Kaksplus.fi

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Ensimmäinen adventti (viimeinen osastoviikko ja diy-joulukalenteri)

Viimeinen osastoviikko takana. 

Ollaan:
Katseltu maisemia, aloitettu elämän ensimmäinen villasukka, silitetty ponia, ihasteltu jouluikkunaa, vietetty adventtia ja poikien joulukalenteri valmiina starttaamaan aamulla!








Tänään on ensimmäinen adventti. Marraskuu päättyy ja samalla myös osastojakso. Tunnelmat ovat odottavan jännittävät. Muutosta parempaan on tapahtunut ja tuntuu, että tosissaan on lääkityksestä ja osaston ryhmistä saanut apua. Alkava viikko on suunniteltu ja ylöskirjattu. Ihan jotta pääsisin helpommin kiinni rutiineihin. Arkisiin asioihin, jotka normaaliolosuhteissa sujuu kuin itsestään. Pojat jäävät kotiin kanssani. Eino aloittaa kerhossa, johon huomenna mennään tutustumaan. Maanantaisin on perhekerho ja Einon oma ryhmä kokoontuu keskiviikkoisin ja perjantaisin. Ajattelin näihin päiviin sijoittaa siivoukset.

Kulunut viikko meni ammentaessa kaikki ajatukset ja neuvot tulevaan. Osastolla on vallinnut hirmu hyvä henki meidän asiakkaiden kesken, mutta myös henkilökunnan kanssa. Keskustelua on käyty ja naurettukin. Porukka, jossa jokainen pystyy samaistumaan toisen tuntemuksiin, jossa kukaan ei vähättele toisiaan, jossa voi olla ihan omaitsensä. Porukka, joka on lähellä mutta tarpeeksi kaukana jotta voi avautua ja tietää juttujen jäävän niiden seinien sisälle. Ei sillä, ettenkö arvostaisi ja luottaisi ystäviini, todellakin olen kiitollinen heiltä saamastani tuesta ja teidän lukijoidenkin tsemppaavat kommentit, kiitos niistä. Vertaistuki on aina vertaistuki ja todella korvaamatonta, oli kyseessä äitiys, masennus tai mikä vaan. Itse olen todella tyytyväinen, että lähdin tuolle jaksolle. 
Pääsen lopetuksesta huolimatta osallistumaan musiikkiterapiaan tiistaisin ja kerran viikossa näen hoitajani polin puolella. Tuleva tapaaminen on keskiviikkona ja A:n äiti lupasi silloin katsoa poikia. Viikonlopunvietto alkoi omalta osaltani jollain ihmeen mahapöpöllä ja lauantaina tuli mamma Turusta kylään. Tänään käytiin onnittelemassa Siiriä ja lapsilla oli taas mukavaa! 
Huomenna illalla päästään katsomaan poikien päiväkodin joulujuhlaa! Kummankin ensimmäiset. Tippalinssissä jo valmiiksi!

Nyt hyvät yöt ja mukavaa alkavaa viikkoa!

:*


sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Kolmas viikko; onnistumisia ja stand upia

Viikko Pähkinänkuoressa: Onni käveli tiistaiaamuna itse portaat alas, tähän mennessä arastellut asiaa! Torstaina vein osastolle keskiviikkoiltana leipomiani pullia, sain kehuja. Saatiin vähän lunta valaisemaan harmautta.

Elikkä tosissaan viikko vierähti mukavasti! Päivät kulki nopeasti ja viikonloppu tuli vastaan salakavalasti hyökäten nurkan takaa!




Tuntuu, että tällä viikolla on tapahtunut paljon edistystä henkisellä puolella. Tiistain kuvataideryhmässä oli tehtävänä tuottaa paperille asioita, joissa ollaan onnistuttu omin avuin, itse. Masennuksessa kun on tyypillistä ajatus, että kaikki epäonnistumiset ovat itseaiheutettuja ja onnistumiset tapahtuu muiden avulla. Löysin aika paljon asioita, vaikkei alkuun tullut mieleen kuin ylioppilaslakki. Ja se kyllä herätteli näkemään niitä valoisampia puolia, jotka ovat olleet mustaan huopaan käärittyinä. Olemassa, mutta piilossa. Tuntuu, että tosta osastojaksosta on oikeasti ollut hyötyä. Olen saanut tosi paljon työkaluja ryhmien aiheista! Ihan konkreettisia neuvoja mutta niitä näkymättömiä avuja, jotka jäävät kytemään ja joita työstää huomaamattaan. 
Koko viikon puhuin, että kulkisin pyörällä ja perjantaina viimein toteutin aikeeni. Tuli hyvä fiilis kyllä. Herkuttakin olin kun aiemmin tullut mässättyä suklaata ja karkkia ihan holtittomasti, lähes sairauteen verrattavasti. 
Vaikka nyt paljon hyviä asioita ja edistymistä on havaittavissa yritän muistaa että tämä prosessi kestää pitkään ja olen hyvässä alussa. Muistaa että huonoja päiviä tulee edelleen, etten lannistuisi. Nythän mulla on paremmat eväät selvitä mm. paniikkikohtauksesta jo ennen kuin se iskee päälle tosissaan. Itseen keskittyminen, omien tunteiden ja olojen kuunteleminen on kaiken a ja o. 
Rauhoittuminen, pysähtyminen, hengittäminen. 
Näihin olen saanut hyviä apuja mielikuva- ja rentoutusharjoituksista. 



Eilen saapui odottamani lauantai. Marianne tuli pyytäneeksi mua hänen ja kavereidensa kanssa katsomaan Stand up-esitystä Puumalla on asiaa 2. Suostuin ja liput maksettiin etukäteen, joten vaikka eilen päivällä oli olo etten jaksaiskaan, niin tuli mentyä silti. Ja hiton hyvä että menin! Mukava irtiotto ja sai nauraa! Käytiin me sitä ennen lasillisilla Mariannen kanssa ja esityksen jälkeen kaikesta poiketen lähdin kaupungilla käymään. Ilta oli kaikinpuolin onnistunut ja just semmosta mitä kaipasin! Mukavaa yhdessä oloa, ohjelmaa ja sitte rentoa istuskelua. Mitkään yökerhot ei houkuta kyllä tippaakaan, ne on niin nähty. Kotina olin hyvissä ajoin puol kakstoista. Aamulla sain nukkua ja päivä mennyt rennosti, vähän siivoskeltiin ja keitettiin kahvit anoppiväelle kun poikkesivat asioiltaan käymään.

Ihan tosi hyvä viikko takana, paljon pieniä onnistumisia, pieniä mutta tärkeitä. 

Toivotaan hyvää tulevaa viikkoa! :)

torstai 13. marraskuuta 2014

Toinen viikko (sairastelua ja miten selvitty arjesta kotona)

Isänpäivät vietetty ja viikkokin jo lopullaan. Tämä viikko on mennyt kotosalla räkänokkien kanssa. Onni se kipeämpi on ollut.
Tiistaina käytiin neuvolassa näyttämässä Onnille viikko sitten noussutta ihottumaa. Kuivia läiskiä ja räkäsyyden myötä nousi vielä pientä näppyä. Laitetaan nyt kortisonirasvaa paristi päivässä ja vanhimmat tuntuu hyvin rauhoittuneen. Liittyy luultavasti virukseen, joka flunssankin laukaisi.
Käytiin samalla Puuvillassa moikkaamassa Janettea ja poikia. Oli kiva nähdä. Eino ja Vili olivat ihan tohkeissaan, menokin meinas välillä käydä hurjaksi. Kun he lähtivät, Onni nukahti ja päätin, että mennään katsoon millanen on Puuvillan ilmainen lasten leikkipaikka Puuhavilla. Hoplop löytyy tuolta myös, mut on vähän turhan suolanen hinta mun makuuni. Eino viihtyi hyvin! Oli tilaa juosta ja leikkiä. 



Tiistai oli muutenkin hyvä päivä. Aamusta olin hyväntuulinen, samoin vastarannankiiski Eino. Syötiin puurot ja jopa ripustin pyykit kuivumaan! Muille tavallinen asia, mutta mulle ollut ylivoimaista, joten olen tosi iloinen! 

Eilen taas oli rokotetutkimuskäynti. Pojat saivat influenssarokotteet ja todettiin, että korvat ja kurkut ovat kunnossa! Mitat otettiin myös. Eino on nyt 110.7cm, kuukaudessa sentti lisää. Onni puolestaan 88.2cm ja syyskuusta kasvanut myös sentin. 

Tänään on otettu taas iisimmin. Mulle iski iltapäivästä migreeni, eikä meinaa vieläkään hellittää. Tiskit sain koneeseen ja kun tää fiilis kohenee, pojat nukkuu niin aion myös siivota. Mukava huomata ettei arki tunnu enää niin ylivoimaiselta. Sitä alkaa tunnistaa itseään kaiken muun seasta. Pieni mutta huomattava muutos oikeaan suuntaan!




Tällä viikolla en siis ole päässyt osastolle ja se harmittaa. Mutta maanantaina uusin voimin! 


Seuraa:



sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Isänpäiväherkku


Pääsin mukaan Hopottajien kampanjaan, jossa testattiin Myllyn Paras voitaikinataskuja. Taskut voi täyttää makealla tai suolaisella. Helppo ja nopea herkku tilanteeseen kuin tilanteeseen!
Minä täytin taskut tänään kinuskilla, vaniljavaahdolla ja mansikoilla!


Kinuskin keitin itse. :)

Nyt Hyvää Isänpäivää, nauttikaa!


Seuraa:


ps. Jos haluat mukaan Hopottajiin 
klikkaa linkkiä ja rekisteröidy!
(saan siitä pisteitä)


lauantai 8. marraskuuta 2014

Luminen lauantai (ensimmäisen osastoviikon kuulumiset)





Ensimmäinen viikko päiväosastolla takana. Tuntuu, että olen sopeutunut nopeasti ja on ollut mukava mennä sinne joka päivä. Päivien jälkeen on ollut tosi väsynyt ja poikien kanssa kotona vaan syöty, katottu ladtenohjelmat ja siitä sitte iltapuuhiin ja nukkumaan. Itsekin loppuviikosta jo ennen ysiä sängyssä ja 22-23 unten mailla. Aamulla herätty ennen kellonsoittoa eli ennen puolta seitsemää. Eräs aamu jo puoli kuuden jälkeen. Hyvin sitä on päässyt ylös vaikka ois unia mielellään jatkanut. Alkuviikosta varoteltiinkin, että viikonloppuna voi olla tosi tosi väsynyt ekan viikon jälkeen, mutta sitte pitäs helpottaa. Kaikki ryhmät on ollut hyväntuntuisia. Etenkin kuvataide- ja musiikkiterapia sekä torstain kuntopiiri ja eilinen rentoutusryhmä.
Meitä potilaita on ensiviikolle jatkavia seitsemän ja maanantaina tulee kolme lisää. Mielenkiintosia ihmisiä, mukavia ja erilaisia. Jännä nähdä millaisia tulevat ihmiset ovat.

Alkuun laittamani kuvat ovat eiliseltä ja tältä päivältä. Torstai-iltana alkoi sataa lunta ja eiliseen mennessä sitä oli kertynyt hyvä määrä! Eino on ollut innoissaan. Onni vielä vähän totuttelee. Tänään oltiin ulkona ennen lounasta. Kyllä toi lumi tekee niin paljon! On kaunista ja paljon valoisampaa!

Poikien viikko päiväkodissa on mennyt hyvin. Onni ollut sylin perään, mutta aamun itkut vähentyneet. Hyvin kuiteniin syönyt ja nukkunut päiväunet. 
Nyt meillä on koko perheen vapaa viikonloppu. Koko viikkoon olla A:n kanssa edes nähty, niin nyt sitä nauttii todella!

Illemmalla sauna ja pipareiden paistoa. Nautinnollista viikonloppua!



maanantai 3. marraskuuta 2014

Ensimmäinen päivä osastolla

Marraskuun sateinen maanantai on kääntynyt iltaan ja pojat pikkuhiljaa rauhoittuneet unille.

Tänään oli ensimmäinen päivä osastolla. Vein ensin pojat päiväkotiin. Eino oli innoissaan ja Onni vähän itkeskeli. Kävelin keskustaan ja olin ajallaan perillä. Sain kaapin avaimen ja aamu alkoi kokoontumiselta. Oli tosi varautunut ja jännittynyt olo, mutta kerroin viikonlopun naamiaisista. Aamupäivän ensimmäinen juttu oli kävelylenkki ennen ruokailua. Ruokailun jälkeen seurasi ahdistuksen hallinta ryhmä, tänään aiheena virheelliset uskomukset. Aihe oli hyvä ja ajankohtainen. Lopuksi mulla oli aloituskokous ja paikalla oli jos jonkinmoista ammattilaista, joille taas kerroin koko stoorin. 
Meitä potilaita oli monenlaista, mukavilta kaikki vaikuttivat. Ja kaikkiaan positiivinen fiilis kun jännitys ja muu kotona lievittyivät.

Päivän haastavin asia oli odottaa tulevaa ruokailua. Mua on aina yläasteelta asti ruokasalitilanteet ahdistaneet. Koitin kävelylenkillä ajatella tarkemmin mikä niissä tilanteissa ahdistaa. Mieleen nousi mielikuva ruuhkaisesta ruokalasta. Minä tarjottimen kanssa etsimässä vapaata paikkaa. Mielummin sitä söis yksin käytävällä kun tunkee vieraiden porukoiden pöytään. Myös jotenkin siellä (muka) kaikki tuijottaa. Entä jos tiputan lasin tai lautasen? Se hiljaisuus mikä siitä seuraa. Huh! No meidän ruokapaikka osoittautui mukavaksi paikaksi. Ja ruoka oli hyvää!



Mukana mulla oli mun päiväkirja. Se ajatus iski aamulla pakatessa. Tuli olo että otan sen ja kynän mukaan. Siihen kirjasin tunnelmia ja fiiliksiä pitkin päivää. Se helpotti oloa. 
Hyvillä fiiliksillä siis kohti huomista ja tulevia kolmea viikkoa!

Poikien päiväkin oli mennyt hyvin. Onni nyt vähän syliä oli kaipaillut mutta eiköhän hänkin pian asetu. Luottavaisin mielin olen kun on tuttu paikka, tutut tädit ja kaverit. 

Huomenna on luvassa taide- ja musiikkiterapiaryhmät. Niitä olenkin odottanut eniten. 

Vähemmän sateista viikkoa kaikille! :)

lauantai 1. marraskuuta 2014

Halloween bileet

Päätin tuossa lokakuun puolella, että tänä vuonna olis kiva vähän panostaa Halloweeniin. Näin syntyi idea Halloween-naamiaisista.
Ihan kivasti pääsi kavereita paikalle. Koristukset yksinkertaisia ja tarjottavat helppoja, tuunattuina teeman mukaisiksi! 








Sellainen lauantai, todella mukavaa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, yhdet oven väliin jääneet sormet ja väsyneitä tyyppejä. 

Nyt Putous ja oma hetki ennen nukkumaanmenoa!

Mukavaa iltaa! 



LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...