Kaksplus.fi

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Postaillaan toivotuista aiheista, osa 2

Aurinko paistaa ja linnut laulaa. Avonaisesta parvekkeen ovesta käy mukavan viileä ilmavirta. Taivaalla ajelehtii muutama poutapilvi ja koivujen silmut pullistelevat. 
Multa toivottiin syvällisempiä ajatuksia siitä, miltä tuntuu kun elämä on kääntynyt totaalisesti ympäri. Siis Eikan isän comeback meidän elämään. Kaukosuhde. Opiskelijaelämä.
Niin miltä musta tuntuu? 
Hyvältä, tottakai. 
Sekavalta, usein. 
Ristiriitaista tästä kaikesta tekee se, että toisaalta mikään ei oo muuttunut, mutta samalla yhtään mikään ei ole samallalailla kuin ennen.  Eli olen edelleen yksinhuoltaja, mutta silti meitä nyt on kaks ihmistä vastuussa tuosta pikkumiehestä. 
Ja se ikävä. Ei ole suuremmin tarvinnut kaivata ketään. Tai tällä tavalla, että tietää näkevänsä toisen taas pian.  Vaikkei ikävä hyvältä tunnu, niin pidän siitä. Se varmistaa, että tunnen ja välitän siitä ihmisestä, jota ikävöin. Välillä huomaa vasta illalla, ettei ole soitellut A:lle koko päivänä ja iskee ikävä. En ole unohtanut vaikka ajatukset päivällä on koulussa/Eikassa/arjessa/ylipäätään muussa käytössä. 
Kyllä tää aika uskomattomalta tuntuu vieläkin. Et miten voi olla kaks vuotta erossa ja sitte ku nähään niin kaikki ne tunteet pulpahtaa pintaan. Itsestäni sen nyt uskoin, mutta että A:llakin. 
Ei  näin käy kuin saduissa, "Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka.  Loppu." 
Eihän sitä tiedä mitä elämä tuo. 
Ja nyt voin jo varmaan paljastaa kaikille, että oon kyllä niin rakastunut ja kunhan koulun saan päätökseen, niin toivon että viimeistään silloin me ollaan kaikki saman katon alla. Porissa tai Turussa. Onhan tässä ollut jotakin mun päänsisäisiä kriisejä, mutta niistä on selvitty puhumalla. Siitä kiitos A:lle, kun jaksaa tämmöstä sekoilijaa :D <3 Eihän tää helppoo ole. Ei ei. Semmonen mörkö kun valaa epäilystä välillä. Mutta aika harvat asiat elämässä ja etenkin tunne-elämässä, ovat helppoja ja se jos mikä tekee elämästä mielenkiintoista. Ja voin sanoa, että mun elämä on tän viimisen puol vuotta ollut varsin yllätyksellinen ja niin monta toivetta on toteutunut. Eikalla isä, mulla A ja oon opiskelemassa ammattia. Muuta en juuri nyt kaipaa. Asiat alkaa olla oikeilla uomilla ja kurssi on eteenpäin. Pitää vaan varoa karikkoja.

Kesää odotan ja yhteistä lomaa. <3

Että tältä musta tuntuu. Hyvältä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♥

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...