Kaksplus.fi

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Kaikki hyvä minussa - valaistumisia

Se viisi viikkoa meni lopulta todella nopeasti. En voi kylliksi työssäoppimispaikkaani kehua. Palaan tähän aiheeseen vielä, sillä eilen oli se kaikista jännittävin hetki: arviointikeskustelu.
En ehtinyt kauheasti etukäteen jännittää, vaikka sitä hiton paperinivaskaa stressailinkin. Oli hirveesti ohjelmaa, etenkin edellisenä päivänä kun juostiin pitkin Poria ja hikihatussa. Tiesin järjellänikin pärjänneeni, mutta perjantai aamuna perhoset lensi mahassa ja kädet tärisi! Päiväkodille kun pääsin niin siellä ihanat tutut ihmiset aurinkoisina vastassa. "Hyvin se menee!" huikkasi kaikki vuoronperään. Tulostin näyttösuunnitelman ja sitten vain odoteltiin opettajaa.
Opettaja saapui ja edelleen jännitin ja jotain hermostuneesti siinä naureskelin. Koska paperini olivat lähes tyhjät ja olin muutenkin pihalla niin tuntui, etten saa suustani mitään järjellistä ulos. Mutta kyllä mä itseni ilmeisesti hyvin sain ilmaistua ja keskustelu oli antoisa.




Tämä viisi viikkoa on ollut kyllä hyvä oppitunti. Nimittäin positiivisen palautteen vastaanottaminen ja sen tunnistaminen itsessäni. Edelleen hämmennyn kehuista. Mutta en siinä määrin kuin ennen, jolloin en edes nähnyt potentiaalia itsessäni. Että mistä se kehu tuli ja miksi. Kun kokee itsekin onnistuvansa, on positiivista palautetta helppo ottaa vastaan. Olin ennen tätä jaksoa jo painanut päähäni, että tämä on ensimmäinen työssäoppiminen, minulta ei voi eikä toivottavasti vaadita ammattilaisen otteita, etten itse vaadi itseltäni mahdottomia. Ja koska tilanne oli uusi, ei aiempaa kokemusta, ei ollut pohjaa mihin peilata. Toki on nämä omat pojat ja joskus nuorena vahditut lapset, vaan päiväkoti ja vieraat lapset silti täysin eri asia.

Sitten koitti aika arvosanan. Nanosekunnin emmin, mutta annoin itselleni K3. Arvosteluasteikolla korkein eli kiitettävä. Poistuin huoneesta hetkeksi. Vaihdoin kuulumiset yhden työntekijän kanssa ja eikun kuulemaan "tuomio".
"Kyllä tämä on kirkas K3!" Ei muuta kuin nimet paperiin ja onnittelut, leveä hymy, lämmin hyvänolon tunne rinnassa. Olen hyvä! Tein sen. Annoin itsestäni parhaani, tein sen hyvin, tunnistan sen ja se näkyi muillekin!


En tiedä mikä tarkoitus tällä elämällä on ja millainen polku kenellekin, mutta tässä mä olen. Paljon kokeneena, sirpaleista kerännyt palaseni, sovittanut niitä paikoilleen, uudelleen ja uudelleen. Epätoivosta uusin voimin. Epävarmana voimistani hain ja pääsin kouluun. Ylitin itseni ja odotukseni, mitä yllätyksiä minussa vielä onkaan!

Nyt näen kaiken sen hyvän minussa.


Tästä on hyvä alkaa kesäloma! Ainut asia, jota jännittää on kummitytön pikkuveljen syntymän ajankohta. Lilian on ollut tässä pari yötä meitä ihastuttamassa. Tänään lähti kotiin, kun ei mitään tunnu tapahtuvan. Pojat olivat mummun ja papan kanssa yo-juhlissa ja synttäreillä, joten pääsin ihan yksin saunaan. Teki hyvää löylytellä kunnolla ja puunata viikon pölyt pois niskasta.

Aurinkoista viikonloppua,



8 kommenttia:

  1. Ihanaa, että näet sen itsekin ja uskallat jo vähän luottaakin kaiken menevän hyvin. Sä osaat! Ja jos et osaa, niin opettelet, hyvältä näyttää Ulla! <3

    VastaaPoista
  2. Loistavaa! Ihan parasta saada hyvää palautetta, kun tietää itsekin tehneensä homman hyvin :)

    VastaaPoista
  3. Todella hienoa! Tulinpa ihan älyttömän iloiseksi puolestasi <3

    VastaaPoista
  4. Ihanaa että meni hyvin ja palautekin oli sen mukaista! Aurinkoista kesänalkua!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♥

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...