Kaksplus.fi

torstai 9. lokakuuta 2014

Uusia tuulia ja valoa tunnelin päässä


Kuten jotkut ovat jo huomanneet blogin on eilisestä asti löytänyt listattuna Kaksplussan blogiyhteisöstä! Tiistaina uudistus julkistettiin ja hetken tutustuttuani, päätin klikata "Hae mukaan"-painiketta. Sain vastauksen tervetulotoivotuksen muodossa.
Käytännössä mikään ei muutu, olen itsenäinen bloggaaja kuten tähänkin asti ja saan pitää tämän ihan omanlaisenani.
Ulkoasua tässä samassa hötäkässä muutin, tosin se kaipaa viilailua vieläkin. En tiennyt olevani visuaalisesti näin vaativa!

Voisin vähän kertoa meistä jos ja kun uusia lukijoita löytää tiensä tänne.
Eli olen 28-vuotias kahden pojan äiti ja yhden miehen nainen. Äidiksi tulin 2010 toukokuussa, kun salatun raskauden jälkeen synnytin pienen pojan ja adoptioajatuksista luopuneena siirryin vauvan luo. Olin yksinhuoltaja ensimmäiset 1½ vuotta. Meistä tehtiin silloin 2010 syksyllä Kaksplus-lehteen juttukin "Sittenkin äidiksi". Juttu löytyy numerosta 12/2010. No A tuli tapaamaan Einoa 2011 jouluna ja niin kävi, että pian palattiin yhteen. Aloin odottaa Onnia ja muutimme Poriin 2012 syksyllä. Ei ollut helppo syksy se. Pappani nukkui pois ja meille tuli A:n kanssa kriisi. Kävimme parisuhdeterapiassa. Onni syntyi ja meistä tuli nelihenkinen perhe. Vuosi sitten hakeuduin neuvolan kautta aikuisten vastaanotolle ja äitiryhmään. Synnytyksen jälkeinen masennus tuli diagnoosiksi. Keväällä muutettiin isompaan asuntoon ja kesän olin kaupassa kesätöissä. Nyt loppukesästä olen ollut mielenterveyskeskuksen asiakkaana, käyn terapiassa ja mahdollisesti aloitan siellä päiväosastolla hoitojakson.
Eino on nyt neljä ja opettelee kovasti lukemaan, joitain sanoja lukee jo. Tykkää Lego Chimoista ja ulkoilusta. Onni on meidän naurusuu. tykkää autoista ja matkii sekä seuraa isoveljeään alituiseen. Tänne blogiin kirjoittelen meidän arjesta ja kuulumisista, aika laajassa skaalassa.
Tässä tämä pähkinänkuoressa!
Tästä voit kurkata mistä kaikki alkoi

Viikko on mennyt vaihtelevasti. Ulos on lähdetty sen vähintään kerran päivässä ja muuten otettu rennosti. Koittanut antaa itelleni luvan vaan olla ja levätä. Koittaa olla syyllistymättä jos ne lelut nyt sattuukin tuossa matolla lojumaan. Pojilla kuitenkin on ruokaa, puhtaat vaatteet ja katto pään päällä. Siivotaan sitten yhdessä ennen nukkumaanmenoa. Tänään tosin on siivouskalenteriin merkattu siivouspäivä. Ja ihan sopivasti sillä huomenna kylään tulee kummipoikani, ihana nähdä pitkästä aikaa. Ajattelin myös leipoa jotain hyvää, ehkä pieni kakku?

On muuten hiton vaikeaa olla masentunut ja äiti, masentunut äiti. Niin paljon luo itselleen paineita, jopa hieman turhistakin asioista. Kuitenkin haluaa olla hyvä äiti lapsilleen. Sitten sitä onkin tilassa kun mikään ei tunnu miltään. Lapset pitää sut pinnalla, mutta muuten olet syvällä suossa.
Tiedät järjelläsi, ettet voi tälle mitään, aivot nyt ei toimi kuten kuuluu ja silti sorrut syyllistämään itseäsi ja arvostelemaan omaa äitiyttäsi ja kykyjä toimia luotettavana vanhempana.
Pitäisi vain muistaa, että ollaan voitonpuolella kun olen hakenut apua, että tämä helpottuu, ellei päiväpäivältä niin ehkä viikko viikolta.
Muistaa, että tämä pahin aika on vain murto-osa siitä mitä on jo takana ja mitä meillä on vielä edessä. Valon häivähdys siintää pitkän pimeän tunnelin päässä.
Kaukana, mutta lähempänä kuin viime viikolla.


Nyt kahvinkeittoon, kun tänne on laskeutunut rauha ja hiljaisuus, hetkeksi.


8 kommenttia:

Kiitos kommentistasi ♥

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...