Kaksplus.fi

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Jännitys tiivistyy...

Sellanen päivä.
Voi elämä, miten mua jännitti eilen illalla (kiitos vaan ystäville kun jaksoivat mun "mäenkestä"-vuodatustani<3), tästä aamusta puhumattakaan. Heräsin siinä 6.30 ukkosen jyrähdykseen, olin nukahtanut olkkarin ovi auki sohvalle ja jyrinä oli korvia huumaava, aluksi luulin sen olevan unta. En kyennyt syömään aamupalaa, kunhan join vettä ja heräilin. Veljeni saapui hieman jälkeen seitsemän, puimme Eikan ja hän lähti heittämään mua kohti Ruiskatua ja Turun amk:n toimipistettä. Kohti valintakoetta. Veli tiputti mut mahd. lähelle pääsisäänkäyntiä ja selvisin suht kuivana sisälle. Jäin muiden tavoin aulaan seisoskelemaan. Katselin muita hakijoita ja ilmassa oli jännitystä, melkein käsin kosketeltavaa. Kaikki liikahtelivat levottomasti, itsekin kaivelin laukkuani, tietämättä mitä sieltä etsin. Painon siirto jalalta toiselle, kädet puuskaan, kädet selän taakse, hiukset korvan taa.. Jotkut tunsivat toisensa ja rupattelivat keskenään. Itse olin suht tyyni, vaikka sisälläni myllersi ja sydän hakkasi niin, kuin olisin juossut Paavo Nurmi maratonia. Vihdoin viisarit näyttivät tasan kahdeksaa. Pian nainen pyysi kätilöhakijat lähelleen ja he alkoivat päästä auditorioon. Vihdoin tuli sairaanhoitajien vuoro. Tunsin miten käteni hikoivat, kun siirryimme lähemmäs naista, odottamaan omaa nimeä, huutamaan täällä ja siirtymään auditorioon. Hakijatunnukseni oli numero 360. Sitä tarvittiin joka paperissa, jonka saimme eteemme. Ensimmäiseen paperiin täytimme tietomme ja toisella puolella oli ensimmäinen tehtävä. Piti keksiä seitsemälle tavaralle uusikäyttötarkoituksia, tavaroita olivat tyhjä maitotölkki, koripallo, muovikassi, lentopalloverkko, tarjotin, kainalosauva ja se yksi mitä en nyt muistakaan. Siitä sitten etenimme, matemaattis-loogista tehtävää, 223 kohdan persoonallisuutta testaavaa tehtävää + selitysosio sekä taustalomake ja suomen, ruotsin sekä englannin luetun ymmärtämistehtävät.


Olin aivan varma, että keksin liian vähän uusikäyttötarkoituksia ja laskutehtävässä jäi kaksi(?) tehtävää ratkomatta ajan loputtua kesken. Sen sijaan kielen tehtävät meni mielestäni varsin hyvin. Muistin, että olen hakenut joskus vuonna nakki lähihoitajakoulutukseen ja toki se poikkesi tästä jonkin verran, mutta mun oli nyt paljon helpompi vastata esim. persoonallisuutta mittaavaan tehtävään. Tällä kertaa jäi aikaakin täyttämisen jälkeen, kun viimeksi en edes saanut täysin valmiiksi. Kello 12 maissa, saatuamme viimeisenkin tehtävän tehtyä, saimme palautetunnukset myöhempää varten ja jäimme aulaan odottamaan lappua, joka kertoo ketkä pääsivät haastatteluun. Olin aivan varma etten pääsisi. Kuuntelin sivukorvalla lukiessani kirjaa (Dan Brown - Kadonnut symboli), kun muutamat tytöt juttelivat ja heillä oli jäänyt ruotsin kielestä jotain vastaamatta eikä hekään montaa uusikäyttötarkoitusta ollut keksinyt. Mietin, että varmaan enemmän kuin minä. Noh, siinä hieman jälkeen yksi, ensimmäisenä sairaanhoitajien lista saapui oveen, olin tietty heti kärjessä kurkkimassa ja ekan pelästyksen jälkeen hihkaisin "JES!", pääsin haastatteluun!(Niitä tyttöjä ei näkynyt haastattelualueella :/). Jatkoin siitä haastattelualueelle varaamaan oman aikani haastatteluun. Mua ennen oli jo joka ovessa monta nimeä ja siinä listassa johon nimeni pistin mua ennen oli 12 tyyppiä, olin siis numero 13. Onneksi olin ottanut kirjan mukaani ja selvisin turhalta stressaamiselta, toki suurin osa jännityksestä oli jäänyt sinne auditorioon. Pystyin edelleen vaistoamaan ilmassa leijuvan hermostuneisuuden ja jännityksen. Toiset istuivat suolapatsaina, toiset lukivat valmistavaa tehtäväänsä kädet hikoillen ja toiset juttelivat kavereidensa kanssa. Minä ahmin Dan Brownia (ja batterya kera kismetin, hyi mua!) ja tunsin perhosten lepattelevan mahan pohjassani. Pian tulikin minun vuoroni. Psykologi oli oikea pokerinaama, tosin sain hänet hymyilemään kaksi kertaa. Varsin tyhjentävä tapaus. Hän kysyi samat mitkä oli paperissa, sekä pari syventävää kysymystä, hyvin nopea keissi. Kävelin ulos huojentuneena ja huokaisin syvään kun vedin listassa olevan nimeni ylitse viivan.
Se on ohi ja toivon niiiiiiin kovin, että pääsen!

Suuri ilonaihe tänään.
Eikka ja eno pärjäsivät mainiosti. Eino teki pissan JA KAKAN, ensimmäisen laatuaan pottaan! Aivan mahtavaa! :) Tulen toistekin käyttämään veljeäni lapsenvahtina, kiitos <3

2 kommenttia:

  1. Peukkua että pääset kouluun <3

    Ja onnittelut pisuista ja kakoista <3 Ne ON isoja juttuja :)

    VastaaPoista
  2. Hyvä Eino!
    Peukutetaan sisäänpääsyn puolesta!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♥

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...