Kaksplus.fi

torstai 9. kesäkuuta 2011

Olla äiti, on enemmän.

Ihanaa aurinkoa ja lämpöä. Vielä ku tulis se maanantai, ni pystyis vihdoinki rentoutuu, kun jännitys on ohi ja valintakokeessa käyty. Argh, jännittää niin paljon, ettei aikoihin!
Keskiviikkona käytiin tavalliseen tapaan Perhetuvalla, ei ollu mitää erityistä. Leikkiä, laulua, lounas ja äitien kahvihetki ku lapset nukkuu. Iltapäivällä Eikalle sitte nous kuume, yhdistelmärokotteen johdosta. Se jälkikin oli ihan kivikova, punoittava ja kuuma. Tänään sitte Eno tuli leikkimään Eikan kanssa, niin sain moppailtua ja siivoskeltua vähän :) Rannalle kun ei tuon kuumeilevan pikkumiehen kanssa voitukaa lähteä. Paistelin sitte lettuja välipalaksi, nams. Lopuksi myös zumbasin! :D Ihan kuin ei hiki muuten virtaisi.. 
Mutta en valita, sen kun näemmä hoitaa muut mun puolestani varsin sujuvasti. En väitä, etteikö mullakin välillä olisi tukalaa (7. kerroksen asunto, ilta-aurinko, ohuet verhot...), muttei se ainakaan helpota valittamisella, päin vastoin se lietsoo sitä negatiivista puolta ja lisää tuskaisaa olotilaa. Asenne ratkaisee tässä(kin) asiassa! Toki jos tykkää tallailla negatiivisten asioiden ympäröimänä, nauttimatta elämän pienistä (ja suurista) iloista, niin FINE, be my guest, mä en siinä menetä yhtään mitään, jos ei siitä kukaan mitään saakaan.

Olen ylpeä itsestäni, lähinnä hermoistani. Mua voisi jo melkein kutsua lauhkeaksi lehmäksi. Rauhallisuuden tyyssijaksi. Vaikka muuten oonkin mielessä pyöritellyt asioita, jotka eivät nyt liiemmin ilahduta, mutta joille ei vain yksinkertaisesti voi mitään. Jostain ihmeen kummasta paikasta, on hermoihini tullut monta kymmentä senttiä ylimääräistä pituutta lisää. Einon uhmakänkkäränkkä ei herätä mussa suurempia kiristyksiä. Lohdutan tarpeen mukaan ja annan läheisyydessäni kiukutella loppuun, toki avustan jos näyttää ettei muuten rauhotu. Kieltää ei tarvitse kokoaikaa, kun vielä toimii konstit ja huijaan hänet muiden puuhien pariin. Eikä haittaa vaikka sen saisi tehdä kymmenen kertaa peräkkäin. Varmasti keskustelut pt:lla ovat osaltaan auttaneet ja antaneet uusia näkökulmia ja tapoja suhtautua asioihin, toisaalta myös jonkinlainen kasvu ja kehitys, jota mussa itsessäni on tapahtunut, ihmisenä ja ennenkaikkea äitinä.

Olen tässä nyt mietiskellyt muutenkin kaikkea tosiaan. Itseäni äitinä. Vousi sitten, en tuntenut koko pikkutyyppiä. Nyt voin jo sanoa tutustuneeni paremmin. Osaan päätellä itkun sävystä, mikä on hätänä vai onko mikään. Kertoa, mistä hän nauttii ja mikä ei suuremmin herätä innostusta. Vuodessa, jos lapsi on kasvanut ja kehittynyt, myös äiti. Lapsen mukana, sekä omana itsenään. En ole sama kuin vuosi sitten, mutta valovuosikymmenien päässä siitä, kuka olin kaksi vuotta sitten. En oikein tiennyt mitä haluan elämältä, mihin suuntaan tulevaisuuttani alan kuljettaa. Kävin koulua, kaipasin kuitenkin kokoajan suurempaa merkitystä elämääni, syytä herätä aamulla sängystä. En saanut sitä tunnetta tyydytettyä, vaikka löysin poikaystävän ja kävin kivaa koulua. Siinä välissä matto vedettiin jalkojeni alta pahemman kerran. Silloin jo sydämeen jäi itämään pieni siemen. Se kasvoi, syntyi ja siellä se edelleen jatkaa kasvuaan, vaikka täyttää nyt jo jokaisen sieluni sopukan sydämessäni. Sisimpäni on pakahtua tunteista, kun katson nukkuvaa poikaani, ihmisen lasta, rakkainta olentoa maailmassa, jonka eteen olen valmis antamaan kaikkeni.
Nyt ihanaa on, kun poika tulee kädet ojossa, suu virneessä minua kohti, vielä hieman epävarmoin askelin ja kapsahtaa kaulaani. Noin vain, kesken leikin. Siinä tovi halaillaan ja taas jatkuu leikit. Tunnen olevani lapselleni tärkeä muutenkin kuin vain syöttäjänä, pukijana ja hoivaajana. Minustakin välitetään, olen niin ihana äiti, että minua on ihana halata noin vain, ilman sen kummempaa hätää.
Tunnen onnistuneeni yhdessä taipaleessa, tässä elämänmittaisessa tehtävässä, joka minulle vuosi sitten annettiin hoidettavaksi ja kasvatettavaksi.

***
Tässä muutama ajatuksia:

Rikas lapsi istuu usein köyhän äidin sylissä.
- Tanskalainen sanonta


Äidin sydän on lapsen luokkahuone.
- Henry Ward Beecher

Jumala ei voi olla kaikkialla yhtäaikaa:
siksi hän loi äidin.
- Kahlil Gibran

Täydellinen esimerkki paikasta, jossa vähemmistö hallitsee, on pikkuvauvan koti.
- tuntematon

Kaikkien suurten asioiden alussa on nainen.
- Alphonse de Lamartine

***

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♥

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...