Kaksplus.fi

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Masentunut äiti

Olen täällä aiemminkin kirjoittanut aiheesta, mutta ajattelin nyt vähän syvällisemmin, lähinnä itselleni, avata aiheetta.

Monet ihmiset sitä ihmettelee, miten muuten niin onnelliselta vaikuttava onkin masentunut. Mä olen onnellinen ja kiitollinen joka päivä. Ihmettelen miten A ainakin jaksaa ja tukee. Ettei mua ole jätetty oman onneni nojaan, vaikka sitä pelkään, joka päivä. Ilman järjellistä selitystä. Tai no varmasti Onnin raskausajan kriisit ovat suuri syy, niitä en nyt ole valmis tässä avaamaan, koska se koskettaa muitakin ihmisiä.
Nyt voidaan puhua pitkittyneestä synnytyksenjälkeisestä masennuksesta. Pelkät lääkkeet ei todellakaan auta, vaan kyllä huomaa kun ei huhtikuun jälkeen ole päässyt asioista puhumaan ammattilaiselle. Eilen kävin lääkärissä asian tiimoilta mielenterveyskeskuksessa. BDI:n pisteet oli taas noussut, joten lääkitystä fiksattiin sekä paperini laitetaan eteenpäin työryhmälle ja saan oman terapiakoulutetun sairaanhoitajan. Lähete labraan myös pistettiin. Olo on helpottunut! Jospa saisin ajatuslukkoni ja mieleni kuntoon!




A ja pojat pitää mut maan pinnalla. Heidän kanssa ollessa ja touhutessa pysyy jalat maassa ja mieli muualla omista solmuista. Sama vaikutus on tuolla työllä. Yksin jäädessä taas kaikki tunteet vapautuu. Päällimmäisenä tunne riittämättömyydestä ja huonommuudesta, epäonnistumisesta äitinä ja ihmisenä. Itsetunto-ongelmat on mua vaivanneet niin kauan kuin muistan. A:n nyt ollessa lomalla kotona poikien kanssa, hän on hoitanut kodin ja muut, luonnollisesti, mutta silti kokoajan jäytää tunne takaraivossa etten tee riittävästi, etten kiitä riittävästi, miksei se pyydä mua tekemään enemmän, ahdistuuko se nyt itse? Arvostan ja rakastan tuota miestä, missä olisinkaan ilman. Ystävät myös, lähellä ja kaukana, etenkin kaukana. Sukulaiset. Ovat ymmärrettävästi huolissaan, mutta tunnen siitäkin sitten syyllisyyttä, että heille tämän kautta aiheutan omien murheittensa päälle lisää kannettavaa! En voi tälle ilman apua mitään, apua olen hakenut ja sitä saan, kyllä tästä vielä voimistun. Kun tämä on ohi, olen kasvanut ja oppinut itsestäni taas enemmän, jatkan vahvempana elämää ja osaan toivottavasti arvostaa itseäni enemmän.

google kuvahaku

Masennus, etenkin äitien masennus, on vielä hyvinkin vaiettu asia, josta pitäisi kyllä enemmän puhua. Tämän postauksen nyt kirjoitin lähinnä itselleni, tällaista ajatusten virtaa. En tie avaako tämä mitään enempää kellekään, mutta helpottaa puhua tästä avoimemmin eikä vain mainintoina sivulauseessa muiden kuulumisten joukossa.

Onko lukijoiden joukossa niitä, jotka ovat tai ovat olleet masentuneita eli vertaistukea? Ajatuksia masennuksesta?


Seuraa meitä FacebookissaInstagramissa sekä Pinterestissä. Blogi löytyy nyt myös KidSpot.fi - ja bubblare.fi-sivustoilta.

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Helsinki

(postauksen kuvat omiani, A:n sekä veljeni!)

Käytiin tosiaan mun veljen, poikien kummienon, luona Helsingissä. Reissu meni ihan huippuhienosti! Matkustettiin Onnibussilla ja oli aika luksusbussi, wifi, sähkö, nahkapenkit, ilmastointi. Kyllä kelpas kulkea! Helsinkiin saavuimme lauantai-illalla. Jäimme Ruoholahdessa pois ja Makke oli meitä vastassa. Mentiin vähän kiertelemään kaupunkia, ennen kämpille menoa. Metro ja ratikat vetosi Eikkaan vahvimmin.







Sunnuntaina lähdettiin aika pian herättyämme metrolla Itiksestä kohti keskustaa. Jäätiin Kaisaniemellä pois ja syötiin ekassa aukiolleessa kahvilassa aamupala. Siitä jatkettiin ulos ja Rautatientorille Korkeasaaren bussiin.



















Korkeasaaresta suunnattiin kiertämään kaupunkia ja syömään. Käytiin Forumissa ja Kampissa. Hampparit syötiin ja sen jälkeen pääsin Popiin kohnaamaan. Pojille löytyi t-paidat ja Onnille vielä Pop-pupu, joka kuolattiin heti. Hetken kiertelyn jälkeen päätettiin vielä käydä Suomenlinnassa.










Suomenlinnasta koukkaisu Makken luo ja kamat kasaan. Makke saattoi meidät Ruoholahteen bussipysäkille. Heippojen aika ja pian päästiinkin bussin kyytiin. Kotimatka meni miehillä unessa ja minun puhelimella dataillessa. Ei voi kuin ihmetellä miten hienosti meidän pojat jaksoi koko pitkän päivän kävellä ja kulkea! Ei valitusta. Pieni cokispullo draama meinas kehittyä, mutta sekin meni ohi ennen kuin ehti kunnolla alkaa! Jos vielä tänä kesänä pääsis uudestaan, kun kerran noin helposti pääsee ja halvalla! :)



Tällainen reissukuvapostaus tällä kertaa! Kivaa oli ja nyt väsyttää kyllä.
Palaillaan pian taas, öitä!


Seuraa meitä FacebookissaInstagramissa sekä Pinterestissä. Blogi löytyy nyt myös KidSpot.fi - ja bubblare.fi-sivustoilta.

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Minilomalle Helsinkiin!

Terkkuja bussista!



tiistai 15. heinäkuuta 2014

Viikonloppu...

... vietettiin Turussa! Lauantaina lähdettiin ajelemaan. Minä stressaten kuinka kakkujen käy, päätyvätkö ne ehjänä perille lainkaan.
Vietettiin äitini 50-vuotissynttäreitä ja minä loihdin täytekakun. Täytteiksi laitoin rapareperia ja valkosuklaata. Eino olikin Turussa, oli ollut jo kaksiviikkoa. Minä tosin kävin ikävää lievittämässä jo viikon päästä eli viime viikonloppuna. Reipas poika meillä. Eilen kylläkin haettiin antibioottikuuri taas vasempaan korvaan. Se on nyt ollut lähes kahden viikon välein vaivana ja odotellaan putkitusaikaa kunhan päiväkirurginen avaa taas ovensa kesän jälkeen. Siihen asti tulehdukset hoidetaan antibiootilla.


sokeriruusut


Kukkahattu
koristeet sokerimassaa, ihan itse tein!

 lasi kuplivaa

 Onni ja kummieno

 minä ja Eikkis 

 I  Åbo

lapset menivät nukkumaan... ;)

Viikonloppu oli mukava ja ehdittiin me nähdä pari vauvaakin! Toinen kummipoikani viikonikäinen pikkuveli ja toinen Iidan toinen poika n. 4kk. Ihania pikkuhurmureita kumpikin. Pusuja vaan sinne :*

Nyt on työviikko jo hyvässä vauhdissa. Lauantaita odotan niiiiiiin paljon!! James Blunt <3 sekä Pariisin kevät<3 Oijoi! En muista koska oon mahtanu käydä katsoo livenä yhtikäs mitään. uijuij!



Kivaa viikkoa kaikille!


Seuraa meitä FacebookissaInstagramissa sekä Pinterestissä. Blogi löytyy myös KidSpot.fi - ja bubblare.fi-sivustoilta.

torstai 10. heinäkuuta 2014

Täytemurot

Pääsin Hopottajat Suosittelumedian kampanjaan mukaan. Kotiin sain paketin Nestlen Shredded Wheat -täytemuroja.

"SHREDDED WHEAT on aivan uusi aamiaiskokemus, jossa on 67% täysjyväviljaa ja runsaasti kuitua. Rapeat tyynyt sisältävät maukasta vadelma-, mansikka- ja karpalososetta. Näin saat tasapainoisen aamiaisen ja hyvän päivän."

Niitä on nyt maisteltu ja meidän aikuisten mielestä murojen maku jäi kaipaamaan jotain sekä koostumukseltaan murot olivat turhan lössöjä muroiksi. Lapset taas ihastuivat ja söivät niitä mielellään, joten tullaan varmasti ostamaan näitä. :)


Hopottajat on kotimainen suosittelumedia, joka ei vaadi sitoutumista mutta jonka kautta voit osallistua kampanjoihin, joissa voit testata erilaisia tuotteita!
Klikkaa linkkiä tästä ja rekisteröidy mukaan!

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Painavaa asiaa (Painosta ja sen pudottamisesta, toivepostaus)

Tutipuun ihana Lindiz toivoi multa postausta painonpudottamisesta. =)

No, vielä ei oo hurraamista, edelleen turvottaa ja liikakilot painaa. Mielialalääkityksen aloittamisesta, karistettuja kiloja on tullut takaisin kymmenkunta. Niistä nyt pitäis päästä eroon ja opetella taas pitämään näpit irti herkuista. Kiireessä sitä helpoiten sortuu, mutta pikkuhiljaa vettä litkien uskon senkin päihittäväni. Eli lähinnä veden juonnilla ja syömisten tarkkailulla olen aloittanut, montaa kiloa ei ole lähtenyt mutta kaikki miinus on vain positiivista. Tänään kävin pitkästä aikaa lenkillä, josta hölkkäsin päälle kilsan, alussa ja välissä kävelin hetken. Lenkin jälkeen kaivoin puhelimesta AB-challenge kuvan ja sen mukaisesti tein 15 rutistusta, kuusi jalkojennostoa sekä 10s (A otti aikaa 12s) lankkua. Huomenna taas lenkille ja sama homma. Katsoin tuota vatsalihashaastetta eikä siinä ole 30 päivässä ainuttakaan lepopäivää, mutta teen vaikka jotkut päivät aiemmin, niin niistä tulee vapaita. Pitäis myös salille taas suunnata, mutta otan nyt asia kerrallaan ja keskityn alkuun ruokailujen järkevöittämiseen, sekä ajatukseen etten tarvitse herkkuja täyttämään mitään tyhjiötä sisälläni tai lohduttamaan ja kiireessäkin vois valkata vaikka sen porkkanan, se olis halvempikin kun joku hiivatin suklaapatukka! Ihan sairasta kyllä. Ei ne luolaihmisetkään mitään suklaita suruihinsa syönyt. Ja oma valintani se on, mitä suustani alas lykkään! IHAN IKIOMA VALINTA. Miksen ota niskalenkkiotetta ja näytä itelleni kuka määrää, että mä SAAN valita muuta kuin sitä hyvää pas*aa. Että turha tässä parkua omia tyhmiä valintojaan. MUTTA vaikka välillä valitsisi väärin, pitää sekin sallia. Mä SAAN valita aina toisin. Tehy-lehdessä oli aivan huikeen hyvä juttu siitä, miten itsekuri pitäisi muuttaa TAHDONVOIMAKSI. Kuri itsessäänkin on hirveän ankara sana, negatiivissävytteinen. "Eletään kurissa ja nuhteessa." Eikä pidä unohtaa sitä armollisuutta. Antaa itelleen sen suklaapalan anteeksi ja aloittaa taas uudelta sivulta. 
Hirveen hienoja ajatuksia, joita olen tässä hiljaa muhitellut. Edelleen masennusdg painaa ja sekin osaltaan vaikeuttaa asioita. On niitä pinttyneitä ajatussolmuja ja vääristynyt minäkuva yms. Niihin olen onneksi saamassa enemmän apua, tapaan vielä lääkärin, joka toivottavasti tekee hoitopäätöksen psykoterapiaan. Vajaan vuoden kun jo saanut keskusteluapua, mutta kaipaan jotain tavoitteellista, ratkaisupohjaista. Että oikeesti pääsis näistä solmuista irti ja eteenpäin taas kasvaneena ihmisenä!
Paljon etsin netistä positiivista voimaa ja iloa tuovia kuvia ja quoteja. Vielä pari voimabiisiä myös joita voi luukuttaa luurista täysillä ja irtautua hetkeksi.

Kyllä tästä hyvä paketti vielä tulee! Työtä se vaatii, mutta sitten voikin olla ylpeä itsestään, että teki sen!


Tekipäs hyvää kirjoittaa aiheesta, palaan tähän varmasti aika-ajoin. Selkeyttää omia ajatuksia, kun niitä saa vähän purettua. Piti tää kirjottaa jo aikoja sitten, mutta aina se vaan jäi ja jäi. Iltavuoroja oli monta ja vapaahetket vietti mielellään murujen kanssa :)



Seuraa meitä FacebookissaInstagramissa sekä Pinterestissä. Blogi löytyy myös bubblare.fi-sivustolta.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...