Kaksplus.fi

tiistai 28. helmikuuta 2017

OLTIIN NIIN LOMALLA! - paluu arkeen

Tarvittiin leikkiin myös tulipalo!

Kallo, Meri-Pori

Reposaari, Meri-Pori

Näkymä Kaarisillalta



Meillä oli LOMA! Eikä muuten ois voinu parempaan kohtaan tulla. Takana oli viisi viikkoa työssäoppimista ja ikuisuudelta tuntunut viikko koulua. Työssäoppimisen arviointi on vasta nyt torstaina, joten mielessä täytyis pitää niitä asioita ja kauhea kasa asiaa, jota koulussa alettiin käydä läpi kuntoutumisen tukemisesta.
Aloin toisella top-viikolla kirjoittaa postausta, mutta tuolla se makaa luonnoksissa, hädintuskin aloitettuna. Ei ole kauheasti irronnut paukkuja sosiaaliseen elämään tai tähän blogiin.
Edellisellä viikolla oli ystävänpäivä ja meidän Onni täytti 4 vuotta. Viikonloppuna vietettiin synttäreitä ja olihan ihana nähdä perhettä ja ystäviä! Tarjottavat onnistuivat ja saivat kovasti kehuja, jopa ystävä joka ei juuri kakuista välitä santsasi!

Lomasuunnitelmia ei sen kummemmin ollut. Ladattiin akkuja ja käytiin myös neuvolassa. Onni oli kasvanut melkein 10 senttiä ja puhe kehittynyt huimasti. Reipas poika. Käytiin An kummien luona syömässä ja viettämässä aikaa, oli mukava iltapäivä. Einon kanssa kävin elokuvissa katsomassa Lego Batman, oli muuten hyvä!
Paljon tuli lunta (vaikka kohta siitä on taas jäljellä vain märät sukat ja latistunut tukka) ja päästiin liukurillakin laskemaan. Muutenkin ulkoiltiin jonkun verran. Tulin ladanneeksi Pokemon Go'n uudestaan ja käytiin vähän kauempanakin nappaamassa muutamat poket.

Koulusta saatiin tehtäväksi lukea kirja ja tehdä sitten lukemamme pohjalta parin sivun juttu, jossa kuvataan ihmisen kriisi- ja muutosprosessia. Ensimmäinen ehkä oikeesti mielenkiintoinen tehtävä. Löysin myös mielenkiintoisen kirjankin, luin sen kolmessa illassa!

Eilen oli vielä vapaa ja tänään taas koulun penkillä. Päivät sen kahdeksan tuntia, torstaina tosiaan menen top-paikkaan näytön arviointiin. Ihan vähän meinaa jännittää! Huomenna saan muuta ajateltavaa, pääsen rakkaan harrastuksen pariin muutamaksi tunniksi sokerimassaa näpräämään kun ilmoittauduin Marjon Herkkukakun tennarikurssille! Kivaa!

Oliko teillä jo loma vai alkoiko vasta? 
Lomasuunnitelmia vai rennosti vaan? :)




maanantai 16. tammikuuta 2017

TÄHTIHETKENI VANHEMPANA - blogihaaste hetkistä, kun haluaisi vajota maan alle



Ida Mutsi ja murupullat -blogista haastoi meidät Kaksplussalaiset jakamaan omat tähtihetkemme vanhempina. Ei siis onnistumisia, vaan hetkiä, jolloin haluaisi vajota maan alle jos se olisi mahdollista. Jokaiselle niitä noloja tilanteita ja mokia varmasti on sattunut, niin minullekin ja tässä tulee omani!

Tähtihetkeni


Ensimmäisenä mieleen tulee päivä, jolloin myöhästyin Einon eskarista hausta. Leikittiin hippaa kun mentiin päiväkodille päin. No sain Einon kiinni ja hän sitten keksi, että yritin hänet kaataa ja näin lensi hanskat pitkin maita ja mantuja, itse pysyin rauhassa mutta E:n pasmat menivät sekaisin. Selvitin, etten yrittänyt kaataa. Kerroin myös tapahtuneesta eskaritädeille, jotta tietävät jos E on alakuloinen tai muuten murheissaan. No tulin takaisin kotiin ja touhuttiin omiamme, syötiin ja sitten tajusin, että kello on reippaasti yli puoli yksi ja lähdin juoksujalkaa, onneksi päiväkoti on lähellä. Eino siellä odotti, olivat tulleet takaisin sisälle ja toki poika alkoi itkeä. Kauhea olo iski ja hyvä, etten itse alkanut myös itkeä. Kyllä siinä sai anteeksi pyytää ja selvitellä. Muutenkin oli vahvasti menossa kukaan ei rakasta-kausi, että kyllä tuli ystäville avauduttua ja itkutkin itkettyä!

Toisena mieleeni muistui eräs bussimatka Porista Turkuun. Istuin itse Onnin kaukalon vieressä ja Eino viistosti vieressä. Lähellämme istui myös vanhempi pariskunta. Oltiin juteltu Einon kanssa niitä näitä. Hetken oli hiljaista, kunnes Eino avasi suunsa ja totesi käsiään levitellen: "Isillä on näääääin pitkä pippeli." Vanhempi pariskunta vähän naureskeli ja itsekin naurahtaen vaan ihmettelin, että "Vai niin, sillä lailla. Katsopas mitä ikkunasta näkyy!"

Muistan myös kun Eikan kanssa käytiin kaupassa kun asuttiin Turussa. Ostettiin vähän isommat ostokset silloisesta lähi-Salesta. No maksoin ostokseni ja lähdin. Pääsin ulko-oville kun mietin, että jotain unohtui, samassa kassalta huudeltiin perääni, että josko nuo ostoksetkin ottaisin mukaani! Näin on käynyt myöhemminkin, kerran jos toisen ja kolmannenkin!

Onni kerran otti nokkiinsa kun piti ruveta siivoamaan lelusotkua lattialta. Onni on kova mököttämään, kun asiat ei mene mielensä mukaan..tiedä keneen on tullut.. Noh, hän kovasti suivaantui ja tiukkaan sävyyn latasi: "SENKIN KAKKANAAMA!" Se tuli täydestä sydämestä.
Muuten etenkin Einolta tuo äiti on tyhmä ja muut on tullut tutuksi. Ekat kerrat otti kyllä koville.

Meillä pojat harvemmin kiroilee, vaikka itseltäni rumia sanoja saattaa tipahdella kun satutan itseni tai tiputan jotain.. V-sanaa meillä viljellään suhteellisen harvoin. Noh, oltiin eräs kerta lähdössä mummini ja ukkini luota, kun Onni turvavyön laiton jälkeen kuiskasi jotain, erittäin velmu ilme kasvoillaan. Kysyin, että mitä sanoit, hän kuiskasi vähän kovempaa "vittu". Mulla meni pasmat sekaisin, kun mummini siinä vieressä eikä hän ainakaan kuulteni ole ikinä kiroillut, enkä itsekään heillä ole tainnut juuri ikinä kirota. Onni vielä muutamasti toisteli, itse toruin, kun tietää ettei rumia saa jutella. Mummi siinä naurahteli ja paikalla ollut serkkupoikani naureskeli ja totesi, että itse taisi olla vähän vanhempi kuin Onni kun rumia puhui!

Ja onhan näitä; hetut hukassa, neuvolakortit kotona, muut paperit aina viimetingassa/hukassa... Mutta kyllä tästä hyvä tulee, eiks vaan?!

Kerro kommenteissa oma tähtihetkesi!






perjantai 13. tammikuuta 2017

OPISKELIJAÄITI TYÖSSÄOPPIMASSA - fiiliksiä ja sairastupa



Ensimmäinen työssäoppimisviikko


Maanantaina alkoi hoidon ja huolenpidon työssäoppimisjakso. TOP-jakso on neljä viikkoa ja viidennellä viikolla on näyttötutkinto.
Pääsin ihan tosi mukavaan paikkaan työssäoppimaan. Maanantaiaamuna vähän jännitti mennä omaan yksikköön. Kierrettiin koko talo kun palveluohjaaja vei meitä opiskelijoita omiin yksiköihimme. Mun lisäksi aloitti meidän luokalta yksi lh-opiskelija sekä viisi sh-opiskelijaa.

Saavuin yksikkööni ja ei muuta kun työntekijän mukaan hommiin. Ekana päivänä näin painehaavan (tullut toisaalla ja tuolla hoidettu kuntoon) kun oli lapun vaihto, verenpainetta mittaamaan ja muihin perustöihin.
Tiistaina pääsin mittaamaan verensokerit heti paikalle päästyäni sekä kirjaamaan ne, hoitamaan yhdet alapesut itsenäisesti helpolta asukkaalta, verenpaineen mittausta.  
Keskiviikkona pääsin mukaan hoito- ja palvelusuunnitelma keskusteluun. Ne on aika harvinaisia, että osuvat harjottelujaksoille kun pitkäaikaisilla asukkailla keskustelut pidetään kaksi kertaa vuodessa sekä tarvittaessa jos tulee muutoksia. Nyt oli tullut uusi asukas, joten kysyttiin luvat ja pääsin kuuntelemaan.

Olen taas ollut kyllä hämmästynyt, että voi käydä näin hyvin kun pääsee tällaiseen paikkaan missä otetaan hyvin opiskelijat vastaan ja tuntuu, että opiskelijan oppimiseen panostetaan. Työntekijät ovat kaikki suhtautuneet hyvin ja itselläkin on helppo olla oma itsensä, kun ei tarvitse henkilökemioita jännittää. Itsekin toki avoimin mielin ja oppimishaluisena tällä matkalla, paljon on tullut jo tuttuja asioita mutta paljon myös uutta, mikä tuolla poikkeaa opetetusta ja mikä on ehkä enemmän sairaalamaailmassa kuin kodinomaisessa yksikössä. 
Ihanaa tuolla paikassa on myös viriketoiminnan järjestäminen ja mullekin sanottiin, kun kerroin musikaalisuudestani sekä kiinnostuksesta viriketoimintaan, että saan ihan soittaa ja laulaa sekä muutenkin tutustua virikeohjaajan toimintaan. Päivät on mennyt tosi nopeasti ja vähän vielä olen pihalla kun ei tunne kaikkia asukkaita mutta muuten todella hyvällä fiiliksellä! 



Sairastupa pystyyn


Ehdittiin me viettää arkea kolme päivää, kunnes keskiviikkona hain pojat päiväkodista. Onni oli vastassa niin surkealla naamalla, että oikein pelästyin. Kyselin, että mikä hätänä ja hoitajat juttelivat vaatteiden kanssa olleen jotain häikkää. 
Mentiin sitten pukemaan ulkovaatteita ja kysäisin, että sattuuko johonkin, Onni vastasi mahan olevan kipeä. Lähdin vielä hakemaan Onnin dinoa ja samalla huikkasin toiselle hoitajalle Onnin mahakivusta. Sain vastaukseksi, että "niiin aamulla kahden lapsen vanhemmat soitti lasten oksentaneen ti-ke yöllä". Että sitä sitte varmaan tiedossa. 
Ja niin iltakoitti ja kuumekin nousi siinä välissä, Onni oli makoillut sohvalla ja siirtyi sänkyyn, pyysi mut viereensä ja minä menin. Hetki siinä oltiin, silittelin ja laitoin itsekin silmiä kiinni. Hetken kuluttua alkoi kuulua nieleskelyä. 
Avasin silmät "Onni oksettaako sua?" Nousin käsien varaa ja Onni vastasi "Jo.." ja niin sain käsilleni vatsallisen. Onni nousi ja lisää tuli. Saatiin huoneeseen ämpäri, kaikki eritteiset lakanat ja petivaatteet pesuun. Patja saatiin myös pois huoneesta ja harmittaa, etten vuorannut sänkyä paremmin kun mahatautiepäily kuitenkin oli. Onneksi patja ei mikään arvokas ollut, joten sen puolesta ei haittaa viedä jäteasemalle. Mutta sillä tavalla. 
Toista uhria vielä odotellessa. Kaksivaiheisen (saippuapesu + käsidesi) käsipesun kanssa olen jatkanut kotonakin, maitohappobakteerit, vitamiinit ja muut lisät on otettu. Tosin kyllä se tulee jos on tullakseen, eilisestä on etonut itseä ja mahakin ollut outo mutta vielä ei ole todenteolla iskenyt. Einollakin illalla sattui maha ja vuorattiin patja ja kaikki, mutta ei yöllä ainakaan alkanut. Katsellaan siis edelleen, missä merkeissä viikonloppu vietellään!

Sellanen viikko meillä! Mukavaa viikonloppua kaikille, toivottavasti vältytte tältä taudilta! 




torstai 5. tammikuuta 2017

UUSI VUOSI - uudet tuulet & planneresittely #kalenterimania

Hyvää tätä vuotta!


Jotenkin aina vuodenvaihteessa on sellainen jännä tunnelma. On kuin kaikki muuttuisi, vaikka oikeasti juuri mikään ei muutu. Olen sama nainen kuin 31.12.2016. Silti asetin itselleni joitain tavoitteita. Kesällähän toimin kaasona Tiian häissä ja ois se ihan kiva näyttää hyvältä kauniissa mekossa. Muutenkin terveys on todenteolla vuoden teema, ei vain fyysinen vaan myös psyyken puoli. Olen nyt yli vuoden ollut ilman lääkityksiä, tajusin tuossa yhtenä päivänä. Ja peloista huolimatta olen jaksanut hyvin koulussa!

Koulusta puheenollen, maanantaina alkaa taas arki työssäoppimisen muodossa. Kävin tutustumassa TOP-paikkaan ja jäi todella hyvät fiilikset. Jännitys vaihtui intoon. Odotan todella uuden oppimista ja toki tuntumaa vanhustyöhön.






PLANNER-esittely


Joulun alla hommasin uuden plannerin. Happy Planner vaihtui Simple storiesin Carpe Diem Reset girl planneriin, värinä persimmon. Ihastuin väriin jo aiemmin syksyllä ja olihan se sitten hankittava!

Tässäkin kalenterissa viikkosivut ovat vertikaaliset (päivät pystypalkeissa, vierekkäin) niinkuin HPssa, ruutujen koko on pienempi. Jokainen sivu on neutraali, joten koristeluun jää enemmän mahdollisuuksia. HPssa viikonlopuissa oli aina jokin väri ja jos halusi täysin eri värimaailmaa, piti viikonlopulle keksiä jotain mikä peittää värin kokonaan. Myös pienet laatikot, jotka jakavat päivän olivat väritetyt ja kuulsivat ohuista teipeistä läpi. Sivut ovat tässäkin päiväämättömät, joten kalenterin voi aloittaa vaikka kesällä ja siirtää tammi-toukokuun sivut kalenterin loppuun ja näin on vuodeksi kalenteri. Tykkään myös siitä, miten kuukausiaukeama on erillinen viikkonäkymistä.



Tämä tuo tilaa listoille ja muille lisäsivuille sekä mahdollistaa vaihtelun viikkonäkymän alkusivulle. Tässä on tuo ihana kuvio, mutta voisin hyvin vaihtaa jonkun samansävyisen kuin vasen sivu.

Viikkonäkymät kolmelle viikolle (weekly spread)





Välilehdet





Nyt on ns. plannerpeace saavutettu ja rakastan tuota planneria! Tykkään myös kalenterin sanomasta "what you want to reset" "reset your life", ei pidä jämähtää paikoilleen ja jokainen päivä on uusi mahdollisuus tehdä uusia valintoja. Vintage-teema välilehdissä sekä tarroissa seikkailevat naishahmot ovat ihania! Tuo läpinäkyvä taskukin on kiva. Siihen saa aina motivoivan kuvan tai vaikka lasten kuvat.

Kannattaa tutustua Kalenterimaniaan FBssa: ryhmä ja sivut sekä tsekata blogi, siellä on esittelyitä (uusimpana Plan with Mirppu, sama kalenteri värinä ballerina) ja paljon juttua erilaisista plannereista, ryhmäläisten postauksia yms.! Sinne on myös tulossa oma postaukseni sunnuntain KM Pori miitistä.

Eilen tuli kaupungilta kirje ja nyt on Wilma-tunnus luotu Einon kouluun ilmoittautumista varten! En voi uskoa, että hän on jo niin iso.

Näissä tunnelmissa meidän vuosi alkaa. 
Toivottavasti teilläkin vuosi alkanut positiivissa merkeissä!




tiistai 6. joulukuuta 2016

Itsenäisyyspäivä - Turun joulunavaus ja joulufiilis hukassa









Viikko sitten viikonloppuna käytiin Turun joulukauden avajaisissa. Nähtiin Joulupukkeja ja nautittiin tunnelmasta. Käytiin katsomassa Stockan jouluikkuna, aivan ihana jäätikkömaisema! Joulukadun avajaiset olivat pienehkö pettymys. Tanssiesitys oli todella upea. Mutta ne järjestelyt. Aivan älytöntä aitojen siirtelyä. Jokke-junalle olisi voinut heti kättelyssä järjestää kulkuväylän, mutta ei sekään ole mitään sen rinnalla, kun aitoja lähdettiin siirtämään lähemmäs lavaa! Aivan älytön veto, kauempaa olisi myös nähnyt paremmin eikä olisi tarvinnut pelätä pienten jalkoihin jäämistä kun ihmiset yrittävät liikkua eteenpäin. Enemmän siellä alle kouluikäisiä ja alakoululaisia oli, kuin kiljuvia Robin-faneja. Aitojen siirtäminen ei palvellut ketään. Tiedossa oli, ettei Robin edes laula vaan vetää yhteislaulua. No olisi edes sen tehnyt, toista joululaulua kyseinen musiikillinen lahjakkuus ei osannut laulaa. No jouluvalot saatiin kuitenkin sytytettyä joulukadulle ja muutenkin Turussa on upea joulun tunnelma! Kotona kysyin Einon fiiliksiä: "Robin oli tyhmä, mutta se Tulikettu esitys oli hieno!" Niinpä. 

Kuten olette varmaan huomanneet, olen jouluihminen, henkeen ja vereen. Vaan miltä tuntuukaan, kun eletään jo joulukuuta ja kotona ei ole joulusta merkkiäkään lasten joulukalentereiden lisäksi? On mulla omakin joulukalenteri, siitä tulossa lisää!  No oudolta. Taloyhtiössämme alkoi ikkunaremontti lokakuun puolessa välissä. Eilen työmiehet askaroivat B-rapussa, seinämme takana. He vaihtavat ensin takapihan puolen ikkunat ja siirtyvät sitten etupihan puolelle. 
Koska ikkunoiden vaihto vaatii tilaa, en ole voinut ripustaa verhoja tai muitakaan koristeita. Huonekaluja täytyy siirrellä ja toki siitä hommasta varmasti tulee sotkua, että siivotakin täytyy.

Ylen Joulukalenterin ensimmäisessä osassa Väinökkinen harmitteli kun ei remontin takia saa laitettua koristeita mihinkään, vertaistuellinen ymmärrykseni hänen harmiaan kohtaa sai minut hihkaisemaan ääneen, "NO NIINPÄ!". Mutta eiköhän se tästä helpota ja etene, pikkuhiljaa. Kunhan ikkunat on vaihdettu, silitän verhot ja ripustan ne ikkunoihin, kaivan kuusen ja koristelen sen. Tänään siivoan olohuoneen pöydän ja laitan joulukoristeita esille toiseen päätyyn. Kynttelikkö, tonttu ja pieni piparkakkutalo, jouluinen liina, tyynynpäällinen. Jouluradio on pauhannut testilähetyksestä asti. Ollaan leivottu ja lahjatkin DIY-juttuja lukuunottamatta valmiina sekä availlaan joulukalentereiden luukkuja. Kyllä se fiilis jossain on, tänä vuonna vaatii vain vähän enemmän löytää se esiin.

Onhan tää muutenkin erilaista kuin vuosi sitten kun eli kotiäitinä. Vaan muistan omat sanani, kyllä se joulu tulee, stressasi tai ei, oli fiilistä tai ei. 


Onko jollain muullakin joulufiilis kiven takana? Löytyykö se joka vuosi yhtä helposti? 




LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...