Kaksplus.fi

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Pieniä suuria juttuja

Keväällä odottelin ilmoitusta, että on saatu hoitopaikka. Seuraavaksi odoteltiin tutustumiskäyntiä. "Onhan elokuuhun vielä aikaa.." Nyt onkin mulla jo toinen ääni kellossa. Kauhistuin katsoessani kalenteria. Enää ei ole kuin kaksi kokonaista viikkoa jäljellä ennen ensimmäistä hoitopäivää.  Toisaalta sitä odottaa, mutta mielensopukoissa pieni ääni kuiskuttaa ja luo epävarmuutta, haikeutta, ennestään jo kovin varmaan ihmiseen. Ehkä enemmänkin on kyse siitä, kuinka minä tulen pärjäämään elokuun, sillä koulu (jos sinne nyt pääsen) alkaa vasta elo-syyskuun vaihteessa ja näin ollen elokuu menee kotona. Nyt tekisi mieli vain pysäyttää aika tähän hetkeen, kunnes olen valmis jatkamaan matkaa eteenpäin. En kyllä epäile, ettenkö nauttisi siitä, että on aikaa vain itselle ja saan olla muutakin kuin äiti-ihminen. Ehkä mulla sitten on kuulumisia kysyttäessä muutakin höpötettävää kuin Eikka: hänen taidot, raivarit, nukkumiset.
Tämä on varmaankin sellainen äidin eroahdistus lapsesta, ensimmäinen luopumisen tuska. Eikka ei muuta ikinä pois kotoa<3.
Mun vauva, niin pieni, mutta niin iso jo. Osaa syödä itse, laittaa jalat kenkiin seisten minusta kiinni pitäen ja pottaillaan sujuvasti. Laittaa kädet ja jalat oikeisiin koloihin puettaessa. Ollaan oltu nakupekkana tänään eikä ole tehnyt yhtäkään pissaa lattialla, yhden teki pottaan. 

Ja ei, Eino ei syö enää tuttia, Oona ja hän löysi leluarkun pohjalta vauvatutin.. :D (viittaan tähän postaukseen )

Viimeaikaisten sateiden kunniaksi:


Jane Siberry - It can't rain all the time
elokuvasta The Crow 
itken aina kun katson tuon elokuvan ja tää biisi nostaa kyyneleet silmiin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♥

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...