Kaksplus.fi

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Tänään...

..ei ole niin hyvä päivä. Siis mulla henkilökohtaisesti. Ja vain siksi, että mulla sattui bussissa oleen yksinäni (kävin hammaslääkärissä, (Eikka oli pt:n kanssa kotona) liikaa aikaa ajatella. Päätin jo viime viikolla, että lähetän Einon isän, sanotaan häntä vaikka A:ksi, vanhemmille 1-vuotiskuvia. Mietin sitte, että mitä kirjoitan saatteeksi. Siitä se lähti vyörymään ku lumipallo mäessä. Suuri köntti tunteita, epätietoutta, eniten surua.
Hyvä etten revennyt parkumaan siinä bussin penkillä istuessani. Mä en ole riitaa haastanut heidän kenenkään kanssa, en pahaa sanaa sanonut, ainut negatiivinen heidän ja mun välillä on kun viime kesänä A:n uusi nainen soitti eräs perjantaiyö kännissä mulle. Mä oon niin vailla ymmärrystä heidän kanssa, ettei mitää rajaa. Mite voi elämästää sivuuttaa viattoman ihmislapsen, oman pojan ja lapsenlapsen? Miten voi olla, että yks nainen sivuuttaa niinkin tärkeän asian? Mulle on ihan samantekevää onko A:lla joku vai ei, mutta tollanen hiljaisuus vaan ruokkii mun liikaa ajattelevia aivoja ja mä tuun hulluksi. Tiedän, että helpompaa olis kun ei ajattelis heitä ja vaan unohtais, mutta kun se ei ole mun luonteelleni ominaista, että luovutan ilman yrittämistä. Jos sais sieltä edes sen pyynnön jättää heidät rauhaan, mä pystyisin jatkaa meidän elämää eteenpäin ja antaa olla. Siihen asti tulee näitä päiviä ja hetkiä, kun pää hajoaa näihin ajatuksiin.

Eniten ehkä yllättää, miten monella yh-äidillä, joiden kanssa olen eräällä suljetulla palstalla kirjoitellut (suuri kiitos heille<3), on lapsen/lasten isä jättänyt eikä isän vanhempiakaan kiinnosta. Ja kuinka mone ajatelevatkaan yh-äideistä, että he ovat niitä kauheita kotkia, jotka tekevät isän elämän vaikeksi lasten kustannuksella ja pyytää isältä rahaa omiin tarpeisiin. Tottakai heitäkin on, en sitä sano, mutta raivostuttaa, että 2000-luvulla edelleen ajatellaan, että yksinhuoltaja on hylkiö ja alinta pohjasakkaa, jolla ei enää ole ihmisarvoa. Aivan helvetin järkyttävää. Ilman taustatietoja voidaan alkaa arvostella toisten elämää, noin vain. Että se syy on AINA naisessa. Liekö tämäkin ollut syy sille, miksi olin raskaudestani hiljaa ja ajattelin, että mut tuomitaan, aletaan arvostella ja saan haukut, koska lapsen isä jätti mut heti alkuraskaudesta yksin.
Mulla ei henkilökohtaisesti riittäisi aika ja energia vielä tähän päälle alkaa tapella ja vaatia mahdottomia. Mä jo muutenkin huolehdin mun perheen päätöksistä, taloudesta ja elämästä kaikintavoin. Ei riitä pääkopassa kapasiteetti lähteä sellaiselle tielle. Ja Einoakin ajattelen. Kun he reilusti pyytäisivät jättämään rauhaan, tietäisin ehkä hiukan paremmin mitä Einolle sanoa, kun sen aika koittaa. Jos taas haluavatkin (isovanhemmat) olla tekemisissä jollain lailla, sitä helpompi taas.
Varmaan siellä toisessa päässäkin mietitään, että mä alan jotain vaatia ja pilaan heidän elämänsä autuuden, jollain älyttömyyksillä.

Mulla ei ole kuin yksi vaatimus: 
Pyytäkää jättämään rauhaan tai ottakaa reilusti yhteyttä. 
(Tuon taidankin siihen kirjeeseen liittää)

Mutta mutta, ei niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin!

Päivää piristi postiluukun kolahdus:



 TSI-taskuvaipat sekä Pikkujekulta t-paitoja + pipo käytettynä !








Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

1 kommentti:

  1. voi että... sydän täys myätätuntto sun asiassas

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♥

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...