Kaksplus.fi

maanantai 8. elokuuta 2011

Aamu...

alkoi naurulla ja mun kohdallani jatkui kyynelillä. Pidättelin itkua kävellessäni tyhjien rattaiden kanssa kotiin takaisin. Nytkin taas ajatellessani asiaa, silmäni kostuvat.

Yöllä Eino heräsi puoli yhden maissa ja nukahti uudelleen ennen kahta. Ajattelin, että miten meidän aamu, kun hänet pitää herättää seitsemältä. Menin makkariin ja siellä hän makoili silmät auki ja huomatessaan mut nauroi vaan! Ihana poika<3 Puettiin ja lähdettiin kohti hoitopaikkaa, sydäntä puristi. Ajatuksena oli, että menisin hänen kanssaan, mutta ymmärrettävästi olis ollut toiselle pojalle epäreilua "Miks tuon äiti on täällä ja mun äiti jätti?". Noh, riisuttiin, sanottiin heipat ja kun Eino huomasi, että oon lähdössä niin meinas tulla itku, mutta se loppu ku seinään kun sain oven kiinni. Ennen yhdeksää soitin sinne ja täti sanoi, että ei oo itkenyt yhtään, söi kaikki puurot ja ovat menossa ulos. Tiia oli menossa Jooan 5kk neuvolaan ja soitti mulle, että törmäsi hoitotätiin ja poikiin (Tiian isompi on siis samalla tädillä, tosin nyt vielä lomailee). Eino tunnisti Tiian ja virnuili ja oli kuulemma tosi reipas "Ei tietoaka mistään äideistä". Ja hoitotätiki kuulemma hänellekin kehui Einoa :) Eli kummalla se eroahdistus olikaan? Kyllähän mä tiesin, että Eikka pärjää. Ja tietty sitte ku tajuaa, että on pysyvä järjestely, niin varmaa alkaa ne huudot kunnolla. Mut eka päivä sentää hienosti mennyt, olen iloinen. Nyt lounasta ja True bloodia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♥

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...