Kaksplus.fi

perjantai 28. lokakuuta 2011

Carpe diem.


Oli puhetta ystävien kanssa (erään tilanteen puitteissa) siitä, miten kaikista tuntuu joskus ryhmässä ulkopuoliselta. 
Tilanteet, joissa itse tunnen olevani ulkopuolinen, ovat lähinnä keskustelut raskausajasta, imetyksestä. Toinen ääripää on se elämä, jota elin ennen äitiyttä, jota jotkut vielä elävät, mutta se ei kuitenkaan tunnu pahalta. En kuitenkaan voi enkä halua rajoittaa näitä tilanteita vain siksi, että minusta tuntuu joltain. Eihän se niiden toisten vika ole miten minä olen elänyt ja päätöksiä tehnyt, jotkut eivät tiedä historiaani ja toisaalta, vaikka tuntuu pahalta, on kiva välillä lukea muiden kokemuksia näistä asioista. Ja varsinkin, kun puheenaiheet vaihtuu, niin haihtuu tunne ulkopuolisuudestakin.

Elämä vaan menee kuten menee, mun pitää niinsanotusti tyytyä kohtalooni. Valinnat ja päätökset elämässä tehdään sen hetkisissä puitteissa, vailla tietoa paremmasta, sen mukaan mikä tuntuu parhaalta ja oikealta juuri sillä hetkellä. Jos se olikin väärä valinta jälkiviisaana voi sitten todeta, ettei mennyt niinkun Strömsössä. 
Mennyttä kun ei voi muuttaa, mutta sen kanssa pitää voida elää, että pääsee eteenpäin ja pystyy nauttimaan asioista ja ihmisistä sekä tilanteista, joita vastaan tulee. Pitää hyväksyä se tosiasia, että elämä jatkuu siitä huolimatta mitä on tehnyt joskus ja onko se ollut oikein vai väärin. Tärkeää on ottaa opiksi virheistään. Jos sallimme, kokemukset muokkaavat meitä ja herättävät ottamaan oppia vääristä valinnoista, arvioista ja päätöksistä, kasvamaan tasapainoiseksi ihmiseksi. Tärkeää on se, että myöntää ITSELLEEN omat vikansa ja vajavaisuutensa, inhimillisyytensä ja kuolevaisuutensa. Elämä kun on paljon paljon muutakin, kuin se miten on joskus elänyt. Menneisyys muokkaa nykyisyyttä, nykyisyys tulevaisuutta. Tämä päivä on huomenna jo historiaa. 



Arpa kohtalon on aina arvaamaton...

Arvontoja seuraamissani blogeissa:
(klikkaa kuvaa, niin pääset osallistumaan)

Poikientyyliin arpoo


Tikbumsa arpoo



torstai 27. lokakuuta 2011

25.10. Päiväristeily

Tiistaina koitti päivä jota olin jo odottanut,
pääsisimme päiväristeilylle ystäväperheen kanssa!
Herättiin, puettiin ja lähdettiin isäni kyydillä kohti satamaa
ja Siljan terminaalia.


Laivaan kun päästiin, ensimmäinen etappi oli aamiaisbuffet.
Hyvin maistui puuro ja jogurtti.

 hieman suuri lusikka :D

joko mennään?

Käytiin pallomeressä ja suoritettiin suunnistus, 
jossa piti vastata kysymyksiin lasten elokuvista yms.


 "JEE!"

Suklaabingossa käytiin ja Eikka sai lounasta,
jonka jälkeen uni maittoikin.
Toki vähän piti vastaan laittaa ;)


 Eikan nukkuessa jaettiin suunnistuksen palkinnot kaikille osallistujille.
Minä viihdytin pientä. Ollaan ihan bestikset!
Hän kuitenkin heräsi kun muumihumppa alkoi 
ja pääsi halimaan Muumipeikkoa ja Pikku Myytä.

 Että meitä nauratti <3

tarkkaan seuras tanssia ja taputteli <3


Katseltiin maisemia, kun alettiin lähestyä Maarianhaminaa ja laivan vaihtoa.



Laivanvaihdon jälkeen lounasbuffet.
Hienosti söi ruoan ja jälkkärin sekä kaikki maistiaiset mun lautaselta ;)

 "Joko sitä ruokaa saa?!"

Käytiin Siljalandiassa katselemassa pallomerta.
Osallistuttiin vielä toiseen suunnistukseen, jossa oli kuvia, illuusioita.
Leikittiin pienten leikkihuoneessa.
Sekä kierrettiin tax-free.

Kaikenkaikkiaan aivan huippukiva reissu ja päivä. Pojat olivat kaikki niin reippaita! 
Kyllä uni maistui sekä äidille että pojalle.

Että kiitos vaan kadun toiselle puolelle!  


maanantai 24. lokakuuta 2011

¤ ¤ ¤

Viime viikolla ei tosiaan ihmeempiä. Antibiootti lähti puremaan aika nopeasti. Kotona kuitenkin oli koko viikon, torstai ja perjantai kun oli hoitotädin vapaapäivät. Edelleen kuitenkin korvassa on jotakin tuntoja, kun sitä kaivelee ja painelee. Eli varmasti nestettä edelleen :/
Torstaina käytiin mummolassa. vaihdettiin kuulumisia ja käytiin pihalla. Sain kassillisen suppiksia ja kotona väsäsin herkkupitsan.

 "MULLE SE KAMERA!" :D
***
paita ja body: lindex
housut: napero

käytiin pihalla Mummon kanssa!
***
haalari: Minymo
kengät: ellos
kypärälakki: Jonathan
lakki: h&m (kirppislöytö!)
hanskat: Hans Company


Lauantaina nautittiin vielä yhteisistä hetkistä, käytiin kaupassa, kärryteltiin Skanssiin ja tultiin bussilla takas sekä leikittiin.


 Pysäkillä virnuiltiin äidille...

ja katseltiin ohiajavia autoja..
***
takki: villervalla
lakki: h&m
hanskat: Jonathan


Illalla oli tosiaan Leinojen tuparit tiedossa ja Eikka pääsi taas Oonan luokse yökylään. Tavalliseen tapaan kaikki oli mennyt hyvin ja nautin illasta täysillä. Hassua, että ikävä iskee kun saa sen viestin, että ovat lähdössä tuomaan murusta kotiin. Loppuillan voisikin viettää toista halien, mutta kun ne omat traktorit ja muut vempeleet vetää hetken jälkeen pidemmän korren. ;D 
Eikka on jo ollut niin monta kertaa yötä poissa, ettei se ikävä tunnu häiritsevästi, vaan osaa arvostaa niitä hetkiä, kun saa olla enemmän omaitsensä, vaikka se äitiys on osa persoonaa, enkä enää miksikään muuksi muutu. Välillä tuntuu pistos jossain sisimmässä kun jotkut puhuu kuin ikävä on omaa kultaa ja oivoi. Tulee olo, että olenkohan mä huono äiti ja ihminen, kun pystyn rentoutumaan ja sulkemaan ajatukseni itseeni ja mahdolliseen seuraan. On vaan jotenkin nautinnollista huomata, että aivot toimii vielä muiltakin osa-alueilta kuin äitinä ja lapsijutuissa.
Joissain tapauksissa tunne aiheuttaa hirvittävää syyllisyydentuntemuksia ja alkaa vähintään itselleen puolustella miksi näin on  
a) Olen kokenut tässä asiassa, henkinen napanuorani Eikkaan on venynyt ja paukkunut alusta asti. Se lisää myös luottamusta meidän välillä, kun toinen tietää, ettei äiti katoa yhdessä tai kahdessa yössä.
b) Yh:na ei ole vaihtoehtoja, kuin pistää lapsi yöksi hoitoon, se on monesti paljon helpompi järjestää, kuin parin tunnin hoitokeikka, en voi sanoa kellekään, että sun vuoro mä meen nyt yksin johonkin. Kaupassakin ois kiva käydä molemmat kädet vapaana, mutta toisaalta vaikutan vähemmän hullulta puhellessani ääneen kun mulla on ne rattaat ja lapsi siellä, kuin se että pulputtaisin yksin.
c) Olen parempi äiti kun voin hyvin rennon illan jälkeen, hermoihini on tullut mittaa satoja kilometrejä lisää, lapsikaan ei hermostu kun äiti on rento ja hyväntuulinen.
d) Asiahan ei tietenkään muille kuulu, mutta....
Hullulta tuntuu, että mun pitää valintojani puolustella itselleni tai kenellekään muulle. Kumma vaan miten sitä alkaa toisten jutuista mittailemaan omaa äitiyttään. 
Ei se kuitenkaan vähennä rakkauteni määrää millääntavalla, vaan ehkä jopa päinvastoin. Poikani kuitenkin on maailman ihanin, siitä ei pääse yli eikä ympäri, ei sitte millään. 
"Kukaan ei koskaan, voi sun paikkaa ottaa, kukaan ei mun maailmastain tee kauniimpaa"

Eilen ennen kotiin tuloa, Eikka söi porkkanaa ja hänellä oli lehahtanut kasvot suun ympäriltä ja poskilta punaisiksi. Kotiin tullessa vielä punoitti, mutta tunnin päästä oli jo lähes kokonaan poissa. Pitää seurata oliko kertaluontonen juttu vai ihanko totta joku allergia nyt puhjennut. 

Tänään aamu on alkanut 7 jälkeen. Leikittiin autoilla ja katsottiin Muumit. Sitten ulos ulos. Puin ensin itseni ja sitten Eikan, kaivellessani avaimia taskuun, hän odotti ovella ja hoki, että mennään: "ennää, ennää" :D No me mentiin ja kyllä riitti ihmettelemistä kun yksi setä oli lehtipuhaltimen kanssa ja toinen ajoi lakaisukonetta. "WOUU, WAUU" suu pyöreenä ja käsiojossa. 


 Leikittiin hiekkalaatikolla...

tutkittiin syksyn lehtiä..

 kurkittiin kaivoon..

ja vielä vähän lehtiä potkittiin..
***
haalari: Minymo
pipo: Reima
hanskat: Hans Company
kengät: ellos

Ulkoilun jälkeen ruoka maistui ja unillekin nukahti helpommin kuin torstaina ja perjantaina.
Eli se oli sitte meikäläisen kahvihetki ;) Ja huomenna kutsuu itämeren laivat!

Ja meillä nostetaan herättyä jalka pinniksen laidalle, vielä ei oo vaaraa että tulee yli, mutta mutta...


tiistai 18. lokakuuta 2011

Ihminen tarvitsee ihmistä

Jahas, johan se onkin viikko vierähtänyt.


Maanantaina kylässä kävi Laura ja tiistaina kävi Iida ja Veeti kylässä. Oli taas kiva nähä pitkästä aikaa kaikkia. :) Keskiviikko kului pitkälti kaupungilla tallaten työkkärin ja kelan välistä matkaa.. Sainpahan asiat kerralla hoidettua vaikka pikkuinen hatutus jäikin päälle siitä :D 
Torstaina tuli 1v 5kk täyteen. Kuukauden päästä se maaginen 18kk täyttyy ja päästään pitkästä aikaa neuvolaan viemään kuulumisia. Siitä puoli vuotta ja hän täyttää kaksi vuotta. Ei uskois. Vasta nuuskuttelin pientä vauvaa ja nyt asetan rajoja esiuhmailevalle poikaselle. 
Siitä lyömisestä muuten, kun kirjoittelin aiemmin. Se on nyt jäänyt kokonaan. Jäähylle joutu kahdesta kiellosta, joka kerta kun läpsäisi. Niin sitä vaan ehdollistuu ja oppii, ettei huomiota saa sellaisella käytöksellä, kun jaksaa olla johdonmukainen!
Perjantaina käytiin äitini työpaikalla ja aamusta Eikalla vuosi nenä. Sieltä kärryteltiin mummolaan ja vietettiin siellä ihana päivä! :) Yöksi Eikka pääsi mammalaan ja mä sain nukkua, ah. Tietty kans vähän siivoskeltuakin. Perjantai-ilta meni sitte mukavasti kadun toisella puolella, Tiian kanssa. Tilanne vaati punkkua ja kyllä meitä nauratti, oli ihan parasta viettää tuollaistakin aikaa <3

Mammalassa ottivat painon ja pituuden, n. 13kg ja 84cm. Eli mun mittaukset tais heittää vähän yläkanttiin, iso miäs jokatapauksessa. Hurjasti tekee ruokaa ja keittiössä viihtyy kattiloiden parissa. Hän on oppinut myös kävelemään taaksepäin ja kaikki liikuntaleikit on huippuja. 

Tosin nyt pitänyt ottaa iisisti, kun lauantaina lähti yskä pahenemaan, sunnuntaina oli sellanen että päätin aamulla soittaa meidän terveysasemalle. Saatiin aika omalääkärille. Noh, lähettii seikkailee sinne, jälleen oltiin paikalla aikasin. Lääkäri tutki ja oikeassa korvassa näkyi nestepinta tärykalvon takana. Antibioottia määräs. Toi oikea korva on se sama, johon tänä syksynä söi 5pv kuurin Amorionia. Nyt sai 7vrk Amoxin compia ja toivon todella, että auttaa eikä ala mikään kierre! huoh. Mutta yskä loppu eilen, yöllä ei yskiny enää yhtään. :) Ollaan oltu kotona nyt, eikä mee huomennakaan hoitoon. Torstai ja perjantai onkin vapaata hoidosta, kun hoitotädillä on ylityövapaat. Että olkoon tämä nyt meidän syyslomamme sitte :D Nyt vaan itsellä kurkku kipee ja nuhanen olo. Lauantaina ois Leinoilla tuparit, jonne ois tarkotus mennä ja ens tiistaina se päiväristeily, nii sais pöpöt tulla ja iskee NYT eikä yhtää myöhemmin, jotta ehdin parantua. 



 ruoanlaittoa, tais tulla haisulista soppaa ;D



Jännä miten näin syksyllä iskee pieni ihmisenkaipaus. En mä sinänsä mitään parisuhdetta koe tarvitsevani, kyllä tää 2v yksinolo siihen on tehtävänsä tehnyt. On tottunut tähän, elämään kahdestaan. Miten sitä uskaltaa laittaa itsensä likoon? Haluanko edes? Tajuaako toinen, että mun sydämessä on vain yksi ykköspaikka ja se on jo varattu? 
Suhteen aloittaminen ei ole enää kahdenkauppa. 
Kuinka sitä jaksaa sitten tehdä sovituksia kahden erilaisen arkirutiinin väliin? 
Meniskö se siihen, että mä yritän kaikin voimin vain todetakseni etten vieläkään saa sitä arvostusta, joka mulle kuuluu. 

Viime keskiviikkona mun takana bussissa kaks tyttö jutteli toisen kariutuneesta seurustelusta. "Kun seuraavaksi alan seurustella, toivon että se toinen arvostais mua." Toi jäi niin vahvasti mieleen. Mitä muuta ihminen toiselta ihmiseltä voi toivoakaan, kuin arvostusta ja kunnioitusta, että toinen välittää itsestä sellaisena kuin on, iästä riippumatta.

Mutta jostain se kumpuaa, se ihmisen kaipuu. Johan esi-isätkin on eläneet jonkun kanssa siellä luolassa.. Noh, onneks kohta tulee talvi, lunta ja käännytään joulun jälkeen kohti kevättä sekä toivottavasti uusia tuulia. :)


Pieni laulu ihmisestä

Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä,
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.

- Tommy Tabermann -

maanantai 10. lokakuuta 2011

♪ ♫ ♪ ♫ ♪ ♫

Viikonloppu ehti mennä.

Sunnuntaina tosiaan käytiin Liedossa. Syötiin hirvipaistia ja suklaakakkua. Välissä käytiin ulkona. Urkkakentän maastosta pikkulenkki pururadalla. Mä löysin suppiksia pienen satsin ja Eikka sai nukkua pitkästä aikaa ulkona päiväunet.

aamupäivällä ennen lähtöä

urkkakentän katsomossa

suppiksia ja yksi kanttarelli

Oli ihan huippupäivä! <3

Hyytävät kelit: Yöpakkasia koko maahan / Iltalehti

Seuraavassa siis toppa-asiaa...

Siinä kävi niinkuin kävi ja huomenna tulee ostaja hakemaan Molon haalarin. Ei tule mahtumaan varmana, kunhan tuo talvi, pakkaset ja lumi saapuvat. Vaikka mahtuisikin, niin pitäisi ostaa myöhemmin kokoa isompi. Joten, aloin metsästää tilalle 92cm toppahaalaria. Viimein se löytyi, ylläri ylläri, huuto.netistä. 
(molon myynnistä jää jopa vielä käteen erotuksen jälkeen!)
Jonathan tämän kauden mallistosta, laput kiinni. Toi turkoosi vaan on niin Eikan väri! Ja on laadukas merkki, pitää vettä, kestää kulutusta. Kivi vierähti sydämeltä ja taakka putos harteilta. En todellakaan enää aio hätiköidä näiden asioiden kanssa, sen opin kantapäitteni kautta! Kakkos- ja hoitopaikkahaalareiden virkaa toimittavat kaverilta saadut.
kuva: www.jesperjunior.fi


Omatkin talvivaateasiat alkaa olla kunnossa. Toppahousut ja kunnon kengät vielä uupuu. Takin kuitenki sain jo hommattua. Elloksen JSFN, perustoppatakki. Ihanan oloinen päällä ja kevyt, ei purista eikä kiristä. Takin ominaisuudet sai mut myös hieman lapselliseksi ja tottakai piti pelleillä kameran automaattilaukaisun kanssa...

 hupun saa kokonaan kiinni! :D
tein tuon Eikalle ja hän nauroi ihan katketakseen, pitää muistaa tämä kun ulkoillessa pojalla meinaa hermo mennä...kaikki keinothan ovat sallittuja.. vaikka ne sivustakatsojan silmään voikin näyttää hieman hulluilta. ;D

vielä takaa

 Vielä pari kuvaa iltapäivältä, jottei viimeinen muistikuva ole minun ahterini!


palapelin kokoamista

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

tÄhTiHetKi

Ylpeä saamastaan tehtävästä
ja ihan kotiin asti pysyi kyydissä! 
<3


perjantai 7. lokakuuta 2011

Myrskyn jälkeen, on pouta sää..

Ai miten niin vaikeaa keksiä otsikoita.... 

Ei oo kyllä yhtään mitään erikoista tehty tällä viikolla. Paitsi Eikka lomaili hoidosta eilen ja tänään. Ollaan vietetty laatuaikaa ja hyvin on mennyt. :) 

Tänään sanoi päivällisen päätteeksi "Tiitti!". Niille, jotka ei ymmärrä niin suomeksi "Kiitti" elikäs kiitos. ;) Seuraavaksi hän laittoi nuppipalapeliin palaset paikalleen. Hyvä Eino! \o/
Ja sen jälkeen alkoi hurja kokkailu. Muovinen litran mitta, vispilä, palapelin palat ja palikat, niistähän se makoisa soppa syntyy ;) Mun pitää maistella ja hän puhaltelee "ruokaansa" vilkuillen silmäkulmastaan huomaako äiti. On hän sellanen kultapallero ettei toista <3 Maailman ihanin. Ihan käsittämätöntä, että just käytettiin 74cm vaatteita ja nyt jo pääsääntöisesti 92cm. Eikä tätä koskaan lakkaa ihmettelemästä. Ihmeiden ihme. 

Keskiviikkona kävi Eikan kummitäti ja oli kyllä ihana nähä pitkästä aikaa! Värjäsin hänen hiukset ja vaihdettii kuulumiset ja tottakai Eikalle oma osansa huomiosta ;)
Viikonlopuksi ei ole kummempia suunnitelmia. Sunnuntaina kuitenkin mennään Lietoon syömään ja kahvittelemaan, mummolle (mun mamma) kun oli syntymä- ja nimipäivä keskiviikkona. :) 

Hassuttelua. 

Löysin kirppikseltä maanantaina pienen laatikon mega blokseja.
Ne on ollut nyt ihan parhaita. Niiden parissa on vierähtänyt todella monta hetkeä.

Omena "NAMMM!"


Äsken katsottiin Nukkumatti kun juniori (ja joku 60 kanavaa!) näkyy ilmaseks 9.10. asti. Pian alkaa siis minun oma aikani!

Aurinkoisempaa viikonloppua kaikille!

ja uusille lukijoille taas tervetuloa mukaan ;)



tiistai 4. lokakuuta 2011

Pikakelauksella


Viime viikko oli tosi jees. Postisetä sai taas ihmettelyn aihetta postiluukun läpi mahtumattomista maksikirjeisä...
Aikaa vierähti lähes joka päivä kadun toisella puolella. Tuli käytyä ostoksilla ja sen semmoista. Nyt Einolla on se nelilokeroinen Expedit ja toimii! Paremmin ku hyvin :)
Aamuisin hoitoon jäämisessä ei ole ongelmaa, "Tuu vilkuutta äidille" niin jätkä painelee jo muualla. Ei tänäänkään tullut enää vilkuttamaan, kun leikit olivat jo alkaneet.. Napanuora vaan venyy ja paukkuu. Onneksi iltapäivisin äiti on ihan paras <3

Lauantaina mentiin Lietoon ja päästiin saunaan.
Kyllä meidän kelpas ja kyllä uni maistui! Eikka veteli sikeitä kellon ympäri, vähän havahtui kun riisuin hänet, mutta sitte veti peiton päälleen ja jatkoi tuhinaansa.

Sunnuntaina suunnattiin Leinoille. Tige järjesti Me&I -kutsut. Vähän jännitti, että miten menee kyläily kun aiemmin ilmeni sitä läpsimistä kuten tässä postauksessa kerroin. Vaan turhaa oli jännittää. Poikia oli Eikan ja Topin lisäksi kaksi, Onni ja Tatu. Eino oli porukan nuorin ja meni tosi hienosti. :) Pari kädestä ottamis-juttua oli, mutta ei lyömistä tai muuta. Eli eiköhän noi hoidon jälkeisissä kyläilyissä tapahtuneet äksidentit ollut ihan vaan äitin huomion kaipuuta.

Eilen olin (YLLÄRI!) kadun toisella puolella ja katottiin leffaa ja käytii tyhjentämässä PikkuSiilistä myyntipaikka. Aika tasasen harmaa viikonalku, mut huomiseks on luvassa aurinkoa ja yks Eikan kummitädeistä on tulossa kylään pitkästä aikaa <3

 noi kauhat on ihan parhaat :D

 "ai se on kiinni tuolla..."

<3


Vaikka omaa tahtoa ja rajojen uhmaamista on enenevissä määrin, myös lelujen kerääminen ja roskien roskikseen vieminen onnistuu paremmin. :)

Ja tiedossa on ihan paras päiväristeily! Koko poppoo, me ja jengi kadun toiselta puolelta. Tosi kivaa, vähän jotain vaihelua tähän arkeen. Että kiitos vaan sinne kun pyysit mukaan <3


LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...