Kaksplus.fi

perjantai 20. toukokuuta 2011

uhmaikä, kokoikä?

Pojallani on ensimmäinen uhma. On ollut jo jonkun aikaa. 
Mitään ei uskota, vaikka ihan tasan tarkkaan tietää, mihin saa koskea ja mihin ei. 
Stereot on sentään jätetty rauhaan (huomenna niitä varmaan hakataan kun pääsin tänne asiasta kirjoittamaan!), mutta (anteeks vaan Tige <3) zumba dvd-koteloista kaksi on purtu rikki. Tänään taas yllätin itseteosta ja kielsin, kotelo heitettiin mäkeen ja poika lähti nauraen karkuun.
Eikkapeikko on ihana ja rakas, mielellään katson kuinka hän piiloilee ja kukkuilee, 
tepsuttelee ylpeänä menemään, en vaihtais mihinkään
mutta kyllä välillä nyppii ja lujasti!

Yksi virhe tässä taloudessa on jättää wc:n ovi raolleen. Siitä toitotan itselleni päivittäin. 
"Muista laittaa ovi kiinni!" 
Ei se ole yksi eikä kaksi kertaa, kun havahdun kotitöistä "lits lits lits" -ääneen. Elämäni nopeimmat spurtit suoritan kuultuani tämän äänen ja seuraavaksi kuulen itseni kieltävän lasta ettei vessan pönttöön saa laittaa käsiä. Käsipesun kautta poika pois vessasta ja toisiin leikkeihin (pienen maanittelun jälkeen). 
Kerran mä löysin hiusharjani pöntöstä kyseisen operaation yhteydessä. Kiitin kovasti. Pesin harjan, mutta en mä sillä enää hiuksiani ole harjannut. 
Saa nähdä, mitä poika sinne huomenna heittää, kun toistaiseksi tuo harja on ainut tavara. Käsillä läiskyttää sitä vettä vaan. 
Mun vesipeto ♥ 
(haiskahtaa sarkasmilta.)

Ekat maistiaiset ei niin vieraskoreasta -pojasta saatiin torstaina bussissa, kun Eikka repi kiellosta huolimatta Tiian vaunujen sadesuojaa, virnisteli vaan ja kun rajoitin käsien liikettä ni kauhia huuto. No viereen tuli toiset rattaat, jossa istui poika selkäpäin Eikkaan, niin eikös sitte koittanu sitä takkia repiä, onneks sen lopetti aika pian.
Pahimmat tilanteet kuitenkin on, kun pitäisi saada pokka pitämään. Koita siinä sitte kieltää, kun hymy kareilee suu pielessä, erittäin uskottava äitihahmo. :D

Onneksi tämäkin on vain VAIHE (tuntuu, että näitä erinäisiä "vaiheita" on aika helvetisti!), joka menee ohi. Tosin tekee sitten pian uudelleen paluun. 
 Ihanaa kun poika kasvaa ja kehittyy, 
löytää oman tahtonsa ja persoonansa, 
mutta kyllä koville ottaa toisinaan! 
 

ps. Tänään kävelyennätys on olohuoneen mitta parvekkeen ovelta toiselle seinälle. 
Muutenkin itse spontaanisti kävelee, pyllähtää, nousee pystyyn ja jatkaa matkaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♥

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...