Kaksplus.fi

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Ajatusvääristymiä ja tutustuminen päiväosastoon


Eilen tiistaina pääsin tutustumaan päiväosastoon. Pojat oli mulla mukana ja ihan hyvillä fiiliksillä liikenteessä. Havahduin siihen olooni. En muista koska olisin viimeksi hymyillyt kaupungilla rattaita työnnellessä, ilman sen suurempaa syytä. Päässäkin tuntuu hiljaisemmalta. Ajatukset selkeämmiltä. Kummallinen olo, kun on tottunut vain siihen harmaaseen usvaan joka maailmaa on ympäröinyt. Tuntuu kuin vähän olisi vapautunut. Viime viikolla vielä muutamana päivänä ahdisti niin kovin, että otin lääkettä helpottaakseni oloa. Perjantaina oli työkkärikäynti ja Tiia (ihana ystävä, joka ottanut vastaan kaiken mitä täältä olen hänelle kirjoittanut <3) sai kilometriviestin olostani. Olo kuitenkin helpotti, kun pääsin sinne huoneeseen ja sain huomata ajatukseni vääriksi.



No mutta niin, sinne päiväosastolle.
Osasto on 12-paikkainen ja pääasiassa potilaat ovat masentuneita ja/tai ahdistuneita. Henkilökuntaa on lääkäristä toimintaterapeuttiin ja jokaiselle määräytyy hoitojakson alussa omahoitaja. Päiväosastolla ollaan 9-15 ja päivä koostuu erilaisista ryhmistä, sisältäen lounaan. Sain tämänhetkisen viikko-ohjelman ja se näyttää hyvältä. Eli kunhan pojille selviää päivähoitopaikka kun vuorohoitoa ei enää tarvita, niin pääsen varmasti aloittamaan hoitojakson. Noilla ryhmillä on kaikilla hoidollinen tarkoitus ja niihin on suotavaa osallistua (vaikkei toki ketään voi pakottaa). Tällä hetkellä tarjolla on liikuntaa, kuvataidetta, toimintaterapiaa, ahdistuksen hallintaa, vuorovaikutusta, kuntopiiriä ja rentoutusryhmä. Aamut alkaa kokoontumisella ja päättyvät päätösryhmään. Se vähän jännittää millasia ihmisiä siellä on ja miten sovin porukkaan. Neljänä päivänä viidestä on yli tunti vapaata oleskelua, mahtaakohan kukaan jutella. 


Kierrettiin vielä päiväosaston tilat läpi ja mukavalta paikalta se näytti. Ei mikään sairaalaosasto, vaan ihan perus liikerakennuksen huoneista kootut tilat. 
Pojat tosiaan oli mukana ja Onni nukkui tutustumisen ajan päiväunet. Eino oli todella rauhallisesti ja oli myös kiinnostunut paikasta. Jotkut ehkä ajattelee, että miten LAPSET vie tuollaiseen paikkaan, mutta me ei nähty ketään potilaista ja paikka ei näyttänyt tosiaan sen kummemmalta kuin vaikka jotkin kerhotilat. Ja on musta myös ihan kiva, että pojat (etenkin Eino) tietää mihin äiti menee päiviksi, koska äiti ei ole kerran töissä. 
Tutustumisen jälkeen oli aika sh-terapeutilleni (voisin kutsua häntä etunimen alkukirjaimella K). Alkuun olon kuulumiset ja hänkin kertoi huomaavansa, että suurin jännitys mun olemuksestani on kaikonnut. Eniten mieltäni kuitenkin helpotti, ilahdutti ja vähän itkettikin, kun K sanoi, miten ihanat pojat mulla on ja, ettei heistä kyllä huomaa, että äiti on masentunut, pojat silti hoidettu (vaikka jaksamisen äärirajoilla) hyvin ja heistä on huolehdittu ja heidän kanssa on oltu. Mun on edelleen vaikeaa ottaa positiivista palautetta vastaan, joten hymyilin vain väkinäisesti ja sopertelin että onpa helpottava kuulla. Sitä kun pelkää vaan mitä traumoja aiheuttan tällä masentuneella olemuksellani, vaikken tätä heihin pura muutoin kuin huonoina päivinä hermostumalla ihan turhistakin asioista. Pelkää ja melkein välillä uskoo olevansa huono äiti. 
Ohan tää ihan järjetöntä. Mistä tää kaikki negatiivisuus oikein pulppuaa? Onko tässä nyt masennus, jonka takia olen negatiivinen vai negatiivisuus, joka on mut masentanut? Varmaan molempia ja elän oravanpyörässä. 
Mutta positiivista on, että näinkin nopeasti on Voxran aloituksesta (lauantaina tulee kolme viikkoa) huomattavissa muutosta parempaan. Citalopramin kanssa meni paljon pidempään, joten en uskaltanut kovin toiveikkaana olla. Lääkityksestä puheenollen, sitä K harmitteli, että tän masennuksen kanssa on menty näin pitkään! Jos olisin aikuistenvastaanotolta jo saanut lähetteen tuonne, niin apu olisi tehonnut nopeampaa. Entä jos en alkukesästä olisi mennyt sen kätilön puheille äitipolilla, josta sain lähetteen mt-keskukseen? En halua edes ajatella. 
Kaikella on tarkoitus ja näillä mennään, edelleen. Eilen ja tänään on ollut ihan hyvä päivä! 




10 kommenttia:

  1. Voi Ultsi <3 Mua ihan itkettää täällä, kun mä olen niin onnellinen sun puolesta <3 Halauksia matkallesi.

    VastaaPoista
  2. Oon iloinen sun puolesta! Tästä on hyvä jatkaa. Ja en mä näe mitenkään pahana sitä, että lapset on olleet tuolla mukana. On paikkoja, joihin en lapsia veisi, mutta tuo ei kyllä kuulosta sellaiselta. Hyvä, että ovat nähneet mihinkä menet päiväksi.

    VastaaPoista
  3. Moikka! Olen pistänyt sut merkille monesti oman blogin facesivuilta, mutta mulla ei ollut haisuakaan että sulla on oma blogi, oli kiva löytää tänne!

    Tsemppiä tulevaan, mä jään seuraileen! :)

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa oikeesti tosi hyvälle toi päiväosasto, vau! Mahtava juttu, että tommonen on ja vielä mahtavempaa on, että olet saanut apua. Tsemppiä! Hiljaa hyvä tulee :)

    VastaaPoista
  5. Mie niin arvostan rohkeuttasi olla avoin tämän asian kanssa, ihan mahtavaa. Antaa itsellekin ihan uuden näkökulman asiaan.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♥

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...