Kaksplus.fi

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Ajatuksia

Ihan huikean vastaanoton sai Mintun haaste! Täältä Mami go gon Facebook-sivuilta löytyy lisää tarinoita.

Haastetta on puitu myös Kaksplus-lehden foorumilla. Niinkuin aina kun jotakin tavallisuudesta poikkeavaa ja normeja rikkovaa julkaistaan. Ja mikäs sen poikkeuksellisempaa, kuin epätäydelliset vartalot, vähissä vaatteissa, julkituotuina. ;)

Itsensä kunnioitus ja arvostus kuuluu jokaiselle naiselle ja tytölle, äidille. En usko, että on olemassa naista/tyttöä, joka ei peilistä näkisi virheitä ja rumiakohtia, miksi muuten niin paljon sairastetaan syömishäiriöitä ja laitetaan rahaa kauneusleikkauksiin.

Mielestäni tässä haasteessa pyritään rikkomaan rajoja, lähinnä niitä omia, sekä valaa rohkeutta muihin! Ja mielestäni tähän saa osallistua näkyi arpia tai ei, oli roikkomaha tai ei.

Vartalot ovat erilaisia, toisiin jää jälkiä helpommin kuin toisiin. Jos kuitenkin se, miltä kehomme näyttää, määrittää onko ihminen aito vai ei, niin ollaan eksytty pahasti reitiltä. Ihan yhtä hyviä äitejä ja naisia, kehoon katsomatta. Usein kuitenkin ne arvet ja jäljet hävettää, saa kantajansa piilottamaan kehonsa, häpeämään. Myös sen arvettoman hoikan kehon kantaja, voi tuntea häpeää, kun painovoima on muokannut kehoa raskauksien myötä. Aina löytyy jotain, josta valittaa. Vaikkei arpista löllömahaa olisi, niin taatusti jotain muuta. Aina löytyy kohta, jota häpeää ja peittelee.
Näin ei pitäisi olla. Ja se on mielestäni tämän haasteen tarkoitus: Saada ihmiset näkemään oma kehonsa eri valossa, saada voimaa kun näkee muiden naisten erilaisia kehoja!
Jos kerran voi nähdä toisen naisen arpisesta mahasta huolimatta upeana, miksi ei voi itseä katsoa samoilla silmillä, siitä tulee niin paljon parempi olo kuin kriittisestä katseesta. Ja se vie myös vähemmän energiaa.

Jokainen tarina on erilainen, ei sen suurempi tai pienempi kuin toinen. Yhdestä jää näkyvät arvet, toisesta henkiset, jostain molemmat, jonkinlaisia merkkejä elämä kuitenkin jokaiseen jättää kun kasvetaan ja kokemukset muokkaavat meistä sitä mitä huomenna olemme.

Antaa palstamammojen kirjoitella mitä mielivät, me itse tiedämme tarinamme ja blogimme ovat vain pieni kurkistus siihen!

Itselleni tuli paljon vapaampi olo vastattuani tähän haasteeseen. Kuin olisi päästänyt jostain möröstä irti. Toki edelleen se kriittinen silmä nostaa päätään peiliin katsoessa, mutta nään jo niin paljon muutakin. Matkoista pisin kulkee omaan sisimpään (dag hammarskjöld), olen taas askelen verran lähempänä!
Uskon, että olisin yhtä hyvä äiti vaikka mahani ja reiteni olisivat arvettomat ja nykypäivän kauneusihanteen mukainen. Luulen, että kokisin epävarmuutta jostain toisesta kehonosasta tai ominaisuudesta.


inspiraation tähän tekstiin herätti tämä kirjoitus :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♥

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...