Kaksplus.fi

torstai 22. tammikuuta 2015

Iltarutiinit, jaa mitkä?

Spontaani postaus keskeltä iltahärdelliä. 

Kello tulee puoliseitsemän ja on aika sammuttaa valot.
Telkkari on (yleensä) jo kiinni.
Tänään se jäi auki.
Ja siis ei kaikkia valoja, vaan olohuone ja eteinen. Ei me sentään pimeässä syödä.
Keittiössä jo onkin tunnelmavalaistuksena pelkät kaapinalus ledit päällä.
Iltapala pöydälle.
Kauheasti ei ehdi nautiskella, kun välissä pitää komentaa toista tai molempia,
etteivät tipahda tuoleilta ja taita niskojaan.
Käännän selkäni, otan iltalääkkeeni.
Käännyn uudelleen ympäri.
*huokaus*
Onni on kaatanut maitomukinsa.
*yksi - kaksi - kolme.. ommmmmm-hengitys*
Onni pois pöydästä ja Eino pian valmiina myös. Hammaspesulle.
A pakkailee kamoja reppuun, työvuoro edessä.
Eino harjailee itse, minä yritän saada harjan osumaan edes Onnin joihinkin hampaisiin. Välissä tsekkaan, että E on saanut purukalustonsa kunnolla kuurattua. O:lta vaippa pois.
Jaha, hän säntäsi jo poikien huoneeseen peppu vilkkuen, E:n hytkyessä vielä eteisessä.
Iskälle pusut ja hyvän työyön toivotukset.
"Heippa!"
Onnille puhdas vaippa ja unipussi päälle, mukana on rakkaat autot.
E heittelee vaatteitaan Onnin sängyn suuntaan omasta sängystään.

*tauko, lastenhuoneesta kuuluu epämääräistä mölinää ja kolinaa*

Mihis mä jäinkään?

NIIIIN..
Kun saadaan lastenhuoneesta valot pois ja pojat peittojen alle, laulan unilaulun tai luen iltasadun.
Pojat haluavat vielä itse lukea.

Onniltahan otettiin laita pois. Se oli virhe (Karjalan Gandalfin äänellä).
Tai, joskushan se on opeteltava.
No sen myötä iltarutiineihin kuuluu myös Onnin siirtäminen Einon sängystä takaisin unipussiin ja omaan sänkyynsä. Ensin naurun saattelemana, joka lopulta muuttuu protesti-itkuksi.
Tämä toistetaan x kertaa.
Kunnes lopulta uni voittaa.
Ehkä.
Joskus on Onni otettava meidän makkariin rauhoittumaan.
Eino saa nukahtaa ja Onnin voi viedä sitten rauhassa
(tai huutaen protestiksi julmalle kohtalolle, tätä en ymmärrä, mä menen hyvinkin mielelläni nukkumaan) nukahtamaan ellei ole jo meidän sänkyyn nukahtanut.

Pääasiassa pyrin pitämään linjan, että hän nukahtaa omaan sänkyyn.
Nämä illat itsekseen kuitenkin menee hukkaan hyppäämällä alvariinsa poikien huoneessa, kun on helpompikin keino olemassa ja samalla voi itse lukea.

Tai ainakin pääsee nopeammin toimittamaan tarvittavia juttuja,
kuten olohuoneen ruokkoamiseen leluista tai katsomaan jotain sarjaa.
Arvaatte varmaan kumman valitsen mielummin!

"Onni on taas mun sängyssä!"

Eli tässä tämä postaus. Shoot me!

Millaiset on teillä iltarutiinit? Hallittu kaaos vai rauhallinen leppoisa hetki ja kaikki nukahtavat kun painavat päänsä tyynyyn (utopistista!)?

Rauhallista yötä kaikille!




Seuraa:




3 kommenttia:

  1. Ihana teksti! Meillä iltarutiinit on aina niin simppeliä soppaa...NOT! Vielä seitsemänvuotiaankin kanssa se on toisinaan aikamoista vääntöä.

    Mun mielestä lapset on aivan hulluja. Ne protestoi kun pitää syödä tai nukkua. Mua ei tarvitse edes käskeä...

    Halauksia <3

    VastaaPoista
  2. Ihanan realistinen postaus! Iltarutiinit on kaikkea tuota mainitsemaasi - joskus syödään yhdessä rauhaisassa ilmapiirissä, toisinaan on hirmuinen iltahärdelli vielä päällä pöydässäkin. Pojat nukahtaa harvemmin erityisen nopeasti, ainakaan äidin mielestä ;) Mikä kumma siinä on, kun se nukkumaan meneminen on välillä niin vaikeaa?!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♥

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...