Kaksplus.fi

torstai 3. maaliskuuta 2016

HeviSaurusta ja tukiviittomat tutuksi

Aamusmoothiet ja kahvit nautittu. Vielä ois hommaa, mutta ajattelin nyt ensin kirjottaa meidän kuulumisia! Viime viikolla oli hiihtoloma ja päivät valuivat ohitse kuin vesi sorsan selästä. Otettiin rennosti ilman suurempia suunnitelmia, tiedossa olivat ainoastaan ajanvaraukset puheterapiaan ja magneettikuvaukseen. Koska ne sattuivat samalle päivälle ja samaan kellonaikaan Eino valitsi isän seurakseen ja minä menin Onnin kanssa puheterapiaan.


Lauantaina käytiin katsomassa HeviSaurusta ja siitä tulikin ihan hittijuttu! 

Lauantaina oli Puuvillassa lastenpäivä ja päätettiin lähteä sinne. HeviSaurus ei ole ihan kauheen tuttu juttu, en tiedä miksi sitä ei oo vaan tullut kuunneltua. Itse olen raskaamman musiikin ystävä ja yllätyin positiivisesti. Pojatkin tykkäs ja nyt on Spotifysta kuunneltu HeviSaurusta kovasti. 



Eino oli hurjan reipas sairaalassa. Kanyylia kun pistettiin piti pidellä kiinni, mutta itse kuvaustilanne meni hienosti Robinia kuunnellen! Kanyylin laitosta poika sai pienen pussillisen muovieläimiä palkkioksi. Ja tuon ukkelin sai reippauslahjaksi meiltä. (Onnikin sai Dustyn Lentsikat - Pelastajat elokuvasta.)

Puheterapia ja tukiviittomat





Onni oli reipas putella ja saatiin kivasti irti ekasta käynnistä. Varsinaista huolta ei putelle syntynyt, poika ymmärtää todella hyvin vain keinot ilmaista itseään ovat rajalliset. Sovittiin uusi aika tän kuun loppupuolelle ja nyt kotosalla pelataan äännepelejä, joita saatiin mukaan sieltä sekä tutustutaan tukiviittomiin. Seuraavalla käynnillä voidaan halutessamme hakea tukiviittoma opetukseen. Papunettiä (täällä) onkin tullut nyt selailtua ja on yhdessä Onnin kanssa katsottu lasten viittomasanakirjaa (täällä), jossa on videona eri viittomia.
Se on jännä kun tuosta tukiviittoma-asiasta olen sanonut, niin paljon on ihmiset ihmetelleet tai alkaneet vähätelläkin Onnin puhumattomuutta "kyllä kaikki oppii aikanaan" "kyllä se kohta puhuu ja toivot että ois hiljaa" "ei siihen mitään viittomia tarvii, kyllä se oppii" "kyllä kaikesta nykyään tehdään isompi ongelma". Niin kyllähän ne aina oppii (eikä ees aina opi) mutta Onni tarvitsee apua ja tukea, jotta löytää sanat. Mutta ei se turhautuminen ihan pieni juttu ole. Voi sitä kukin miettiä kohdalleen kun yrität vaikka kertoa mitä haluat eikä kukaan ymmärrä vaikka kuinka yrität.
Kyllähän mäkin ajattelin, että kun Einokin oppi nopeasti puhumaan niin kyllä tämäkin. Vaan toisin kävi. Uskon, että nää vähättelyt ja ihmettelyt liittyy tuohon viittoma-sanaan ja sen luomaan mielikuvaan; viittomakieli - kuuro.

Ihminen osaa luonnostaan ja käyttää tiedostamatta n. 200 viittomaa. Päiväkodin täti on pannut merkille, miten taitavasti Onnikin käyttää ihan oikeita viittomia vaikkei olla niitä opeteltu, esimerkkinä hän mainitsi auto ja minä, syödä ja juoda. Tukiviittomat siis on tarkoitettu tukemaan puhetta ja korostamaan puheesta avainsanoja. Tukiviittomien käyttö myös hidastaa puherytmiä ja selkeyttää ilmaisua, jotta lapsen (tai kenen kanssa näitä käytetäänkään) on helppo ymmärtää ja sisäistää sanoma.
"Tukiviittomat ovat viittomakielen viittomia, joita käytetään puheen rinnalla ja täydentämässä puhetta. Tukiviittominen soveltuu varhaiseksi kommunikointikeinoksi eriasteisissa puheen ja kielenkehityksen häiriöissä.
Tukiviittomat tulisi sisällyttää kommunikointiin aina, kun varhaislapsuudessa on merkkejä puheen kehityksen viivästymisestä. Jos lapsen puheenkehityksen häiriöt ovat laajat, viittomista voi tulla hänelle myös pysyvä kielellinen kommunikointikeino."  Papunet -> Tietoa -> Tukiviittomat kommunikoinnissa 
Kurkkaa vielä tämä Viittominen vahvistaa puhetta.

Lorupussi ja virikekansio




Tällä viikolla oli koulua kolme päivää. Maanantaina yhden pienen ryhmätyön esittely ja tiistaina sekä keskiviikkona luovia toimintoja. Tehtiin lorupussit ja askarreltiin.




Me on tehty virikekansioit, joihin kerätään erilaisia askarteluohjeita, laulunsanoja, nuotteja, loruja, ihan kaikkea mitä mieleen tulee mitä voisi joskus tehdä lasten tai vaikka vanhusten kanssa. Kansio säilyy vaikka loppuiän ja sen voi aina kaivaa esiin kun miettii sopivaa viriketoimintaa työssään kohtaamille asiakkaille!

Loppuviikko sitten etäpäiviä (vaikka meillä ei mitään tehtäviä nyt olekaan). Tänään illalla tulee äitini Turusta, kun huomenna on isovanhempien päivä poikien päiväkodissa.

Eli siivoushommiin!




PS. Onko teistä joku tai teidän lapset puheterapiassa? Entä tukiviittomien käyttäjiä?

5 kommenttia:

  1. En ole seurannut blogiasi, niin en tiedä poikasi ikää, mutta olin itse oletettavasti samassa tilanteessa kuin poikasi. En siis oppinut puhumaan. Millään. Kävin myös 3-4 vuoden iässä puheterapeutilla kun sanavarastoni koostui vain muutamasta sanasta, mutta muuten olin kehittynyt ja toimelias lapsi. Pikkuhiljaa puhe alkoi tulla terapian avulla, joista en muista muuta kuin maailman hienoimman nukketalon, jonka kanssa sain leikkiä aina lopuksi. Ei siis ole välttämättä syytä huoleen - lapset kehittyvät omaa tahtia omiksi yksilöikseen. Vaikka olenkin oppinut puhumaan, kielenkehityksen häiriön huomaa edelleen tietyissö tilanteissa. Tsemppiä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla kokemuksia, kiitos kommentista ja tsempeistä! Onni on nyt tosiaan 3-vuotias ja katsotaan miten tää lähtee tästä rullaileen! :)

      Poista
  2. Meillä poika 3 ja käytiin puheterapeutilla kerran 3vuotiaana.Sanoja n10 silloin ja niistäkään ei välttämättä ulkopuolinen saanut selvää.Ei sanonut lauseita silloin.Nyt odotellaan koska tulee kutsu,elokuussa 4 ja sanoivat että nähdään vuoden päästä ja katsotaan miten on kehittynyt.Puhuu pitkiäkin lauseita mutta ei niin selvästi että kaikki ymmärtäisi.Vanhempi lapsemme alkoi puhumaan ajoissa ja sujuvasti.Toivottavasti ei aleta kiusaamaan päiväkodissa esim:"sä oot ihan vauva" tms.Ei ainakaan vielä! Olisin olettanut että terapiakertoja olisi useammin,mutta ilmeisesti täällä Turussa tätä ei laskettu "akuutiksi,kiireelliseksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onpa hassua, ettei sen paremmin puututtu. Kuitenkin mitä varhaisemmin saa tukea nii sitä nopeamminhan oppii. Äitini justiin kehui miten hyvin täällä homma toimii verrattuna Lietoon/Turkuun. Hän on siis töissä päiväkodissa niin sitä kautta toki nähnyt ja kuullut. Hyvä silti, että on mennyt kehitys eteenpäin epäselvyydestä huolimatta! :)

      Poista
  3. Oma veljeni ei lapsena puhunut. Olen kertonut tarinaa useammallekin, mutta sanoista tuli ulos korkeintaan pari tavua. Siinä sivussa arkeen tarttuivat tukiviittomat, osittain päiväkodista ja osittain terapiasta. Veljelläni oli diagnoosi puheenkehityksen viivästymisestä ja hienomotorisista vaikeuksista. Esikouluvaiheessa vielä riideltiin aika kovaakin siitä, onko veljeni, täysin normaaliälyinen ja pätevä, lapsi oikeutettu käymään koulunsa tavallisella luokalla vai lähteekö hän mukautettuun opetukseen. Kokonaiset sanat tulivat sitten hujauksessa sinä vuonna ja tätä nykyä veljeni opiskelee yliopistossa. Ja puhuu ihan sujuvasti, vaikka kyllähän alan ammattilainen kuulee kaikuja menneiltä ajoilta.

    Minulle viittomakielestä tuli ammatti. Autan tätä nykyä samanlaisia lapsia kuin veljeni, usein tosin pienemmällä menestyksellä. Todettava on, että jokainen lapsi etenee omaa tahtiaan eikä aina edes samalla viivalla. Käytetty kieli ei vain kerro yhtään mitään lapsen älykkyydestä ja kykyjen rajoista.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♥

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...