Kaksplus.fi

perjantai 22. toukokuuta 2015

Mielenterveyskuulumiset





Olo on kohentunut huomattavasti viimeisen kuukauden aikana. Lisääntynyt valoisuus on varmasti iso tekijä, sillä tapaamiset terapiahoitajan kanssa ovat jääneet väliin ensin meidän sairastelujen ja sitten hänen pakkovapaiden myötä. Sillä välin postiluukusta tipahteli kuitenkin kirjeitä. Varattu paikka unikouluun sekä aika ravitsemusterapeutille! Maanantaina oli unikouluryhmän ensimmäinen tapaaminen. Saimme unityökirjat, joissa on tietoa, tilaa muistiinpanoille sekä tälle kurssin ajalle unipäiväkirja, johon merkataan päivän toiminnat ja nukkumisajat. Näin voidaan muodostaa kokonaiskuva missä saattaa piillä vika; onko ilta liian aktiivinen vai onko päivä liian passiivinen.



Tiistaina tapasin ravitsemusterapeutin. Viimein. Itsestä tää kaikki on kiinni, mutta kun tässä on monta rautaa itsensä kanssa tulessa, vaatii tää painoasia vähän ulkopuolisen tukea. Painon kanssa ollaan reippaasti plussalla 2013 pudotuksesta. Herkuton huhtikuu oli ehdottoman hyvä potku ylimääräisten syömisten ja turhien sokerien karsimiselle. Parannettavaa silti riittää. Mulle asetettiin päivän kalorimääräksi 1400kcal, välillä alittaen ja välillä ylittäen tuon jottei mennä säästöliekille. Olen syönyt päin mäntyä ja nyt mulla jää edelleen toinen lämmin ateria välistä. 1400kcal vaikka se kuulostaa vähältä, nyt on ollut tosi vaikeeta saavuttaa se! Merkkaan syömiset Kiloklubiin, joten kalorimäärien seuraaminen ei ihmeitä vaadi. Ja todella hyvin muutenkin kaikkeen merkataan ravintosisällöt. No jokatapauksessa turvotukset on lähteneet laskuun.

Kuinka paljon sitä ihminen tarvitsee erilaisia ammattilaisia avukseen löytääkseen sisäisen tasapainonsa. Kaikenlaista terapiaa. Hyvä asia se on, mutta jännä miettiä miten nykyaikaan kun on kaikki niin kehittynyttä, ei ihminen itsessään ole muuttunut samaan tahtiin. Esiaikaiset vaistotkin meitä ohjaavat, siitä ajasta jäänteenä mm. pelontunne, joka pitää valppaana ja varuillaan vaikka nykypäivän vaarat ovat jotain aivan muuta kuin vaikka pelko erilaisten petojen kohtaamisesta metsässä kun olet marjoja keräämässä. 

Keskiviikkona tapasimme terapiahoitajan kanssa ja hän ihan hehkutti miten hienoa, että mun olo on vihdoin kääntynyt nousuun! Johan tätä on odotettu. Viime keväänä tein virheen, mennessäni töihin. Koko kesän keikuin voimavarojen äärirajoilla eikä mulla ollut edes hoitosuhdetta vielä. Nyt olon kohennuttua pyörittelin ajatusta kesätöistä, mutta pakko pitää järki päässä. Olen edelleen toipilas. Jos nyt taas lähden kuluttamaan näitä saavutettuja voimia liian aikaisin, voin päätyä taas samaan suohon takaisin.

This is my journey.


Nyt keskityn itseeni, omaan hyvinvointiini, kesään, poikien kanssa touhuiluun sekä kodin hoitamiseen. Mulla ei ole kiire, tämä vaatii edelleen aikaa. Edelleen pitää edetä varoen, askel kerrallaan, tunnustellen, kuulostellen, armoa antaen. Teen sen minkä jaksan. Työtä ehdin tehdä vielä monta kymmentä vuotta. 

Tärkeintä on nyt kerätä voimia, pysyä pinnalla. Oppia arvostamaan sitä mitä on.







3 kommenttia:

  1. Tämä postaus on hyvin toiveikas, huokuu se hyvä olo, mitä olet saavuttanut. Todellakin, turhaa ei kannata hötkyillä, vaan vaalia niitä voimia jotka on kerännyt ja vahvistua ajan kanssa. :)

    VastaaPoista
  2. Ihanan toiveikas ja rehellinen postaus! Kaikkea hyvää! <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♥

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...