Kaksplus.fi

tiistai 12. marraskuuta 2013

Arkea ja ajatuksia

Isänpäivä meni mukavasti. A pääsi töistä ja suuntasimme nepalilaiseen ravintolaan syömään. Siellä meitä odotti mummu, pappa ja A:n sisko miehensä kanssa. Ruoka oli hyvää. Ihanaa kun joku kantoi ruoan pöytään ja sai itse syödä rauhassa! Eikkakin söi reippaasti. Loppua kohden aika alkoi olla lähellä uniaikaa, joten hieman levottomuutta oli ilmassa. Selvittiin kunnialla eikä voi kuin todeta miten ravintolakelpoisia yksilöitä pojat ovat! :)



Tämä viikko alkoi väsyneissä merkeissä. Illalla kuitenkin vääntäydyin lenkille ja kyllä se kannatti! Sain omaa aikaa ja hölköttely pirtsakassa pakkasilmassa virkisti kehoa ja mieltä.
Kyllä pitäisi päässä nyt tapahtua jokin niksahdus, että sitä omaa aikaa saa kun sitä ottaa! Ei A ole koskaan kieltänyt menemästä, jokin vääristymä kuitenkin mielessä kun muka estää. En ymmärrä, mut josko tää valaistuminen nyt auttaisi. Haluaisin aloittaa jonkin säännöllisen harrastuksen kerran pari viikossa. Tähän asti on ollut jotenkin vaikeaa ajatella, maksaisin vaikka salikortista kk-maksun ja sitten en pääsisi.
Kyllä se niin on, että minä määrittäisin päivän ja jos A on töissä niin järkättäisiin hoitaja. Voisi vaikka mummulle valmiiksi kertoa päivät niin osaisi varautua tulemaan jos tarve vaatii.
Olen salitreenin lisäksi haaveillut uimisesta. Teininä harrastin uintia ja sitten se jäi, mutta se voisi olla vaihtoehto myös. Aikuisbalettia olen harkinnut, sillä balettia aikoinaan harrastin pisimpään. Myös modernitanssi kiinnostaisi. Tanssi muutenkin on lähellä sydäntä.
Täytyy tosissaan tarkistaa Porin tarjonta, tehdä päätös ja aloittaa! Jotenkin sitä on tyytynyt osaansa ja ajatellut (typerästi), että tässä olen enkä muuta voi!


Tänään sain nukkua pidempään. An herätyskello herätti mut ja Onnin. A kuitenkin heräsi kun purnasin aiheesta ja sain nukkua lisää. Ihana mies. <3
Kaiken jälkeen mitä mekin on tässä vuoden aikana läpikäyty, alkaa tuntua, että voitolla ollaan. Etenkin kun oma vointi on nyt hoidon alla tuntuu, että pystyy toistakin huomioimaan eritavalla ja näkee asiat selkeämmin.

Oli aika tehä Onnille taas sapuskaa. Soseiden sijaan tekaisin hänellekin spagettivuokaa ja hyvin se pikkusormilla upposi kitusiin. Syöttämällä ollut aika nihkeää. Puuro ei maistu ollenkaan, mutta tuli mieleen tehdä tintumpaa, jota vois vähemmällä sotkulla napata suuhun itse.


Jos haluatte lukea meidän joululahjatoiveista, niin bloPPshop-blogista löytyy kirjoittamani vieraspostaus! :)

6 kommenttia:

Kiitos kommentistasi ♥

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...