusta sairastaessa syksyt ovat olleet sairautta pahentavaa aikaa. Siksi tämä pikkuhiljaa hiipivä vuodenaika mua niin pelottaakin. En silti anna sille valtaa, että ne nautittavat asiat menee pelon takia ohi. Siksi kai aloinkin tätä postausta kirjoittamaan tänä aamuna, kun olin koululla puolituntia etuajassa. En oikeastaan ole tätä päivää ennen tiedostanutkaan, kuinka paljon pelkään, että syksy tuo mukanaan masennusoireet. Joten näin, minä pelkään ja se on ihan fine. Saan pelätä, olen ihminen. Nyt voin puhaltaa pelon ilmapalloon ja päästää sen taivaan tuuliin. Pitää luottaa. Nyt on aika. Ja mun vuoro nauttia syksystä, kynttilöistä ja lähestyvästä joulusta.

Koska jo keväällä jännitin, pelkäsin syksyn alkua, tietäen aikataulun olevan tiukempi, niin olen iloinen, että toistaiseksi olen pelännyt turhaan. Tunnen olevani ns. normaali (mikä nyt sitten on normaali?), erilaisia tunteita tunteva ihminen, joka käy koulussa ja pyörittää arkea vaihtelevalla menestyksellä.


Pelottaako syksy ja lisääntyvä pimeys teitä? Onko syksy teistä ihana vai pelottava? 

Mukavaa tiistaita kaikille! 



maanantai 22. elokuuta 2016

Loman bucket list - Miten kävi?



Alkukesästä minä ja muutkin postattiin omat kesäloman bucket listat blogiin. 
Nyt kun loma on ohi, niin kurkataas miten kävin, 
tuliko niitä rasteja listaan?

Katsotaan:

syö jäätelöä 

käy rannalla

matkusta:
Turkuun, 
Helsinkiin, 
ehkä muualle, minne?

käy Korkeasaaressa

ulkoile

lenkkeile

syö marjoja ja hedelmiä

mene metsään

makoile maassa

hellitä aikatauluista

koristele kalenteria

kuuntele musiikkia

katso:
Outlander (2 jaksoa enää tulossa!)
OITNB
+ Gilmore girls 

lue kirja tai kaksi (etenin sentään 
yhden kesken jääneen kanssa)

tee hiekkakakkuja

pelaa:
jalkapalloa ym. pihapelejä 
(frisbeegolf, pentaki, pallopelit)

näe ystäviä

grillaa

ota aurinkoa

käy elokuvissa

älä stressaa
hengitä syvään
NAUTI

Aika kivasti tuli rasteja, melkeen jokaiseen! Ja kyllä mä tästä kesästä nautin, yhdessäolosta ja ilmoista, ihmisistä!
En oikeastaan edes muistanut tätä listaa koko kesänä, niin tähän oli kiva palata ja huomata miten monta rastia sai merkata! 

Miten teidän kesä meni? 



sunnuntai 21. elokuuta 2016

ARKI - uhka vai mahdollisuus?

Ensimmäinen arkiviikko takana. Pojat aloittivat hoidossa maanantaina 8. päivä ja mulla koulu alkoi 11. päivä, mutta tää viikko oli ensimmäinen varsinainen arkiviikko. Meidän loma meni tosi kivasti! Käytiin rannalla, ulkoiltiin, käytiin Turussa ja nautittiin olosta. Ihan tavallisista asioista. Juhannuksena valvottiin ja muutenkin elettiin lomarytmissä. Koska A hankki meille auton, päästiin myös monen monta kertaa Yyteriin rannalle ja Kalloon katsomaan tyrskyjä.



Ensimmäinen kesä pitkään aikaan kun itsekin nautti ja pääsi lomamoodiin. Ja muistankin jotain! Ja aiempaan muistamattomuuteen vaikutti masennus, joka on nyt kyllä oikeesti selätetty. Että aikamonta ruksia saa kesän bucket listiin laittaa!



Miltä arki tuntuu?


Arki tuntuu hyvältä. Loman loppua kohden aloin jopa odottaa koulun alkua. Tein mikrobiologian työkirjan loppuun ja järjestelin Happy Planneria, piirsin viikkoaukeamille lukujärjestykset ja nyt mietin miten ne saisi aina kivasti koristeltua. Jotenkin mun jutut aina leviää käsiin suuruuden hulluudessa!



Koulua on ollut nyt tosiaan seitsemän päivää ja tuntuu kuin ikuisuus oltais jo käyty. Syksyn aihe on hoito ja huolenpito, tuleva työssäoppiminen suoritetaan vanhusten parissa; palvelukodissa tai kotihoidossa. Lääkelaskut alkoi 12. päivä perjantaina ja tän viikon perjantaina suoritin laskintentin, jossa oli neljä tehtävää. LÄPI meni! Oon niin yllättynyt ja iloinen, että nyt hanskaan nämä. Silloin AMK:ssa ei ollut kyllä toivoakaan enkä päässyt läpi millään.



Einolla alkoi torstaina esikoulu! Ekalla hoitoviikolla hän ihmetteli kun ei se alkanutkaan, joten odotettu juttu oli. En saata käsittää, että ens syksynä tuo muru menee kouluun. Eskari on kuulemma tuntunut hyvältä ja kysyin tuossa Einolta mitä hän haluisi oppia eskarin aikana. "Solmimaan kengännauhat ja lukemaan!" Eli katsotaan kuinka käy.



Onnillakin päiväkoti alkanut kivasti. Eilen aamulla toitotti, että mennään päiväkotiin, mutta kelpuutti hän pari vapaapäivääkin.
Hän on ulkoillessa ajellut mopolla eli potkupyörällä. Menin alkuviikosta hakemaan poikia niin siellä se huristeli menemään kuin vanhatekijä. Kesällä ei homma tahtonut omalla potkupyörällä sujua, mutta nyt on sillä kuljettu päiväkotimatkat.
Kesän aikana Onnin puhe on edistynyt ihan huikeesti! Päiväkodissakin ihan yllätyttiin miten Onni on kesän aikana kasvanut ja kehittynyt. Käytetään silti joitain tukiviittomia ja opetus myös käytetään loppuun. Tukiviittomien käyttöä ei suositella lopetettavan kertalaakista vaikka puhe alkaisi sujua. Onnilla vielä omat haasteensa kuitenkin. Ei esimerkiksi suostu sanomaan sanoja, jotka hänestä tuntuvat vähänkin vaikeammilta. Mutta pääasia, että kehitystä on tapahtunut ja tapahtuu!

Tiedossa on rankka mutta antoisa syksy opintojen suhteen. Siihen kun yhdistää lapsiperhearjen päiväkotisäätöineen, niin on siinä haastetta.
Onneksi on arjen helpottajia, esimerkiksi Prisman kauppakassi palvelu, joka viime viikollakin toi meille neljä kassillista ruokaa kotiin. Sen käyttö järkevöittää ostoksia, kun ei tarvitse väsyneen nälkäisenä haahuilla kaupassa sekä suunnitelmallisuus paranee ja tulee mietittyä viikon ruokalistat valmiiksi. Heräteostoksilta välttyy myös! Suosittelen!



Näin on meidän arki ja syksy alkanut.
Mites teillä, tykkäätkö arjesta vai olisiko loma saanut vielä jatkua? :)

Mukavaa sunnuntaita kaikille!


tiistai 9. elokuuta 2016

Ensikoti - tukea vanhemmuuden alkutaipaleelle

Facebook muistutti minua tuossa edellispäivänä tärkeästä tapahtumasta ja sain idean postata teille millaista oli asua vanhemmuuden ensikuukaudet Turun ensikodissa.

Elokuun kuudentena päivänä, vuonna 2010, eli kuusi vuotta sitten, nukuimme Einon kanssa ensimmäisen yömme omassa kodissa. Se oli jännittävää ja ihanaa. Sitä ennen olimme asuneet Turun ensikodissa, jonne olimme viikko Einon syntymän jälkeen kotiutuneet. En antanutkaan vauvaani adoptioon, vaan ystäväni rohkaisemana otin askeleen tuntemattomaan, vanhemmuuteen, pienen pojan äitinä.
Omahoitajamme haki meidät, meillä mukanamme lahjaksi saatuja nuttuja, erään kätilön lahjoittamia vaatteita sekä kasa vanhoja vauvalehtiä. Silloin jännitti myös. Eino-vauva lainakaukalossa ajoimme lyhyen matkan ja saavuimme perille. Hissillä ylös ja pääsimme omaan asuntoomme. Pieni yksiö, jossa sänky minulle ja pinnasänky vauvalle, hoitopöytä ja kaapit vaatteille. Äiti toi minulle vaatteita luotaan, tietokoneen ja puhelimen laturin.
Se kevät ja kesä oli lämmin ja helteinen.




Turun ensi- ja turvakoti ry on 1945 perustettu yhdistys, joka kuuluu alueellisena jäsenyhdistyksenä Ensi- ja turvakotien liittoon. Yhdistys on perustettu tukemaan avioliiton ulkopuolella synnyttäviä äitejä tarjoamalla asumispalvelua ja sosiaalista tukea. Aikojen muuttuessa, palveluvalikoimaa on muutettu vastaamaan aikakauden tarpeita. (www.tuentu.fi/turun-ensi-ja-turvakoti-ry)

"Turun ensikoti tarjoaa ympärivuorokautista, yksilöllistä ja vahvaa tukea vauvaperheille. Apua voi tarvita perhe, jolla on puutteita arjen taidoissa, vauvan ja vanhemman välisessä vuorovaikutussuhteessa tai vauvan hoidossa. Vanhempien nuori ikä ja/tai mielenterveysongelmat voivat aiheuttaa myös tuen tarvetta. Ensikotiin tulosta sovitaan oman sosiaalityöntekijän kanssa. Turun ensikodissa on seitsemän perhepaikkaa." (www.tuentu.fi)



Enskassa, kuten paikkaa tuttavallisesti kutsutaan, on jokaiselle siellä olevalle perheelle huoneet, seurusteluhuone, parveke sekä henkilökunnan toimisto ja askarteluhuone. Henkilökuntaa on paikalla 24/7 ja jokaisella on omahoitaja, jonka kanssa voi jutella asioista ja hänen kanssaan käydään myös läpi turvaverkostoa ja muita käytännön asioita. Hän tukee ja ohjaa vauvan hoidossa ja suhde on luottamuksellinen. Muidenkin ohjaajien kanssa siellä ollaan tekemisissä. Itseäni yksi auttoi ompelujuttujen kanssa, toinen opasti vauvahierontaa ja sain jopa itsekin hierontaa, kun vasen kylkeni meni totaalisesti jumiin kanniskeltuani Einoa vain sillä puolella. Henkilökunta voi myös sovittaessa hoitaa vauvaa, kun äidillä on esim. jälkitarkastus tai muita virallisia käyntejä, jonne mielellään menisi ilman vauvaa. 
Enskassa asumisen aika vaihtelee perheittäin tuen tarpeen mukaan. Minimissään aika on kolme kuukautta ja siitä se vaihtelee jopa vuoteenkin. Tarvetta kartoitetaan säännöllisesti.




Enskassa aamut alkavat n. klo 9 yhteisellä kokoontumisella, jossa käydään perheiden päivän suunnitelmat läpi, jotta henkilökunta tietää, missä kukakin on ja milloin heitä odottaa takaisin. Kulkemista ei ole suuremmin rajoitettu, mutta pääsääntöisesti klo 20-21 olisi suotavaa tulla takaisin, jotta saadaan illat rauhoitettua. Itse en tätä kokenut mitenkään erityisen rajoittavaksi, eipä vauvan äitinä suuremmin iltamenoja ollut. Kerran käytiin äidin kanssa elokuvissa ja sen jälkeen yksillä, mutta sitten jo alkoi ikäväkin painaa. 
Enskassa oli myös yhteistä tekemistä ja me esimerkiksi kävimme Linnanmäellä, Raisiossa eräällä hevostallilla ratsastamassa sekä Kuralan kylämäessä. Laulettiin me myös karaokea!







Muiden perheiden kanssa aloin aika pian tulla tutuiksi. Koska Enskassa on yhteinen seurusteluhuone ja siellä on talon ainut televisio, niin juttua alkoi pikkuhiljaa tulla. Myös ryhmäkokoontumiset auttoivat pääsemään alkuun. 
Itselle jäi kavereiksi kaksi perhettä, toinen myös yksinhuoltaja, jolla melko samanikäinen poika kuin Eino ja perhe, jossa n. kuukauden nuorempi tyttö. Yhteydenpito tosin Poriin muuttamisen myötä jäänyt vähemmälle, mutta jonkun verran Facebookissa välillä kirjoitellaan, tai ainakin kuvia kommentoidaan. 

Enskassa monet itkut tuli itkettyä ja naurut naurettua. Kiitollisena muistelen tuota aikaa. Henkilökunta oli mieletön ja he antavat uskomattoman panoksen siellä asuville perheille!






Lue lisää:
Turun ensi- ja turvakoti
Kaksplus 12/2010 Tästä linkistä pääset Kaksplussan tilaajana lukemaan arkistosta musta ja Einosta tehdyn jutun.

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Helpot ja nopeat sämpylät

Kesä meni lomaillessa ja blogikin hiljeni hääpostauksen jälkeen. Heinäkuu on lopuillaan ja ensimmäiseksi haluan jakaa kanssanne tämän ohjeen. Täydelliset sämpylät aamupalapöytään helposti ja vaivattomasti!


TAIKINA

9dl sämpyläjauhoja
1dl vehnäjauhoja
1tl kuivahiivaa
suolaa
1rkl siirappia
2rkl öljyä tai voita
5dl haaleata maitoa



1.  Sekoita kuivat aineet keskenään.
Sekoita siirappi ja öljy/voi haaleaan maitoon ja lisää jauhoihin.
Sekoita tasaiseksi, peitä kulho ja laita jääkaappiin n.12 tunniksi.


2. Ota taikina huoneenlämpöön tuntia ennen leipomista.
Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen.
Kumoa taikina leivinpöydälle, ripottele pinnalle jauhoja. Jaa taikina kahteen osaan.
Muotoile tangoiksi, käytä jauhoja apuna.
Leikkaa tangoista paloja ja pyörittele/muotoile ne kevyesti.
Nosta pellille ja paista uunissa 20.25min.



Nauti uunituoreista sämpylöistä! 





LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...