Kaksplus.fi

maanantai 24. lokakuuta 2011

¤ ¤ ¤

Viime viikolla ei tosiaan ihmeempiä. Antibiootti lähti puremaan aika nopeasti. Kotona kuitenkin oli koko viikon, torstai ja perjantai kun oli hoitotädin vapaapäivät. Edelleen kuitenkin korvassa on jotakin tuntoja, kun sitä kaivelee ja painelee. Eli varmasti nestettä edelleen :/
Torstaina käytiin mummolassa. vaihdettiin kuulumisia ja käytiin pihalla. Sain kassillisen suppiksia ja kotona väsäsin herkkupitsan.

 "MULLE SE KAMERA!" :D
***
paita ja body: lindex
housut: napero

käytiin pihalla Mummon kanssa!
***
haalari: Minymo
kengät: ellos
kypärälakki: Jonathan
lakki: h&m (kirppislöytö!)
hanskat: Hans Company


Lauantaina nautittiin vielä yhteisistä hetkistä, käytiin kaupassa, kärryteltiin Skanssiin ja tultiin bussilla takas sekä leikittiin.


 Pysäkillä virnuiltiin äidille...

ja katseltiin ohiajavia autoja..
***
takki: villervalla
lakki: h&m
hanskat: Jonathan


Illalla oli tosiaan Leinojen tuparit tiedossa ja Eikka pääsi taas Oonan luokse yökylään. Tavalliseen tapaan kaikki oli mennyt hyvin ja nautin illasta täysillä. Hassua, että ikävä iskee kun saa sen viestin, että ovat lähdössä tuomaan murusta kotiin. Loppuillan voisikin viettää toista halien, mutta kun ne omat traktorit ja muut vempeleet vetää hetken jälkeen pidemmän korren. ;D 
Eikka on jo ollut niin monta kertaa yötä poissa, ettei se ikävä tunnu häiritsevästi, vaan osaa arvostaa niitä hetkiä, kun saa olla enemmän omaitsensä, vaikka se äitiys on osa persoonaa, enkä enää miksikään muuksi muutu. Välillä tuntuu pistos jossain sisimmässä kun jotkut puhuu kuin ikävä on omaa kultaa ja oivoi. Tulee olo, että olenkohan mä huono äiti ja ihminen, kun pystyn rentoutumaan ja sulkemaan ajatukseni itseeni ja mahdolliseen seuraan. On vaan jotenkin nautinnollista huomata, että aivot toimii vielä muiltakin osa-alueilta kuin äitinä ja lapsijutuissa.
Joissain tapauksissa tunne aiheuttaa hirvittävää syyllisyydentuntemuksia ja alkaa vähintään itselleen puolustella miksi näin on  
a) Olen kokenut tässä asiassa, henkinen napanuorani Eikkaan on venynyt ja paukkunut alusta asti. Se lisää myös luottamusta meidän välillä, kun toinen tietää, ettei äiti katoa yhdessä tai kahdessa yössä.
b) Yh:na ei ole vaihtoehtoja, kuin pistää lapsi yöksi hoitoon, se on monesti paljon helpompi järjestää, kuin parin tunnin hoitokeikka, en voi sanoa kellekään, että sun vuoro mä meen nyt yksin johonkin. Kaupassakin ois kiva käydä molemmat kädet vapaana, mutta toisaalta vaikutan vähemmän hullulta puhellessani ääneen kun mulla on ne rattaat ja lapsi siellä, kuin se että pulputtaisin yksin.
c) Olen parempi äiti kun voin hyvin rennon illan jälkeen, hermoihini on tullut mittaa satoja kilometrejä lisää, lapsikaan ei hermostu kun äiti on rento ja hyväntuulinen.
d) Asiahan ei tietenkään muille kuulu, mutta....
Hullulta tuntuu, että mun pitää valintojani puolustella itselleni tai kenellekään muulle. Kumma vaan miten sitä alkaa toisten jutuista mittailemaan omaa äitiyttään. 
Ei se kuitenkaan vähennä rakkauteni määrää millääntavalla, vaan ehkä jopa päinvastoin. Poikani kuitenkin on maailman ihanin, siitä ei pääse yli eikä ympäri, ei sitte millään. 
"Kukaan ei koskaan, voi sun paikkaa ottaa, kukaan ei mun maailmastain tee kauniimpaa"

Eilen ennen kotiin tuloa, Eikka söi porkkanaa ja hänellä oli lehahtanut kasvot suun ympäriltä ja poskilta punaisiksi. Kotiin tullessa vielä punoitti, mutta tunnin päästä oli jo lähes kokonaan poissa. Pitää seurata oliko kertaluontonen juttu vai ihanko totta joku allergia nyt puhjennut. 

Tänään aamu on alkanut 7 jälkeen. Leikittiin autoilla ja katsottiin Muumit. Sitten ulos ulos. Puin ensin itseni ja sitten Eikan, kaivellessani avaimia taskuun, hän odotti ovella ja hoki, että mennään: "ennää, ennää" :D No me mentiin ja kyllä riitti ihmettelemistä kun yksi setä oli lehtipuhaltimen kanssa ja toinen ajoi lakaisukonetta. "WOUU, WAUU" suu pyöreenä ja käsiojossa. 


 Leikittiin hiekkalaatikolla...

tutkittiin syksyn lehtiä..

 kurkittiin kaivoon..

ja vielä vähän lehtiä potkittiin..
***
haalari: Minymo
pipo: Reima
hanskat: Hans Company
kengät: ellos

Ulkoilun jälkeen ruoka maistui ja unillekin nukahti helpommin kuin torstaina ja perjantaina.
Eli se oli sitte meikäläisen kahvihetki ;) Ja huomenna kutsuu itämeren laivat!

Ja meillä nostetaan herättyä jalka pinniksen laidalle, vielä ei oo vaaraa että tulee yli, mutta mutta...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♥

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...