Kaksplus.fi

tiistai 28. lokakuuta 2014

"Ja pahimpia on aamut.."

Viime viikko oli jo helpompi jaksamisen kannalta. Eino oli viikonlopun mammalassa ja me Onnin kanssa käytiin anoppilassa lauantaina. Sunnuntaina oli järkkäämäni Tupperware-kutsut. Oli mukavaa ja vähän erilaista kun en tähän mennessä ole pitänyt muita kutsuja kuin Meandin. Leivoin pullaa ja niistä tuli hyviä ja kauniita, vaikka itse sanonkin!



Viime viikon tiistaina mentiin koko perhe vastaanotolle. Olen jo pidempään pyytänyt A:ta mukaan ja nyt oli sopivasti vapaapäivä kohdillaan. Käynti meni mukavasti, sai kuulla A:n ajatuksia masennuksestani ja oli helpottavaa kuulla toisen ajatuksia ja vastauksia kysymyksiin joita ei itse osaisi edes kysyä. Joskin edelleen vaikea uskoa, että toinen voisi jotain positiivista vielä nähdä tässä. Itse on jotenkin niin varma, että kaikki vielä leviää käsiin. Ehkä sitä vaan kaipaa vakuutteluja, ettei jää yksin selviytymään. Ja kaikki, mitä tapahtuu, on mun syytä (tai ei ole, siltä vaan tuntuu). Pelkään, että A ahdistuu, miten sitte tän perheen kävis. Mä en tajua, miten voi olla näin voimaton. Ja sitte se, että olossa on tapahtunut edistystä, oikeesti parempia fiiliksiä ollut jo paljon, silti en ole kaikissa voimissani. Tuntuu, että kaikki odottaa jotain ihmeparantumista. Että okei, nyt on lääkitys ja terapia, alkava osastojakso. Simsalabim ja olen terve. Mutta kun ei se mene niin. Tai ehkä mä jotenkin olen odottanut sellaista ja olen nyt pettynyt kun ei se menekään niin. Ja tiedän, ettei sen kuulukaan mennä niin. Niin paljon olisi ajatuksia tähänkin kirjoittaa, mutten vain saa kaikista kiinni.
Tänään on jo toinen huono päivä peräkkäin. Nää pari päivää kellojen siirron jälkeen oon ollut superväsynyt.
Eilen kuitenkin käveltiin kaupunkiin ja takas. Teki hyvää.
Nyt kun A nukkuu, niin me mennään käymään Siirin (A:n kummityttö) luona. Aurinkokin melkein paistaa!


Seuraa:








2 kommenttia:

Kiitos kommentistasi ♥

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...