Kaksplus.fi

torstai 30. kesäkuuta 2011

Mansikanmakuisia unia

yöpuku: Lindex/Bamse
Lauantaista ollaan pidetty unikoulua.
Lauanta yöllä huusi kolme kertaa tunnin pätkät. Olin hieman järkyttynyt. Ei järki kulkenut ja mietin, että mitä mä nyt tein väärin yms. Typeriä ajatuksia näin jälkikäteen mietittynä. Sunnuntai maanantai välinen yö meni kaksilla tunnin mittaisilla huudoilla. Sunnuntaina myös jätettiin tuttipullo lopullisesti, kätevästi samoihin huutoihin, ovelaäiti huijaa puijaa lastaan ;). Olin myös jo hieman asennoitunut, että huutoja piisaa, joten tunteetkaan ei niin päässeet vallalleen. Saapui maanantai. Olin jo hieman helpottuneempi, mutta pessismisti ei pety! Iltapäivä vietettiin Jyrkkälässä, kummipojan kanssa leikkiessä ja puistoillessa. Viimeistä kertaa, sillä he muuttavat tänään. Sain Topilta ensimmäiset pusut <3 On hän vaan jo niin iso poika. :) Illan saapuessa latasin aimo annoksen syvähengitystä ja hermoja. Selvittiin yhdellä tunnin mittaisella huudolla. Yöllä lisäksi minihuuto, josta rauhoittumiseen ei apuani tarvinnut.
Tiistaina olin siis erittäin onnellinen. Eikka heräsi ennen seitsemää, sitten otti ja nukahti puol kymmenen maissa päiväunille (olen nyt pitänyt unipäiväkirjaa, siksi muistan kellon ajat) ja sen ajan käytin siivoamiseen. Yhtenä syynä oli perhetyöntekijän saapuminen iltapäivällä, sekä energia, jota olin saanut ruhtinaallisista yöunista! Iltapäiväunien aikaan pesin jopa parvekelasit. Kerrankin kun on fiilikset, niin täytyyhän ne käyttää hyödyksi :D Tiistai keskiviikko yö meni ilman ainuttakaan herätystä. Olin ihan äimänä kun heräsin seitsemältä Eikan huuteluun! :D Eilen aamupäiväunien aikaan sitte leivoskelin karppimutakakkua. Ohje löytyy tästä linkistä.
 

Posti toi eilen myös yllätyksen: olin voittanut Fazerin facebook arvonnassa kaksi Kismet ♥ Marianne -patukkaa. Viime viikollahan tuli ilmoitus sähköpostiin, että olen voittanu Kaksplussan ja Liberon kilpailussa arvotut vaipat kolmeksi kuukaudeksi. Voitte siis arvata, että laitoin täksi viikoksi loton vetämään ;). Käytiin eilen illalla vielä pihalla leikkimässä Eemin kanssa! :)
Viimeyön Eikka olisi nukkunut myös kokonaan (ja nukkuihan hän) ellei olisi herännyt nenä tukossa juomaan jättimukillisen vettä. Lopuksi hän työnsi mukin pois ja laittoi itse pään takaisin tyynyyn ja simahti.
Eli vahvasti alkuviikko mennyt unikoulua pitäessä. Tai no "unikoulua".. Jotain lukeneena sovelsin sieltä täältä sylittäen ja tassutellen, kuunnellen itkusta koska tarvitsee minua, mikä on muuten vain ulinaa.
Tottahan osa tuosta oli ihan vain sitä, että varmistetaan ettei äiti jätä. Olihan hän kokonaisen yön poissa, näin sitten maksellaan sitä veroa siitä. Mutta nyt tietää, ettei äiti jätä


Tänään vietettiin mukava päivä kaupungilla Miian ja Akun kanssa. Oli kiva nähä heitä pitkästä aikaa. :) Mun ostoslakkoni oli pakko hetkeksi keskeyttää sillä minä tarvitsin rintaliivit. Kyllä, olen niitä naisia, jotka unohtavat, että hyvät liivit ovat enemmän kuin tärkeät. Nyt tänään sen taas muistin, kun löysin täydellisesti istuvat, joista ei tissit tursu tai joihin tissit ei huku, ihanan tukevat, mutta huomaamattomat päällä. Eikä maksanu ku 10e, kiitos alennusten! Ja niin, mä liityin Elixiaan. Olenhan tässä nyt (s)karpannut ja zumbannut olohuoneessa, kaipasin kuitenkin jotain enemmän. Tänään sitten Hansatorilla mut yhytti reipas nainen. Hyvän tarjouksen kera, tottakai. JA kyllä, tiedän että tommoset kuntokeskukset ovat ylikalliita, lohdutan itseäni kuitenkin sillä, että jos (TOIVOTTAVASTI) pääsen kouluun, mä tuun saamaan opiskelija-alen (tarjous siis heinä-elo-syyskuun). Enkä muutoin laita itseeni kauheasti rahaa, joten miksipäs ei. Parasta on, etten voi käyttää Eikan hoitajan puutetta tekosyynä olla menemättä, kun siellä on ilmainen lapsiparkki. Ihan huippua! :) Ylipainoa on kertynyt reippaasti ja muutenkin haluan voida hyvin ja vielä kun olen nuori (vaikkei siltä tunnu) on mahdollisuus välttää II-tyypin diabetes ja muut ylipainoisten sairaudet, ehkä myös siten vaikuttaa perinnöllisiin sairauksiin ja niiden syntyyn, vaikkei perimään sinänsä voikaan vaikuttaa. Mutta kuitenkin, elämässä puhaltelee uudet tuulet. Vielä kun sais sen tiedon sieltä koulusta. Viikonloppu ja koittaa maanantai, jolloin voi todenteolla alkaa odottaa. Nettiä päivystän sitte 24/7, kun annoin luvan julkaista nimeni. Kuulemma tulee nopeammin nettiin kuin kirje kotiin. Kääk.
No mutta, Turun torilta tarttui tassuihin myös 2 litraa mansikoita, hinta 2,50e /litra. Ihanan makuisia, söin jo kaikki, jotenkin vaan tuo rasia tyhjeni.. hups.
Ja tänäänkin Eemin kanssa oltiin pihalla. Ja pikku Jooa-vauva on ihana, sellanen jäpikkäinen, naureskelee kovin <3

Nyt Eikka on nukkunut jo tunnin verran. Toivottavasti tulee hyvä yö

Melkoisesti tekstiä, mukava jos jaksoit lukea vuodatukseni! ;)

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Vink vink...


Tikbumsa -blogissa on kesäarvonta! :)
(pääset arvontaan kuvasta klikkaamalla)

lauantai 25. kesäkuuta 2011

Kotona taas ♥

On siivoiltu ja kuntoiltu. Ja jopa naurettu ja nautittu olosta.
Rentouduttu ja nukuttu. Hyvin voiva äiti, valmiina ottamaan rakkaimpansa kotiin.

Pikkumies saapui ihan väsyneenä ennen seitsemää. Tottakai pientä piti rauhoitella, onhan se äidistä erossa oleminen rankkaa. Ihana oli saada hänet kotiin. Aamulla ikävä häntä tuli jo uniinkin. Eikka oli kuulemma ollut tosi reipas. Eilen illalla oli nukahtanut melkein heti, katsoi vain Mariliinaa ja sitte veti peiton naamalle ja pian tuhisi. Koko yön oli nukkunut. Tänään olivat kahdessa eri puistossa ja potkimassa palloa. Kovin rankka päivä, joten ei ihme jos jo väsyttää. :) <3 Nyt hän kujertaa ja päristää sängyssä peiton alla, hetkisen mun naamaani tutkittuaan ja kikatettuaan sitä, miten äiti laittaa kätensä pinnojen välistä ja koittaa silittää.. Silmät siinä pyöri päässä, mutta on äiti sen verran ihana, ettei malta nukahtaa kun on samassa tilassa <3 :D
Kyllä jaksaa taas, suosittelen kaikille äideille hetken irtautumista arjesta.. <3

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Juhannusaatto


Keskiviikkona käytiin tutustumassa Eikan tulevaan hoitopaikkaan. Täti oli mukava ja asunto kiva. Suloinen kissakin siellä on. Yks laps oli hoidossa, vähän vanhempi kun Eikka ja he tutustuivat heti, ottivat autoja jne. :) Vielä ei jännitä, mutta se eka hoitopäivä kun koittaa niin taitaa tulla parku.
Sieltä sitte suunnattiin Perhetuvalle kesäjuhliin. Oltiin ulkona ja sitte siirryttii sisälle leikkimään. Pidettiin lauluhetki ja äidit saivat diplomit sekä lahjat: peltinen säästölipas vain äidin omaan käyttöön. Aivan ihana ja kyllähän siinä herkistyi, kun syksyllä ei meistä jatka kuin kaksi äitiä. Koitti ruoka-aika. Maija ja Tuula olivat laittaneet pöydän koreaksi.

Ihania ruokia:

uusia perunoita, lihapullia, kermaviilikastiketta ja silliä
vihersalaattia
lohirullia sekä tuorejuustolla että ilman ja katkarapuja
kanamunia keitettynä, majoneesin ja katkaravun kera
leipää
jälkkäriksi jäätelöä ja keksejä
Meidän kiinteä perheryhmä + yks isä :)


Iltapäivällä mun veli tuli meille ja mä pääsin lenkille yksin. Oli ihan mahtavaa ja jaksoin jopa hölkätä osan matkasta. Great! Eilen sitte vedin Eikan päiväunien aikana 1h Zumba Cardio Party treenin. Aion nyt rakastaa liikuntaa ja terveellistä ruokaa. Jos vihdoin sais näkyviä tuloksia aikaan kehossani sekä terveydentilassani, erilaisten sairauksien sukurasite kun painaa.

Tänään on juhannusaatto. Eikka menee hoitoon ja minä nautin olostani kotona.
Eli tämän myötä:
Unohda kiire ja työ.
Ruokaa hyvää paljon syö.
Nauti ja naura.
Unohda aika, tee juhannustaika.
(c) ulmai

Olkaa viisaasti ja huolehtikaa toisistanne!
Hauskaa Juhannusta!
♥:lla Ulla & Eikka

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Kesäpäivänseisaus

 Eilen maanantaina oltiin Perhetuvan kanssa Seikkiksessä retkellä. Oli oikein kivaa, katseltiin lintuaitauksen lintuja ja käveltiin puistossa. Grillattiin ja syötiin. Mukava päivä.
Eikan kummitätikin kävi kylässä, saatiin hänen siskonpojan pieneksi käyneitä vaatteita ja höpöteltiin.

Joutsenia

Iloinen retkeilijä ilmeilee :D
hattu: Lenne - takki: e way
 
Tänään oli Perhetuvan avoimen ryhmän Kesäjuhlat. Oli mukava aamupäivä, mitä nyt ruoan jälkeen me lähdimme kotiin, kun Eikka sai ensimmäisen julkisen raivokohtauksensa. Toinen työntekijöistäkin sanoi nyt ymmärtävänsä, mitä tarkoitin eilen sanoessani, että osaa Eikkakin raivota. Tultiin kotiin, hän rauhoittui ja matkalla hakemaan Meandi -paketti hän vihdoin nukahti ja nukkui 2h päiväunet. Loppupäivä sujunut oikein hyvin. Yöunille nukahti vähän ennen kahdeksaa.
Tänään edistyttiin pottailussakin. Aamulla, riisuttuani Eikalta vaipan, hän osoitti eteisessä olevaa pottaa. Testiksi istutin hänet siihen ja kas, pian olikin pissa ja kakka tullut! Päivällisen jälkeen, vaihtaessamme vaippaa, hän otti potan ja laittoi sen mun eteen lattialle, autoin hänet siihen istumaan ja kas, taas tuli pissa! Voiko tää olla tottakaan. Samalla tavalla ilman paineita aion jatkaa, koska varmasti tulee takapakkeja. Kiire ei ole, mutta mikäs siinä jos hän itse on valmis (ei varmaan kyllä ole vielä, en usko!).

Huomenna tiedossa jännä aamu: mennään tutustumaan tulevaan hoitopaikkaan, sitten onkin Perhetuvan meidän kiinteän ryhmän oma kesäjuhla. :) 
Toivottavasti huomennakin paistaa aurinko, niinkuin eilen ja tänäänkin.

Juhannukseksikin alustavat suunnitelmat jo! Eikka menee hoitoon ja sitte kehitellään jotakin Eikan kummitädin kanssa, saa nyt nähdä mitä tapahtuu ja missä, jotakin jossain kuitenkin ja minä olen siellä! :D 
En ees muista koska Eikka on ollut hoidossa viimeks (varmaan vappuna?). Ikuisuudelta tuntuu ainakin. 
Nice <3

ps. Aivan ihanat ne paidat mitä mulle ja Eikalle tilasin (kurkkaa täältä) sekä ylläripaitana syksyn malliston musta Stars & space -paita. I love it :) <3 

kuva: google kuvahaku 
(oma kamera on Lontoon matkalla)

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

"Kukaan ei koskaan voi sun paikkaa ottaa. Kukaan ei mun maailmastain tee kauniimpaa." ♥

Tää viikko on kulkenut aika hitaissa tunnelmissa. Väsyttänyt ihan kauheasti! Allergiaoireet vaivaa ja poikakaan ei oikein oo omaitsensä MPR-rokotteen jäljiltä: on ollut kuumetta ja muuta vaivaa, käytiin jo päivystyksessäkin näyttäytymässä, kun alettiin ystävän kanssa epäillä korvatulehdusta, sanoivat ettei tulehdusta ole vielä, tärykalvo liikkui, ainoastaan punoitti hieman. Sanoi myös, että jos kehittyy tulehdukseksi niin sitte 1kk päähän omalääkärille jälkitarkastusaika ja tuubitus harkintaan. Eli jos vielä huomenna haroo tuota korvaa, mennään uudestaan päivystykseen. Toisaalta, puolen yön aikoihin huuteli ja piti sormea suussa, sillä puolella, jolla ei oo vielä kulma- ja poskihammasta tullu alas. Koita tässä nyt sitte arpoa, että mikä pienellä on vai onko mikään. *hämillään* Aion silti tehdä oman intuitioni mukaan, eihän se ole vielä kertaakaan pettänyt tämän vuoden aikana. 
Tiistai ja torstai oli väsypäivät. Tiistaina varmaan podettiin molemmat jännän päivän jälkimaininkeja: mun pääsykoe ja Eikka ekaa kertaa enollansa hoidossa. Torstaina nousi kuumetta MPR-rokotteen jäljiltä. Eikan kummitädin piti tulla kylään, mutta se jouduttiin perumaan, Eikka kun oli kiukunnut koko päivän ja nukahti viiden jälkeen vasta päiväunille, sitte nukkuiki yli 2h.. Jospa maanantaina sitte uusiks<3 Illalla helpotti, zumbasin ja alkoi elämäki hymyillä! Nyt kirjoitan tätä tähän aikaan, kun mun nukkumasa on hukassa. Sain aikaan aikapaljon, keräsin kaikki roskat ja vein ne roskiin, ripustin pyykit ja sellasta pientä. Mitäs seuraavaksi tekis....
Tänään oltiin äitillä, tehtiin ruokaa ja sellasta, pari lasia viiniäkin maistoin. Hän on lähdössä matkalle, joten tottakai pitää Eikka sitä ennen nähdä. :) <3

"Mamma, mä tuun sun mukaan!" <3
iu
Tässä on nyt ollut monenlaista keskustelua, lähinnä Facebookin suljetussa yh-äitien ryhmässä. Siellä kun saa vapaasti keskustella aiheesta kuin aiheesta, tietäen, että lukeva osapuoli oikeesti ymmärtää mistä puhuu ja osaa jakaa tunteet ja muut kokemukset eri tavalla kuin kahden vanhemman perheen äidit. 
Mitenkään kuitenkaan väheksymättä sitä tukea, minkä itse saan ihanilta kahden vanhemman perheen äideiltä lähipiirissäni, iso kiitos <3. 
Yksi keskustelun aihe on ollut lapsettomat kaverit. Tuntuu olevan monelle, myös itselleni, aika kipeä aihe. Ihan kun olis iskeny joku kovinkin tarttuva tauti, että pitää karttaa, jotkut jopa niinkin pahasti, ettei voi edes puhelimeen vastata kun se soi tai lähettää viestin. Totta kai, en mä samalla tavalla pääse liikkumaan ja mukaan, kun on lapsi, mutta ei se mikään invalidisoiva asia ole. Ihan sama ajatteleva ja keskusteleva ihminen olen vieläkin. Mielestäni en oo pojasta kyllä jauhanut, ellei hänestä ole erikseen kysytty, niinä kertoina kun olen ilman Eikkaa ollut liikenteessä, joten se tuskin on syy tälle hiljaisuudelle. Ihan kun mä olisin pelkkää lasta ja äitiä nyt. Ettei mun elämääni mahdu muuta kuin minä, lapseni ja toiset äidit. Ehei, rakkaat ihmiset, asia ei todellakaan ole näin, olette erehtyneet pahemman kerran. Rakastan hetkiä, jolloin lapsi nukkuu ja saan tehdä OMIA asioitani: zumbata, ommella, leikata kankaasta kaavan mukaiset palat, kakkun koristeiden teko, leivontaa, lukea, keskustelut toisen ihmisen kanssa.. jne. 
Osaan myös nauttia kun lapsi on koko päivän hoidossa. Mikä parasta, se hetki, jolloin lapsi tulee kotiin on lämmin ja rakkauden täyteinen. Ikävä lähentää. Ihanaa kun Eikka minut nähdessään hymyilee ja ojentaa kädet minua kohti, haluaa syliini ja halaa minua. <3 
Eli olkoon tämä viestinä lapsettomille ystäville, omille ja muiden äitien lapsettomille ystäville:
Pitäkää heidät maan pinnalla,
pyytämällä heitä aika-ajoin viettämään laatuaikaa ilman lasta/lapsia! ;)
Jo se, että pyytää mukaan antaa hyvän olon.

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Jännitys tiivistyy...

Sellanen päivä.
Voi elämä, miten mua jännitti eilen illalla (kiitos vaan ystäville kun jaksoivat mun "mäenkestä"-vuodatustani<3), tästä aamusta puhumattakaan. Heräsin siinä 6.30 ukkosen jyrähdykseen, olin nukahtanut olkkarin ovi auki sohvalle ja jyrinä oli korvia huumaava, aluksi luulin sen olevan unta. En kyennyt syömään aamupalaa, kunhan join vettä ja heräilin. Veljeni saapui hieman jälkeen seitsemän, puimme Eikan ja hän lähti heittämään mua kohti Ruiskatua ja Turun amk:n toimipistettä. Kohti valintakoetta. Veli tiputti mut mahd. lähelle pääsisäänkäyntiä ja selvisin suht kuivana sisälle. Jäin muiden tavoin aulaan seisoskelemaan. Katselin muita hakijoita ja ilmassa oli jännitystä, melkein käsin kosketeltavaa. Kaikki liikahtelivat levottomasti, itsekin kaivelin laukkuani, tietämättä mitä sieltä etsin. Painon siirto jalalta toiselle, kädet puuskaan, kädet selän taakse, hiukset korvan taa.. Jotkut tunsivat toisensa ja rupattelivat keskenään. Itse olin suht tyyni, vaikka sisälläni myllersi ja sydän hakkasi niin, kuin olisin juossut Paavo Nurmi maratonia. Vihdoin viisarit näyttivät tasan kahdeksaa. Pian nainen pyysi kätilöhakijat lähelleen ja he alkoivat päästä auditorioon. Vihdoin tuli sairaanhoitajien vuoro. Tunsin miten käteni hikoivat, kun siirryimme lähemmäs naista, odottamaan omaa nimeä, huutamaan täällä ja siirtymään auditorioon. Hakijatunnukseni oli numero 360. Sitä tarvittiin joka paperissa, jonka saimme eteemme. Ensimmäiseen paperiin täytimme tietomme ja toisella puolella oli ensimmäinen tehtävä. Piti keksiä seitsemälle tavaralle uusikäyttötarkoituksia, tavaroita olivat tyhjä maitotölkki, koripallo, muovikassi, lentopalloverkko, tarjotin, kainalosauva ja se yksi mitä en nyt muistakaan. Siitä sitten etenimme, matemaattis-loogista tehtävää, 223 kohdan persoonallisuutta testaavaa tehtävää + selitysosio sekä taustalomake ja suomen, ruotsin sekä englannin luetun ymmärtämistehtävät.


Olin aivan varma, että keksin liian vähän uusikäyttötarkoituksia ja laskutehtävässä jäi kaksi(?) tehtävää ratkomatta ajan loputtua kesken. Sen sijaan kielen tehtävät meni mielestäni varsin hyvin. Muistin, että olen hakenut joskus vuonna nakki lähihoitajakoulutukseen ja toki se poikkesi tästä jonkin verran, mutta mun oli nyt paljon helpompi vastata esim. persoonallisuutta mittaavaan tehtävään. Tällä kertaa jäi aikaakin täyttämisen jälkeen, kun viimeksi en edes saanut täysin valmiiksi. Kello 12 maissa, saatuamme viimeisenkin tehtävän tehtyä, saimme palautetunnukset myöhempää varten ja jäimme aulaan odottamaan lappua, joka kertoo ketkä pääsivät haastatteluun. Olin aivan varma etten pääsisi. Kuuntelin sivukorvalla lukiessani kirjaa (Dan Brown - Kadonnut symboli), kun muutamat tytöt juttelivat ja heillä oli jäänyt ruotsin kielestä jotain vastaamatta eikä hekään montaa uusikäyttötarkoitusta ollut keksinyt. Mietin, että varmaan enemmän kuin minä. Noh, siinä hieman jälkeen yksi, ensimmäisenä sairaanhoitajien lista saapui oveen, olin tietty heti kärjessä kurkkimassa ja ekan pelästyksen jälkeen hihkaisin "JES!", pääsin haastatteluun!(Niitä tyttöjä ei näkynyt haastattelualueella :/). Jatkoin siitä haastattelualueelle varaamaan oman aikani haastatteluun. Mua ennen oli jo joka ovessa monta nimeä ja siinä listassa johon nimeni pistin mua ennen oli 12 tyyppiä, olin siis numero 13. Onneksi olin ottanut kirjan mukaani ja selvisin turhalta stressaamiselta, toki suurin osa jännityksestä oli jäänyt sinne auditorioon. Pystyin edelleen vaistoamaan ilmassa leijuvan hermostuneisuuden ja jännityksen. Toiset istuivat suolapatsaina, toiset lukivat valmistavaa tehtäväänsä kädet hikoillen ja toiset juttelivat kavereidensa kanssa. Minä ahmin Dan Brownia (ja batterya kera kismetin, hyi mua!) ja tunsin perhosten lepattelevan mahan pohjassani. Pian tulikin minun vuoroni. Psykologi oli oikea pokerinaama, tosin sain hänet hymyilemään kaksi kertaa. Varsin tyhjentävä tapaus. Hän kysyi samat mitkä oli paperissa, sekä pari syventävää kysymystä, hyvin nopea keissi. Kävelin ulos huojentuneena ja huokaisin syvään kun vedin listassa olevan nimeni ylitse viivan.
Se on ohi ja toivon niiiiiiin kovin, että pääsen!

Suuri ilonaihe tänään.
Eikka ja eno pärjäsivät mainiosti. Eino teki pissan JA KAKAN, ensimmäisen laatuaan pottaan! Aivan mahtavaa! :) Tulen toistekin käyttämään veljeäni lapsenvahtina, kiitos <3

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Eilen olin töissä pitkästä aikaa. Tällä kertaa asiakkaana Leaf ja paikkana Kupittaan Citymarket ja Karkkikadusta huolehtiminen; hyllytin irtokarkkeja ja siivoilin aluetta. Yhtäkään karkkia en laittanut suuhuni ja parin tunnin työskentelyn jälkeen etoi jo tosi pahasti se lisäainepommien haju. Miten niitä olen voinut syödä? YÖK. Tästä tais alkaa aika pitkä karkkilakko, kun pelkkä ajatuskin karkeista aiheuttaa pahan olon! :D Huippua, vaikka en ookaan mikään karkkihirmu ollut, lähinnä suklaa ja sipsit pahin paheeni... Niitäkään ei tällä helteellä onneks tee mieli.
Eikka oli sitten mamman ja pappan kanssa päivän. Kävivät isovanhempien luona ja Eikka sai lutrata pikkualtaassaan. Reipas poika tuli kotiin <3

Tänään pidin Me&I -lastenvaatekutsut kotonani. Vieraita tuli ihan kivasti (verrattuna viimekertaiseen ;D ) ja oli tosi mukavaa! Eikalla kyllä oli joku ihme älli päällä ja komensi toisia. :o Lopuksi sitte vaivasi nälkä, jano ja väsy. Nyt, kellon ollessa puoli kahdeksan hän on nukkunut puolitoista tuntia. Voi toista <3 Koska vieraita oli seitsemän, sain alennuksen ja sitte kampanjassa oli, että emännät saa jokaista tilauslappua vastaan 2e alennuksen, siitä siis lisäale. Lisäksi kaikki vaatteet olivat alennuksessa. Eli itselle ei jäänyt kovinkaan suurta summaa maksettavaksi! :)

Nämä tilasin:

 Pojalle kupla ja itselle riikinkukko :)
kuvat: www.meandi.se/fi

Ihania helteitä ollut, mutta kyllä se sadekin passaa tähän väliin.

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Aurinko aurinko lettuja paistaa (ja ihmisiä!)

Noniin, vihdoin olen saanut paidat ommeltua. Tosin ovat viimeistelyjä ja resoreita vaille valmiit. Ne hoidan huomenna työvuoron jälkeen! Tosiaan, sattumalta sain työvuoron huomiseksi. En oo moista hommaa vielä kokeillutkaan: irtokarkkihyllyjen hoito (siivous ja täyttö). Mietin vaan, että miten MINÄ saan siihen kulumaan KAHDEKSAN tuntia. Noh, ehkä todellisuus valkenee mulle huomenna. :D

 On the road - joustofrotee sekä turkoosi pilvi-interlock trikoo

 pipo & t-paita

 hihaton paita saattaa vielä saada hihat (lyhyet)


ps. vinkkinä kaikille käsityöihmisille, joustofroteen jämät (joista ei saa enää mitään aikaseksi) soveltuvat erinomaisesti keittiörätteinä, lasipöytäni kiittää <3

torstai 9. kesäkuuta 2011

Olla äiti, on enemmän.

Ihanaa aurinkoa ja lämpöä. Vielä ku tulis se maanantai, ni pystyis vihdoinki rentoutuu, kun jännitys on ohi ja valintakokeessa käyty. Argh, jännittää niin paljon, ettei aikoihin!
Keskiviikkona käytiin tavalliseen tapaan Perhetuvalla, ei ollu mitää erityistä. Leikkiä, laulua, lounas ja äitien kahvihetki ku lapset nukkuu. Iltapäivällä Eikalle sitte nous kuume, yhdistelmärokotteen johdosta. Se jälkikin oli ihan kivikova, punoittava ja kuuma. Tänään sitte Eno tuli leikkimään Eikan kanssa, niin sain moppailtua ja siivoskeltua vähän :) Rannalle kun ei tuon kuumeilevan pikkumiehen kanssa voitukaa lähteä. Paistelin sitte lettuja välipalaksi, nams. Lopuksi myös zumbasin! :D Ihan kuin ei hiki muuten virtaisi.. 
Mutta en valita, sen kun näemmä hoitaa muut mun puolestani varsin sujuvasti. En väitä, etteikö mullakin välillä olisi tukalaa (7. kerroksen asunto, ilta-aurinko, ohuet verhot...), muttei se ainakaan helpota valittamisella, päin vastoin se lietsoo sitä negatiivista puolta ja lisää tuskaisaa olotilaa. Asenne ratkaisee tässä(kin) asiassa! Toki jos tykkää tallailla negatiivisten asioiden ympäröimänä, nauttimatta elämän pienistä (ja suurista) iloista, niin FINE, be my guest, mä en siinä menetä yhtään mitään, jos ei siitä kukaan mitään saakaan.

Olen ylpeä itsestäni, lähinnä hermoistani. Mua voisi jo melkein kutsua lauhkeaksi lehmäksi. Rauhallisuuden tyyssijaksi. Vaikka muuten oonkin mielessä pyöritellyt asioita, jotka eivät nyt liiemmin ilahduta, mutta joille ei vain yksinkertaisesti voi mitään. Jostain ihmeen kummasta paikasta, on hermoihini tullut monta kymmentä senttiä ylimääräistä pituutta lisää. Einon uhmakänkkäränkkä ei herätä mussa suurempia kiristyksiä. Lohdutan tarpeen mukaan ja annan läheisyydessäni kiukutella loppuun, toki avustan jos näyttää ettei muuten rauhotu. Kieltää ei tarvitse kokoaikaa, kun vielä toimii konstit ja huijaan hänet muiden puuhien pariin. Eikä haittaa vaikka sen saisi tehdä kymmenen kertaa peräkkäin. Varmasti keskustelut pt:lla ovat osaltaan auttaneet ja antaneet uusia näkökulmia ja tapoja suhtautua asioihin, toisaalta myös jonkinlainen kasvu ja kehitys, jota mussa itsessäni on tapahtunut, ihmisenä ja ennenkaikkea äitinä.

Olen tässä nyt mietiskellyt muutenkin kaikkea tosiaan. Itseäni äitinä. Vousi sitten, en tuntenut koko pikkutyyppiä. Nyt voin jo sanoa tutustuneeni paremmin. Osaan päätellä itkun sävystä, mikä on hätänä vai onko mikään. Kertoa, mistä hän nauttii ja mikä ei suuremmin herätä innostusta. Vuodessa, jos lapsi on kasvanut ja kehittynyt, myös äiti. Lapsen mukana, sekä omana itsenään. En ole sama kuin vuosi sitten, mutta valovuosikymmenien päässä siitä, kuka olin kaksi vuotta sitten. En oikein tiennyt mitä haluan elämältä, mihin suuntaan tulevaisuuttani alan kuljettaa. Kävin koulua, kaipasin kuitenkin kokoajan suurempaa merkitystä elämääni, syytä herätä aamulla sängystä. En saanut sitä tunnetta tyydytettyä, vaikka löysin poikaystävän ja kävin kivaa koulua. Siinä välissä matto vedettiin jalkojeni alta pahemman kerran. Silloin jo sydämeen jäi itämään pieni siemen. Se kasvoi, syntyi ja siellä se edelleen jatkaa kasvuaan, vaikka täyttää nyt jo jokaisen sieluni sopukan sydämessäni. Sisimpäni on pakahtua tunteista, kun katson nukkuvaa poikaani, ihmisen lasta, rakkainta olentoa maailmassa, jonka eteen olen valmis antamaan kaikkeni.
Nyt ihanaa on, kun poika tulee kädet ojossa, suu virneessä minua kohti, vielä hieman epävarmoin askelin ja kapsahtaa kaulaani. Noin vain, kesken leikin. Siinä tovi halaillaan ja taas jatkuu leikit. Tunnen olevani lapselleni tärkeä muutenkin kuin vain syöttäjänä, pukijana ja hoivaajana. Minustakin välitetään, olen niin ihana äiti, että minua on ihana halata noin vain, ilman sen kummempaa hätää.
Tunnen onnistuneeni yhdessä taipaleessa, tässä elämänmittaisessa tehtävässä, joka minulle vuosi sitten annettiin hoidettavaksi ja kasvatettavaksi.

***
Tässä muutama ajatuksia:

Rikas lapsi istuu usein köyhän äidin sylissä.
- Tanskalainen sanonta


Äidin sydän on lapsen luokkahuone.
- Henry Ward Beecher

Jumala ei voi olla kaikkialla yhtäaikaa:
siksi hän loi äidin.
- Kahlil Gibran

Täydellinen esimerkki paikasta, jossa vähemmistö hallitsee, on pikkuvauvan koti.
- tuntematon

Kaikkien suurten asioiden alussa on nainen.
- Alphonse de Lamartine

***

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Huh hellettä ♥

Tänään oli viimein 1v neuvola!
 
Mitat (8kk):
79.3 cm (74cm)
11.180 kg (10.54kg)
46.3 cm (45.3cm)


Näin terkka kirjoitti neuvola korttiin:
"Touhukas pikkumies, motoriikka ikätasolla. Kuulee ja näkee. Ruokaöljylisä päivittäin."

Päästiin vähän etuajassa sisään ja saatiin rauhassa olla. Eikka oli oma reipas itsensä ja sai kyllä kehuja taidoistaan. Näytti jopa missä on lamppu ja masu. Mittoja otettaessa vähän protestoi, oli aika paljon mun perään. Rokotteita itkettiin vain toimenpiteen ajan. Sai sitte tarran kun oli niin reipas
Miun taapero.
Niin, taapero, ei vauva.
 

Sunnuntaina käytiin Jyrkkälässä leikkimässä Topin kanssa

video 

Kaverukset :) <3

Nam nam! :D
Kuvat maanantailta perhetuvalta

 Melissa antaa vauhtia :)

Innokas hiekkaleikkijä 

Hieman häikii.. :D

Koivunlehti

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Juhlahumua


 Päivi ja Katri kävivät tosiaan torstaina. Oli himu kiva nähdä pitkästä aikaa! 




Perjantai ja lauantai meni juhliessa. Perjantaina oli serkkuni valmistujaiset ja eilen pikkuserkun ylppärit. 

Eikka, kummitäti ja valmistunut media-assistentti
JES! :D <3
paita: kirppis - housut: Lego
Mukava viikonloppu siis takana. Tänään vielä mennään Jyrkkälään leikkimään Topin kanssa! :)



lauantai 4. kesäkuuta 2011

psst...


Ruttunutun blogissa on arvonta! :)

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

01.06.2011 - Kesäkuun ensimmäinen päivä, hellettä ja aurinkoa


Maanantaina oltiin tavalliseen tapaan Perhetuvalla. Oli mukava päivä. Eikka pissas pottaan ekan kerran, iso poika! Ja äidit saivat askarrella cernit-massasta koruja. Tein kaksi rannekorua sekä yhden sydämen, kaulakoruksi. Oli ihan mukavaa puuhailua. :)

Myös Eikan kummitäti kävi viettämässä aikaa kanssamme, oli oikein kivaa! Käytiin kävelemässä ja keinumassa pihalla. :) <3




lakki: lenne - takki: name it - legginssit: zarababy - kengät: ciraf




Eilen tiistaina oli ihan normipäivä. Kummipoika kävi kyläilemässä, oli oikein kivaa! Tänään taas tupailtiin. Pitkästä aikaa oltiin aamupäivällä pihalla. Tässä kevään mittaa, sitä on kunnostettu ja nyt pihalla on keinut, hiekkalaatikko ja liukumäki. Tosi viihtyisää! :) Eino ei juurikaan enää konttaile. Ulkona vähän enemmän, mutta aika pian taitaa käsissä tuntua ikävälle, niin nousee pystyyn :) Pallot ovat ihan parhaita sekä sisä- että ulkoleikeissä! Kova poika halimaan äitiä <3
Se olis ihmiste KESÄ! Ihan parasta. Lämmintä piisaa ja aurinkoa. Ei tarvitse toppautua. On tätä odotettukin, joten en valita vaikka hiki pukkaa pintaan ;)

 Keinutaan Aleksin kanssa! :)

 lakki: ciraf - t-paita: tutta - collegehousut: baby by lindex - lenkkarit: adidas
Pieni tutkimusmatkailija
Huomenna nähdään Päivi ja Katri pitkästä aikaa! Kivaa happy.gif

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...