Kaksplus.fi

torstai 4. joulukuuta 2014

Masennuksen hoito; lääkitys

Tekstin tarkoitus ei ole mainostaa lääkitystä. Kerron omasta kokemuksestani ja se on aina yksilöllinen! Lääkitys on mielestäni vain yksi osa kokonaisuutta, eikä ole olemassa pilleriä joka tekisi onnelliseksi. Tutkimukset ovat osoittaneet, että paras vaste on lääkityksen ja terapian yhdistelmähoidolla.
Koen, että lääkityksestä puhuessani, en voi puhua yksin lääkityksestä vaan se on apuväline, joiden avulla saa käytettyä lääkkeettömiä keinoja.



Kun vuosi sitten hakeuduin hoidon piiriin masennukseni kanssa, olin valmis ottamaan vastaan kaiken avun mitä tarjolla olisi. Lääkitys määrättiin (Citalopram ja Tenox) ja kävin juttelemassa terkkarin kanssa sekä äitiryhmässä. Apu tuntui riittävältä, vaikka nyt tarkastellessa sitä aikaa enemmänkin junnattiin paikallaan. Lääkitystä säädettiin, muttei edes puhuttu muista lääkkeistä, joita voisi yhdistää hoitoon. Toukokuussa töiden alkaessa olo tuntui ihan hyvältä. Pääsin kätilön kanssa puimaan Onnin synnytystä ja sieltä lähete pyskiatrian polille. Olo huononi kesän aikana huomattavasti. Töissä kävin ja poikia kuskasin, mutta muu elämä ja sen hallinta alkoi livetä käsistä, huomaamatta. Tämän syksyn terapiat ja osastojaksot lääkityksen säätämisineen tuli siis aika yllätyksenä omaisille. A toki näki tilani, mutta sitten ovat he, jotka tätäkin tekstiä lukevat toisissa kaupungeissa.

Nyt siis lääkityksenä Citalopram 40mg iltaisin, Voxra 300mg aamuisin ja nukahtamiseen 3mg Melatoniini sekä ahdistukseen ja paniikkikohtauksiin Opamox, jota en olekaan tarvinnut osastojakson alettua. Citalopramin aloituksessa ja aina nostettaessa annostusta on sivuoireina tullut haukottelua, pahoinvointia ja hikoilua sekä hiukset ja karvat kasvaa nopeammin. Noista kaksi jälkimmäistä on edelleen, mutta eivät häiritse liiaksi. Voxran aloituksessa ja annostuksen nostossa ärtymyskynnykseni laski ja olin väsynyt, mutta ne ovat häipyneet nyt kokonaan.
Mutta niin, lähes vuoden olin keskusteluavun sekä lääkityksen ja kesän pelkän lääkityksen varassa. Sen kokeneena voin sanoa, että ei ne pillerit ole mitään ihmenappuloita, jotka saavat ihmisen taas tuntemaan ja nauramaan sekä itkemään. Vaaditaan ihmisen oma tahto ja halu parantua, käydä läpi kipeitäkin asioita, katsoa itseään silmästä silmään ja myöntää ihmisyytensä, sen ettei ole täydellinen eikä sitä vaaditakaan.

Omalla kohdallani lääkityksen myötä aivoni ovat vastaanottavaisemmat. Ajatukset eivät risteile enää miten sattuu, vaan niihin pystyy tarttumaan ja osastolta saamieni "työkalujen" avulla tarkastelemaan niitä. Nykyään pystyn keskittymään hengitys-, rentoutus- ja mielikuvaharjoituksiin, jotka osaltaan ovat tärkeitä työkaluja ahdistuksen ja ajatusten hallinnassa. Enää tekemiseni ei ole sitä, että poukkoilen tehtävästä toiseen puolihuolimattomasti, vaan kykenen suorittamaan siivouksenkin tehtävän kerrallaan eikä siten että kerään tuolta, imuroin täältä, pyyhin sieltä ja roska täältä jne.
Makeanhimokaan ei enää hallitse minua, vaan minä hallitsen sitä. Hallitsen myös hermojani paremmin, en enää räiskähtele arvaamattomasti. Pystyn pysähtyä keskellä "en pue"-uhmatahtotaistoa ja hengittää syvään.

Toki niitä huonoja ja väsyneitä päiviä mahtuu joukkoon, kuitenkin hitaasti mutta varmasti masennus on jättäytymässä syrjään. Toivon kyllä, että jossain vaiheessa pystyisin jättämään lääkkeet pois. Sen aika ei ole nyt enkä edes niin pitkälle osaa ajatella. Masennuksen hoito on hidasta eikä sitä tiedä miten tämä edistyy vaikka viimein alkaa hoitomuoto olla kohdallaan.


Päivä kerrallaan otetaan mitä annetaan.


Mukavaa torstaipäivää kaikille, kohta on taas viikonloppu!


Seuraa:


2 kommenttia:

  1. Ihana olet <3 Varmasti jaksat porskuttaa loppuun saakka.
    Liikaa on nyt viimeaikoina ollut surullisia uutisia väsyneistä äideistä, joten muista matala kynnys pyytää apua tarvittaessa. Täältä kauempaakin olet ajatuksissa päivittäin. <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♥

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...