Kaksplus.fi

lauantai 30. toukokuuta 2015

Ulla testaa - Nokkonen




Urtica dioica

Nokkonen on monivuotinen ruoho, joka kasvaa yleisenä koko Suomessa aivan pohjoisempia osia lukuunottamatta. Sitä voi löytää asumusten ympäristöstä, teiden varsilta, lehdoista ja muilta runsasravinteisilta paikoilta. Nokkosesta tunnetaan Suomessa kaksi erillistä lajia: nokkonen (Urtica dioica) ja rautanokkonen eli polttiainen (Urtica urens).





Olen jo monen monta kesää ulkona liikkuessa katsellut nokkosia ja todennut, että niistä saisi tehtyä vaikka mitä. Ikinä en ole niitä kuitenkaan poiminut. Mutta eilen illalla, näin Instassa Maria Nordinin lisäämän kuvan nokkosletuista ja siltä istumalta vedin housut jalkaan, kumihanskat käteen ja lähdin ulos. Poimin hyvän satsin ruusupensaan juurelta. Helmimammoissa on yksi ihana äiti (kurkkaa tästä bloginsa) on pidempään jo postaillut kuvia erilaisista luonnonantimista tekemistään ruoista. Mä aloitan tän hortoilun nyt nokkosella.

”Villivihannesten keruu eli hortoilu” (HS 9.6.2014) tarkoittaa luonnossa villinä kasvavien syötävien kasvien keräämistä, kokkaamista, säilömistä ja syömistä.- http://www.hortoilu.fi/

Eilen illalla tein nokkossipsejä. Ohjeeseen tästä.

Tänä aamuna paistelin aamiaislettuja:

  • huudeltuja nokkosia
  • 2 munaa
  • maitoa
  • 2-3dl jauhoja (mikä vaan käy)
  • suolaa
  • voita paistamiseen
Sekoita aineet ja surauta lopuksi vielä sauvasekoittimella niin saat nokkosetkin pieneksi.
Paistele letuiksi ja eikun ääntä kohti!
Pojat tykkäs ihan mielettömästi, suosittelen ehdottomasti!

Ja noita nokkosia vielä jäi, ehkä välipalaksi toinen satsi niin A:kin saa maistaakseen kunhan kotiutuu kaveriltaan. 


Nyt pihalle viettämään Katuliitupäivää! Aurinkoista lauantaita kaikille!







torstai 28. toukokuuta 2015

Lastenmuoti - Poikien kesävaatteet 2015

Inspiroiduin kovasti Tutipuun Lindiksen postauksesta ja päätin pitkästä aikaa esitellä poikien vaatekaapin sisältöä. Lastenvaatteet kun ovat suuri intohimoni ja harrastukseni. Tykkään pukea pojat nätisti ja värikkäästi, lapsekkaasti. 
Vaateostokset tehdään suurimmaksi osaksi kirppiksiltä ja alennuksesta, mutta toki jonkun verran uutenakin. On Meandia, Metsolaa, Aarrekidiä, Polarn o pyretiä, Lindexiä, H&Mää, Cittaria ja Prismaa, HalpaHallia.. Että melko sekalainen seurakunta. Merkkiuskollinen en ole, katson vaatteessa väriä ja kuosia sekä tietty hintaa, en niinkään merkkiä. 

Toisten lasten vaatteet ei kauheasti kiinnosta, ellei ne nyt ole ihan rikki ja paskasia tai toisaalta ihanan värikkäitä ja silmäänpistäviä. En halveksu Spiderman-paitoja tai katso pahalla silmällä Gugguun huppariin puettuja lapsia. Kukin pukee lapsensa niin kuin miellyttää, kukin pukee päälleen vaatteita, jotka itseä miellyttää. 

Annetaanhan kaikkien kukkien kukkia, oli päällä sitten mitä vaan, eikös juu?

Käy lukemassa myös Tiitukatriina-blogista ajatuksia aiheesta, Pinnallinen vai rohkeasti itseään toteuttava äiti?



Tässä siis poimintoja poikien vaatekaapista tälle kesälle! 


Blaan pöllöt on aivan ihanat ja harmittaa etten ole löytänyt lyhythihaisena oikean kokoisia. Pitkähihaisen löysin Kankaiden yön alennusmyynnistä. Meandin t-paitoja löytyy niin Einon vanhoja Onnille kuin uutena kummallekin tai kirppikseltä löytöjä. Tämän kevään mallistosta en ole tullut tehneeksi tilausta, ehkäpä sitten alennuksista jotain syksyksi.

Sitte on Popia, Aarrekidiä ja Martti, Onnin lemppari. En hirveämmin Disney, Cars. Spiderman jne kuoseista perusta, mutta Onni silminnähden tähän rakastui, niin mikäs siinä. Enemmän tykkään eri väreistä ja kuvioista. Kumpikin pojista vähät välittää mitä heidän päällään on, kunhan ei ole pientä. Eino kyllä jo itse hyvin pitkälti valitsee vaatteensa, ostoksilla välillä kyselen oisko kiva ja ainakin tähän asti ehdotukset ovat menneet kirkkaasti läpi! Hyvä maku siis Einolla. ;)


Tuo Martti-paita on muuten jäämässä pieneksi, koko 86/92. Jos joltain lukijalta sattuis löytyyn samaa 98/104 kokosena niin ostaisin mielelläni!



Maanantain kangaslöydöt Eurokankaan muuttomyynnistä


Harkkahousut Onnille kuivaksiharjoitteluun



Einolle huppari


Osa poikien kesävaatteista onkin mun tekemiä! Tässä ensimmäisiä tekeleitä. Aiemmin esittelin itselleni tekemäni tunikan ja poikien pipot. Harkkahousuihin löysin netistä kaavan, jota muokkailin ja oli kyllä työn ja tuskan takana tämä. Huppariin otin toisesta hupparista mallia ja ihan tyytyväinen olen. Vähän mietityttää miten mahtaa istua Eikan päälle. Ilman resoreita ja kauluksia kokeilin, että on hyvän kokoinen, mutta nukahti yöunille ennen kuin sain valmiiksi. 

Seuraavaksi on vuorossa t-paitoja ja sortseja sekä muutamat verskahousut.

Mukavaa torstai-iltaa kaikille!




tiistai 26. toukokuuta 2015

Voimaa luonnosta!

 





Äitini, poikien mamma tuli lauantaina meille! Oli ihana nähdä taas!
Sunnuntaina käytiin anoppilassa.
Ajoin nurmikon ja lupasin sen tehdä toistekin.

Blogini on Kaksplussan viikon blogi, käy lukemassa haastis tästä! :)





perjantai 22. toukokuuta 2015

Mielenterveyskuulumiset





Olo on kohentunut huomattavasti viimeisen kuukauden aikana. Lisääntynyt valoisuus on varmasti iso tekijä, sillä tapaamiset terapiahoitajan kanssa ovat jääneet väliin ensin meidän sairastelujen ja sitten hänen pakkovapaiden myötä. Sillä välin postiluukusta tipahteli kuitenkin kirjeitä. Varattu paikka unikouluun sekä aika ravitsemusterapeutille! Maanantaina oli unikouluryhmän ensimmäinen tapaaminen. Saimme unityökirjat, joissa on tietoa, tilaa muistiinpanoille sekä tälle kurssin ajalle unipäiväkirja, johon merkataan päivän toiminnat ja nukkumisajat. Näin voidaan muodostaa kokonaiskuva missä saattaa piillä vika; onko ilta liian aktiivinen vai onko päivä liian passiivinen.



Tiistaina tapasin ravitsemusterapeutin. Viimein. Itsestä tää kaikki on kiinni, mutta kun tässä on monta rautaa itsensä kanssa tulessa, vaatii tää painoasia vähän ulkopuolisen tukea. Painon kanssa ollaan reippaasti plussalla 2013 pudotuksesta. Herkuton huhtikuu oli ehdottoman hyvä potku ylimääräisten syömisten ja turhien sokerien karsimiselle. Parannettavaa silti riittää. Mulle asetettiin päivän kalorimääräksi 1400kcal, välillä alittaen ja välillä ylittäen tuon jottei mennä säästöliekille. Olen syönyt päin mäntyä ja nyt mulla jää edelleen toinen lämmin ateria välistä. 1400kcal vaikka se kuulostaa vähältä, nyt on ollut tosi vaikeeta saavuttaa se! Merkkaan syömiset Kiloklubiin, joten kalorimäärien seuraaminen ei ihmeitä vaadi. Ja todella hyvin muutenkin kaikkeen merkataan ravintosisällöt. No jokatapauksessa turvotukset on lähteneet laskuun.

Kuinka paljon sitä ihminen tarvitsee erilaisia ammattilaisia avukseen löytääkseen sisäisen tasapainonsa. Kaikenlaista terapiaa. Hyvä asia se on, mutta jännä miettiä miten nykyaikaan kun on kaikki niin kehittynyttä, ei ihminen itsessään ole muuttunut samaan tahtiin. Esiaikaiset vaistotkin meitä ohjaavat, siitä ajasta jäänteenä mm. pelontunne, joka pitää valppaana ja varuillaan vaikka nykypäivän vaarat ovat jotain aivan muuta kuin vaikka pelko erilaisten petojen kohtaamisesta metsässä kun olet marjoja keräämässä. 

Keskiviikkona tapasimme terapiahoitajan kanssa ja hän ihan hehkutti miten hienoa, että mun olo on vihdoin kääntynyt nousuun! Johan tätä on odotettu. Viime keväänä tein virheen, mennessäni töihin. Koko kesän keikuin voimavarojen äärirajoilla eikä mulla ollut edes hoitosuhdetta vielä. Nyt olon kohennuttua pyörittelin ajatusta kesätöistä, mutta pakko pitää järki päässä. Olen edelleen toipilas. Jos nyt taas lähden kuluttamaan näitä saavutettuja voimia liian aikaisin, voin päätyä taas samaan suohon takaisin.

This is my journey.


Nyt keskityn itseeni, omaan hyvinvointiini, kesään, poikien kanssa touhuiluun sekä kodin hoitamiseen. Mulla ei ole kiire, tämä vaatii edelleen aikaa. Edelleen pitää edetä varoen, askel kerrallaan, tunnustellen, kuulostellen, armoa antaen. Teen sen minkä jaksan. Työtä ehdin tehdä vielä monta kymmentä vuotta. 

Tärkeintä on nyt kerätä voimia, pysyä pinnalla. Oppia arvostamaan sitä mitä on.







sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Viikko kuvina

Toukokuu jo puolessa välissä, ihan hirmu lämmintä ei ole vielä ollut, mutta ehkä se lämpö sieltä vielä saapuu!

















Maanantaina oli kaikille avoin kestovaippatapaaminen. On jo aiemmin keväällä näihin pitänyt osallistua, mutta aina ei ole sopinut ja kipeinäkin oltu. No tällä kertaa päästiin ja oli ihan mukava nähdä muita äitejä! Pojatkin viihtyi ja leikkivät tosi nätisti toisten lasten kanssa :)

Tällä viikolla olen innostunut ompelemisesta! Saumuri on laulanut vapaina hetkinä.
Ollaan kävelty ja ulkoiltukin.

Perjantaina oli viimeinen osio psykologisesta tutkimuksesta. Kesäkuun alussa sitten palaute ennen kuin psykologi kirjaa lausunnon lääkärille.

Eilen kahviteltiin porilaisten kanssa Einon viisveet. Ninjago-kakkua ja kinkkupiirakkaa, tsekkaa leivontablogista tarkemmin!

Mukavaa sunnuntaita!


ps. Jokos saatas 100 kirjautunutta lukijaa täyteen ;)


keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Viisi vuotta

Viisi vuotta sitten Eino oli viiden tunnin ikäinen vauva, jonka tutti peitti puoli naamaa.
Ja minä olin samanikäinen äiti.

Nyt Eino on 114cm pitkä ja 20.2kg painava huumorintajuinen ja utelias sekä varsin omatahtoinen poika. Niin kovin rakas!

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Äidiltä äidille - Hyvää Äitienpäivää!



Pojat heräsivät ja vaativa kokoamis apua, Eino kun sai eilen monta pakettia legoja; Ninjagoja sekä poliisirekan. A pelasi illalla ja niinpä minä nousin, keitin kahvin.
Aurinko paistaa ja muksut hyvällä tuulella, ei sitä muuta tarvitse aamuunsa. 


Onni taiteili mulle kuvan. :)

Nyt siirrän puhelimen pois. Tiitukatriina blogissa meidät äidit haastettiin viettämään #sometonäitienpäivä. Ihan aiheellista, kyllä turhan usein tulee kuikuiltua viestejä ja kuulumisia.
Laittakaa te muutkin älypuhelimet pois. Keskitytään olennaiseen, täysillä!

Aurinkoista, ihanaa äitienpäivää, äidiltä äidille, just sulle.
Etenkin omalle äidilleni, poikieni isoäidille, olet paras! <3 :)


lauantai 9. toukokuuta 2015

Ihminen - luotu johonkin vai vastuussa valinnoistaan?



Jotkut sanovat, ettei ihmistä ole luotu olemaan koko elämäänsä yhden ihmisen kanssa. Tämän kuulee yleensä keskusteluissa, jotka koskevat pettämistä tai yhden illan juttuja.
Kävin miettimään tuota lausetta. Miksi ihmistä ei olisi luotu olemaan yhden kanssa? Mikä tai kuka sen määrittää mihin ihminen on luotu kun hän syntyy tähän maailmaan, alastomana, viattomana, valmiina imemään itseensä kaiken ympäristöstään. Onko ihmistä ylipäätään luotu "johonkin"? Jokainen elää omaa elämäänsä. Se, elääkö parisuhteessa uskollisena vai ei, kertoo enemmän ihmisestä itsestään kuin siitä mihin ihmiset olisivat luotuja.

Jos ihminen ylipäätään olisi luotu johonkin, emmekö me vain toimisi sen mukaan vaistomaisesti, ehkä edes miettimättä muuta vaihtoehtoa.
Vaan meille on annettu kyky tehdä valintoja ja päätöksiä. Se, että selitämme vääriä valintojamme "koska ihmistä ei ole luotu siihen(eli oikeaan valintaan esim. elämään uskollisesti)", kertoo mielestäni kyvyttömyydestä ottaa vastuu omista valinnoista ja päätöksistä.

Joutsen on lintu. Linnun aivoilla varustettu, vailla kykyä ajatella kuten ihminen. Lintu toimii vaiston varassa. Joutsenet elävät usein elämänsä yhden kumppanin kanssa. Joutsen taitaa olla luotu siihen. Onko sillä mahdollisuutta valita toisin? Pitäisikö olla?

Mikä saa linnun elämään uskollisesti kun ihminen, ajatteleva, tunteva olento ei siihen kykene?

perjantai 1. toukokuuta 2015

Viikon kotiruokaresepti: perinteinen nakkikastike


Koska multa on toivottu ruokapostauksia, niin sain siitä idean tällaiselle sarjalle. Kerran viikossa jaan yhden kotiruokareseptin tai ateriakokonaisuuden kanssanne. Pääasiassa keskityn tuoreisiin ja terveellisiin vaihtoehtoihin, mutta kuten tässä ekassa, myös puolivalmisteita käytetään. Ja pakkasesta otetaan vihanneksia ja kasviksia sekä marjoja. 
Pääajatuksena mulla on tässä se, että aktivoituisin ja innostuisin taas intohimostani, että keittiöstä tulis meidän kodin sydän. Että välttämättömästä pahasta (jota ruoanlaitto ei todellakaan ole mulle aina ollut vaan joksi se on masennuksen myötä muuttunut!) tulisi taas mielekästä puuhaa, täydellä sydämellä. 

Mutta asiaan...

Ekana vuorossa nakkikastike! Välttelin tämän tekemistä äidiksi tultuani, en vain saanut jauhoja ruskistumaan. Mutta saatuani muutaman niksin, tämä on yksi helpoimmista ja nopeimmista ruoista!



Tarvitaan:
  • nakkeja (no shit!)
  • sipulia (jos haluaa)
  • jauhoja (viimeksi käytin ohraa)
  • vettä
  • lihaliemikuutio (tai vastaava)
  • sinappia
  • ketsuppia tai tomaattimurskaa


Ensin pilkotaan nakit ja heitetään ne kuumalle pannulle, jossa on voita.
Anna ruskistua ja pilko sillä aikaa sipuli, välillä heiluttelet pannua.
Laita sipulit myös pannulle.
Kun väri on mieleisesi, laita jauhoja sopiva määrä. Jos haluat paksua laita enemmän, jos taas ohuempaa laita 1-2rkl. Voit myös lisätä rasvaa, jotta jauhot tarttuvat nakkeihin hyvin ja jauhot ruskistuvat. 
Lisää vesi ja mausteet. 
Anna kiehua ja kun kastike on sopivan paksua ja hyvän makuista, ei muuta kuin lautaselle perunamuusin ja salaatin/raasteen/tmv kanssa!

Hyvää ruokahalua!



Kinuskikuorrutteiset vappudonitsit

Arnoldsin kinuskidonitsien ystävänä halusin kokeilla perinteisten munkkien sijaan vähän erilaista. Inspiraatiota sain myös Facebookin ryhmästä, jossa jaetaan leivonta- ja ruokakuvia. Sieltä myös löysin linkin tähän reseptiin. Kakkutaikurin kinuskidonitsit






Tämä päivä vietetään visusti sisällä. Pojat yskivät kuorossa ja ulkona tuuleekin. Lounasta napaan ja kunhan A herää, kahvitellaan kera donitsien!

Mukavaa Vappupäivää kaikille!



LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...