Kaksplus.fi

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Raivo ja varpaiden kiristys

Ei varmaan ole ihme, että Eino nukahti päiväunille ennen lounasta, hyvissä ajoin ennen klo 11. Itse nautin lounaaksi tölkin batterya ja suklaapatukan (joojoo, karpataan karpataan, nyt kävi näin!). 
Meillähän raivottiin eilen illalla. Ehdin jo Gossip Girlin aikana nauttia olostani ja rauhallisesta tunnelmasta. No siinä kahdeksan jälkeen alkoi makuuhuoneesta kuulua epämääräistä ähinää. "Great!" ajattelin, mutten mennyt sinne kun ei kerran hätää tuntunut olevan. Kello löi yhdeksän ja ihmettelin mitä kopsetta kuuluu. Siellähän se pikkumies verhoissa kiinni ja hereillä. No annoin vielä tulla pois sängystä, tein vielä leivän iltapalaksi, pestiin hampaat. Kun sitte klo 22 otin hänet viereen ja koitettiin nukahtaa niin raivostui, eikä siinä sitte auttanu mikään, välillä halusi syliin, sitte pois, muki lensi ja olin varma, että kohta tulee pinnasängyn pohjasta läpi. Mä kyllä yllätin itsenikin ja pysyin rauhallisena, mitä nyt välissä kävin Tiialle ja Tigelle avautumassa tilanteesta ja itkusilmässäkin käväisi. Heti juoksee päässä ajatuksia, mitä teen väärin, olenko huono ihminen, miksi en osaa häntä auttaa.. Lopulta kun viimeisen kerran vein hänet pinnasänkyyn, alta 5min ja kuului unituhina. Huokaisin helpotuksesta, vaikka päässä jyskytti eikä ajatukset helpottaneet. Nyt kun ajattelee ja juttelin äitini kanssa, miksi sen pitää sitten olla niin kellon tarkkaa, jos toista ei nukuta? Olisiko hän sitte leikkinyt koko yön läpeensä jos hän vaikka sen 15 min enemmän olisi saanut autonsa kanssa touhuta?
Toisaalta nyt hän taas tietää, että äidille voi raivota turvallisesti, äiti kyllä kestää.
Mikä sitten aiheutti tämän raivon.. en tiedä, enkä saa ikinä tietääkään. Villejä analyysejä ollaan heitelty ilmoille: yliväsymys, ei tahdo nukkumaan, kuumuus, määrittelemätön pahaolo, jota ei osaa äidille ilmaista kun ei osaa puhua..  Tämä äitiys ja vanhemmuus on kyllä yhtä analysoimista, sillä toinenhan ei osaa puhua ja on mentävä vaiston varassa. Kolmasti vaistoni korvatulehduksesta on osoittautunut oikeaksi, kuten myös hampaiden tulosta. Sitten on näitä, kun toista ketuttaa ja sitte itketää raivotaan, itse unohtaa ne päivät kun itseä ketuttaa aiva silmittömästi, eikä edes aina tiedä mistä johtuu. Kai niitä sellaisia voi näille pienillekin tulla, heillä ehkä vielä pahemmin, kun eivät osaa itseään sillä tavalla ilmaista kuin me aikuiset.

Loppuun voisin kevennykseksi listata lemppareitani (epäjärjestyksessä, niitä kun ei voi tärkeysjärjestykseen laittaa)

talvi
keinuminen
musiikki
lehtien havina
sadepisaroiden ropina
elokuvat
tennarit
tanssiminen
valokuvat




uuden tuoksu
pöllöt
kukkaset
ukkonen
Gossip Girl


vanhasta luopuminen
halaukset
mango
punatut huulet
korkojen kopina



nauru
märät pusut
paljaat varpaat hiekassa
puron solina
kahvi
kesä
 Disneyn piirretyt


värit
True blood
musta huumori
marjat
haaveilu
Johnny Depp



muumit
ruoan tuoksu
se, kun toinen ihminen täydentää lauseesi
kirjat joihin uppoaa
Englanti/Lontoo
hetket kun saa vain olla




carpe diem

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♥

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...