Kaksplus.fi

perjantai 28. lokakuuta 2011

Carpe diem.


Oli puhetta ystävien kanssa (erään tilanteen puitteissa) siitä, miten kaikista tuntuu joskus ryhmässä ulkopuoliselta. 
Tilanteet, joissa itse tunnen olevani ulkopuolinen, ovat lähinnä keskustelut raskausajasta, imetyksestä. Toinen ääripää on se elämä, jota elin ennen äitiyttä, jota jotkut vielä elävät, mutta se ei kuitenkaan tunnu pahalta. En kuitenkaan voi enkä halua rajoittaa näitä tilanteita vain siksi, että minusta tuntuu joltain. Eihän se niiden toisten vika ole miten minä olen elänyt ja päätöksiä tehnyt, jotkut eivät tiedä historiaani ja toisaalta, vaikka tuntuu pahalta, on kiva välillä lukea muiden kokemuksia näistä asioista. Ja varsinkin, kun puheenaiheet vaihtuu, niin haihtuu tunne ulkopuolisuudestakin.

Elämä vaan menee kuten menee, mun pitää niinsanotusti tyytyä kohtalooni. Valinnat ja päätökset elämässä tehdään sen hetkisissä puitteissa, vailla tietoa paremmasta, sen mukaan mikä tuntuu parhaalta ja oikealta juuri sillä hetkellä. Jos se olikin väärä valinta jälkiviisaana voi sitten todeta, ettei mennyt niinkun Strömsössä. 
Mennyttä kun ei voi muuttaa, mutta sen kanssa pitää voida elää, että pääsee eteenpäin ja pystyy nauttimaan asioista ja ihmisistä sekä tilanteista, joita vastaan tulee. Pitää hyväksyä se tosiasia, että elämä jatkuu siitä huolimatta mitä on tehnyt joskus ja onko se ollut oikein vai väärin. Tärkeää on ottaa opiksi virheistään. Jos sallimme, kokemukset muokkaavat meitä ja herättävät ottamaan oppia vääristä valinnoista, arvioista ja päätöksistä, kasvamaan tasapainoiseksi ihmiseksi. Tärkeää on se, että myöntää ITSELLEEN omat vikansa ja vajavaisuutensa, inhimillisyytensä ja kuolevaisuutensa. Elämä kun on paljon paljon muutakin, kuin se miten on joskus elänyt. Menneisyys muokkaa nykyisyyttä, nykyisyys tulevaisuutta. Tämä päivä on huomenna jo historiaa. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♥

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...