Kaksplus.fi

torstai 10. helmikuuta 2011

"Mitä sulle kuuluu? Kiitoksia hyvää. Juostaan pois!"

Kun minulta kysytään, mitä minulle kuuluu, vastaan ihan hyvää, väsyttää ja sitten seuraa selvitys Eikan jutuista. Kyllähän ihan hyvää kuuluu, meillä on katto pään päällä, ruokaa ja perusasiat kunnossa. Se on vaan puolet totuudesta. Tämä kai liittyy siihen ajatusmalliin, "en saa valittaa". Onko se sitten valittamista, jos kertoo oikeesti mitä kuuluu. Jotenkin vaan automaattisesti tulee tuo ihan hyvää. Taidan koetella itseäni ja päättää, etten vastaa noilla sanoilla kun joku kysyy mitä kuuluu!
Toisinaan vituttaa ihan armottomasti, ja ei, se ei johdu Einosta vaan ihan toiset jutut, milloin mikäkin. Mutta tästä selviää, kun pitää jäät hatussa.
Välillä olen surullinen ja yksinäinen, lähinnä kaikkein väsyneimpinä päivinä.
Väsynyt olen joka päivä. En osaa nukkua. Nukahtaminen ihmisten aikoihin on mahdotonta. En tiedä miksi ja se ahdistaa. Luulen, että se liittyy siihen, kun Eikalla oli se heräilykausi, ei välillä nukkunut, kun koki helpommaksi valvoa heräilyvälit kuin nukahtaa hetkeksi ja herätä kesken unien, jolloin on kiukkuinen ja hermot riekaleina. Tähän on kuitenkin tulossa apua.
Vaikeinta oli myöntää, että apua tässä tarvitaan.. Työntekijä sanoi, että on jo odottanut koska hetki koittaa, kun alan uskaltaa käsitellä kipeitä asioita, joita tähän meidän alkuun liittyy. Onhan se nyt iso juttu olla yksin raskaana, yhtäkkiä syntyä äidiksi. Vaikka sopeuduin uuteen rooliini elämässä ja keskityin täysillä nauttimaan vauva-ajasta, kyllä sitä jaksamista on vaadittu, vaikka Eikka onkin helppo lapsi. En todellakaan voi väittää muuta. Mutta kai silti voin tuntea turhautumista, kun toinen vielä puolen tunnin jälkeen huutaa.
Varmaan nyt on antanut itselle sijaa miettiä itseä, tunteita ja käy läpi sitä raskausaikaa ja synnytystä. Synnytys varsinkin on mulle edelleen isojuttu. Selvisin ja mulle jäi todella hyvä olo siitä. Telkkarista kun katsoo noita vauvaohjelmia, niin ei oo jaksoa etten ois itkenyt! Tottakai, mitä enemmän miettii, sitä enemmän niitä yksin analysoi ja tulee mm. syyllistettyä itseä tavasta, miten hoidin (jätin hoitamatta) raskauteni. Pyrin ajattelemaan, että kaikella on tarkoitus ja mun oli tarkoitus saada Eikka lapsekseni ja Eikan saada musta itselleen äiti. Joskus tämäkään ajattelumalli ei vain riitä syrjäyttämään epätoivon tunteita.

Tästä päästäänkin kysymyseen isästä tai oikeammin miehestä. Sanotaan, että lapsi tarvitsee miehenmallin. Mieluiten ihan jokapäiväiseen elämään. Kahden vanhemman perheissä ensisijainen miehenmalli on isä. Minun perheessäni ei ole miestä. Eräs tuntematon henkilö alkoi arvostella sitä "mitä teen eikalle, kun jokapäiväisessä elämässämme ja asunnossamme ei ole miestä". Voi luoja, että mulla kilahti. Mainitaan vielä, että tuo arvostelija on itse miessukupuolta edustava henkilö, eikä siis tiedä puoltakaan meidän elämästä.
Se, että Einolla on miehen mallina mun isä, veli ja veljen kaverit, enoni, molemmat isoisäni, muutama hyvä ystävämieheni, puhumattakaan ystävieni miehistä (etenkin kummipoikani isä, joka Eikankin kanssa aina leikkii) sekä mahdollisesti ne, jotka listasta uupuvat, on mielestäni parempi vaihtoehto kuin elämääni pompahtava mies, joka taas jättää kun ei perhe-elämä sopinutkaan tai jotain muuta vastaavaa. Tiedän, melko kyyninen katsantotapa, mutta mä haluan pojalleni parasta (kuten jokainen äiti lapselleen tahtoo!) eikäpä tässä elämässä miehistä paljoa positiivista sanottavaa ole, siis niistä, joiden kanssa olen parisuhteessa elänyt. Muut miehet elämässäni ovatkin eri lukunsa enkä heitä väheksy tai arvostele tässä avautumisessani. Lapsen kanssa sitä muutenkin on varovainen. Lapsihan on ensisijalla elämässäni. Miehen pitää tämä tosiasia hyväksyä. Toisaalta, vaikka kaipaan läheisyyttä ja kainaloa, ei sen välttämättä tarvitse olla mies. Kun hyvä ystävä halaa, antaa se voimaa taas jaksaa arjessa.

näihin tunnelmiin toivottelen hyvät yöt!

5 kommenttia:

  1. Rauh! Mihin lapsi tarvitsee 24/7 miehen mallin?? Pallit sillä jo kilkkuu haarovälissä, se on suurin homma siinä miehenä olemisessa. ;) Loput lapsi ottaa esimerkistään sieltä, mistä sitä tarjotaan (esim. juuri oma isäsi, veljesi ym.). Tässä voidaan taas palata perheisiin, joissa isä on täyspaska; makaa sohvalla ja muutoinkin täys sovinisti. Mieti mikä lähtökohta lapsilla katsoa sellaista? Nyt pystyt tarjoamaan niin sanotusti kermat kakun päältä, kun saat itse valita mitä miehiä Eikan elämään kuuluu. :) Aina löytyy positiivinen puoli.

    Asiat on teillä muruseni niin hyvin lopulta, kuin vaan itse niiden annat olla. <3

    Pistäpä vielä youtubesta pauhaamaan Chisun Miehistä viis! niin johan helppaa.. ;)

    VastaaPoista
  2. <3 <3
    Lupaan halata sua ens kerralla, kuun kahville tuun! :)

    Iida

    VastaaPoista
  3. Miehen malliksi riittää kyllä sinun oma isäsi, veljesi + muu tukiverkosto. Tiedät ainakin, että he ovat miehiä, joista Eikan on hyvä ottaa mallia ja eivät varmasti tosta noin vain katoa Eikan elämästä! :)

    VastaaPoista
  4. Mihin lapsi tarvii miehen mallin kun äidissä noin paljon munaa ;)

    VastaaPoista
  5. Kiitti kaikista kommenteista <3 :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♥

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...