Kaksplus.fi

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

KOHTI JOULUA - itsenäisyyspäivä #suomi100 #kiitos



"Tervetuloa seuraamaan Kaksplussan blogiverkoston omaa joulukalenteria. Päivittäin eri bloggaajat julkaisevat jouluaiheisia postauksia, joiden matkassa pääset fiilistelemään joulun tunnelmaa aina aattoon asti. Laita tonttulakki päähän, ota kuppi kuumaa glögiä ja inspiroidu jouluvalmisteluista yhdessä lapsen kanssa, löydä ideoita itsetehtyihin lahjoihin tai testaa jouluherkkujen reseptejä."
Instassa joulukalenterin löydät hastagilla #kakspluskohtijoulua.

Itsenäisyyspäivä on itselläni aina ollut hyvin oleellinen osa joulunodotusta. Sitä varten on aina kerhoissa ja ala-asteella askarreltu sekä kotona itsenäisyyspäivänä poltettu sini-valkoisia kynttilöitä, syöty juhlallisesti ja illalla tietenkin katsottu linnanjuhlat. Itsenäisyyspäivän jälkeen jouluvalmistelut lähtevät tosissaan käyntiin ja joulunodotus todenteolla alkaa! Tänä vuonna itsenäisyyspäivän merkitys on korostunut entisestään.

Tänä vuonna itsenäisyyspäivä valkeni aurinkoisena ja lumivalkoisena. Eilen satanut lumi pysyi maassa. Pikkupakkanen kipristeli nenänpäätä kun kävimme laskemassa kynttilät haudoille. Kaksi niistä sodassa parikymppisinä miehinä kaatuneiden haudoille.
On  kulunut 100 vuotta siitä, kun Suomi sai itsenäisyyden. Juhlavuosi. Se on näkynyt pitkin vuotta niin kauppojen hyllyillä kuin muussakin toiminnassa. Sen mukaan on teemoitettu mm. kevään top-paikassa askartelut juhannukseksi. Tässä syksyllä juhlan lähetessä, tämän hetken top-paikassa on askarreltu lippuja ja sinisiä sekä valkoisia lumihiutaleita.
Nyt juhlan alla on eri kaupungeissa mm. sini-valkoisin valoin valaistu eri kohteita. Porissa mm. SAMKn uuden rakennuksen ikkunat oli valaistu siniristilipuksi ja poliisiasema sekä vesitorni oli valaistu siniseksi. Turussa oli myös valaistuksia käytetty. Saana-tunturista näin upean kuvan, jossa tunturi oli valaistu siniseksi ja taivalla loisti revontulivana. Jopa ulkomailla on huomioitu Suomen itsenäisyyden juhlavuosi ja eri kohteita on valaistu juhlan kunniaksi.

Itsenäisyys ja kansanvapaus eivät vielä tänäkään päivänä ole itsestäänselviä asioita joka maailman kolkassa. Saamme olla kiitollisia, että elämme maassa, jossa voimme itse vaikuttaa tulevaisuuteemme ja siihen, miten elämämme elämme. 



Itselleni tosiaan jo syksyllä oli selvää, että valkoinen kuusemme koristellaan Suomi 100 -teeman mukaan. Sinistä nauhaa, lippuja, hopeita palloja. Itsenäisyyspäivää varten ostin uudet sini-valkoiset antiikkikynttilät sekä askartelemalla lippunauhan kuuseen. Lippunauha oli helppo tehdä. Muutama suikale kopiopaperia, piirsin ristin ja pojat saivat sen sitten värittää. 

Nyt itsenäisyyspäivä on jo kääntynyt iltaan. 
Pian kaivan villasukat ja kaivaudun sohvan nurkkaan katselemaan linnanjuhlia. 
Miten te olette valmistautuneet ja viettäneet itsenäisyyspäivää? 



Eilinen Kohti joulua -postaus löytyy Mrs Eriksson's Room-blogista ja huomisen luukun avaa Tiia Lasten tapaan-blogissaan!

perjantai 1. joulukuuta 2017

ODOTUKSEN TAIKAA - joulukuusi ja tonttuovi


Joulukuun ensimmäinen päivä on ollut täynnä jännitystä ja joulun odotuksen taikaa. 
Kävimme Onnin kanssa Puuvillassa, hoidin joulupukin tehtäviä sekä tein muutaman kynttilähankinnan, ostin vähän tarroja ja lahjapaperia. Päätettiin myös Onnin kanssa, että tänään kasataan kuusi.
Päätin jo aikaisemmin syksyllä, että kuusemme koristellaan Suomi 100- juhlavuoden mukaisesti. Kuusemme on valkoinen tekokuusi, joten sininen nauha, liput ja hopeiset pallot tekevät kuusesta juhlavan ja teemaan sopivan. En yleensä ole mikään teemaihminen, mutta jotenkin suomalaisuus ja Suomen itsenäisyyden juhlavuosi sekä valkoinen kuusemme inspiroivat. Muistan, että olin koulussa ja silloin tuli ensimmäistä kertaa puhe joulusta kun tämä ahaa-elämys iski tajuntaani! :D




Tänään meille ilmestyi myös tonttuovi. Meillä on aiemminkin tontun ovi ollut, viime vuonna taisi joulunodotus käydä ilmankin.
Pojat olivat leikeissään kun kutsuin heidät olohuoneeseen ja vihjailin mitä meille olisi ilmestynyt. Eino tajusi melkein heti, mistä oli kysymys ja alkoi tutkia lattianrajaa. Pian hän oven huomasikin.
Äkkiä pojat hyökkäsivät sitä kuiskien tutkimaan. Eino pisti sormensa yhteen jalanjäljistä ja nuolaisi, "Äiti tää on kaakaota!! Se on käyny kaakaopussissa. "
Ja kas, kaakaopussi olikin kumossa keittiössä! Ajateltiin, että tonttu on sitä varmaan lainannut leivontaan.
Ihan mieletöntä nähdä mikä vaikutus tuolla on poikiin. Ja miten saa ajatukset ja mielikuvituksen lentämään! Miten äänet muuttuvat kuiskauksiksi ja silmät tuikkivat jännityksestä. Nyt tonttu on kirjoittanut pojille kirjeen ja aamulla heille selviää tontun nimi!

Joko teillä valmistellaan ja odotetaan joulua? Tai onko teille ilmestynyt tontun ovi?


tiistai 14. marraskuuta 2017

JOULUKAUSI AVATTU - ensimmäiset piparit



Ensimmäiset piparit leivottu tälle joululle. 
Eilen avautui myös Jouluradio testikuunteluun. 
Vihdoin hiipii joulufiilis sydämeen ja ehkä tällainen touhuilu auttaa jaksamaan lomaan asti. 
Onneksi työvuorot viimein tasaantuvat ja toivottavasti saavutan sopivan rytmin vielä ennen kuin top-jakso loppuu. Jos alkusyksystä kirjoitin löytäneeni unirytmin, niin on se nyt heittänyt kuperkeikkaa. Eilen nukahdin siinä kahdeksan aikoihin yöunille ja heräsin sitten puoli kolmen jälkeen. Nukahdin lopulta uudestaan ja kellon soidessa klo 5:20 olin aivan poikki. Jaksoin päivän ja nyt olen jo valmis petiin. Huomenna onneksi iltavuoro, joten aamupäivän ehtii ottaa rennosti. 
Toivottavasti tämä heräily ei ala käydä tavaksi. Aamuvuoro tuolla alkaa seitsemältä ja puoli seitsemän bussilla tai pyörällä täytyy lähteä, sitä ennen viedä Onni päiväkotiin. Eino on muutenkin yksin lähtemistä jännittänyt koko syksyn. Odottaa vain koska soitan, että pitää lähteä ja lähettelee siitä ääniviestiä watsappiin. Nyt top- jaksolla lähdetään Onnin kanssa kuuden jälkeen, joten yksinolon aika olisi kohtuuton. Mummu lupautui tulemaan meille aina kun pystyy Einon seuraksi ja lähettämään kouluun. Ihanaa kun voi rauhallisin mielin itse lähteä töihin eikä tarvitse kytätä kelloa kokoajan. <3
Nyt pojat ovat jo unessa ja itse taidan oikaista vielä sohvalle katsomaan Toisenlaiset äidit (ellen nukahda kesken). 

Oletteko te jo avanneet joulukauden vai aloitatteko vasta lähempänä joulua? 

Mukavaa viikkoa!




lauantai 11. marraskuuta 2017

TÄÄLLÄ OLLAAN! - syksyn kuulumisia




Heippa hei, pitkästä aikaa tartun tietokoneeseen ja naputtelen postausta. 
Tämä syksy on mennyt taas vauhdilla. Koulua oli viikolle 42 asti, viikon syysloma ja nyt toinen työssäoppimisviikko takana. Viisi viikkoa jäljellä, sitten vajaa viikko koulua, jonka jälkeen alkaa joululoma. Tätä vauhtia juhannus on edessä ennen kuin huomaammekaan! Ja tulevana juhannuksena olen valmis lähihoitaja, jännittävää!

Syksy on mennyt yllättävän kivuttomasti, omalla painollaan, mutta pikkuhiljaa huomaa pientä vauhtiväsymystä olevan ilmassa. Välillä tuntuu, ettei mieli tahdo pysyä kropan perässä. Onneksi nyt ei tarvitse kirjoittaa näyttösuunnitelmaa, vaan saa olla ainoastaan oppimassa. Jotenkin en ihan ole päässyt työpaikan rytmiin, mutta eiköhän se tästä. Paikka ja ihmiset alkaa käydä tutuksi, vaikka potilaat vaihtuvatkin tiuhaan. Pimeys vain lisääntyy, eikä luntakaan ole näkynyt sitten lokakuun, jolloin sitä tulikin jo kiva kerros. Toivottavasti jouluksi edes saadaan valkoinen maa.

Joulusta puheenollen, Facebookin muistoissa vilisee pipareita ja joulutorttuja mutta tänä vuonna en ole vielä saanut aikaiseksi mitään. Visiot kuusen koristelusta on ja uutta nauhaa on ostettu. Koska joulukuusemme on valkoinen, sain idean Suomi 100v -teemasta. Sinistä nauhaa, sini-valkoiset pallot ja Suomen lippuja. Aion kyllä saada joulua aikaiseksi kotiin jo hyvissä ajoin. Näin ehtisi siitä nauttiakin kauemmin kuin sen pari viikkoa. Ehkä joulufiilistä nostattaa parin viikon päästä lauantaina Raskasta Joulua -konsertti, jonne hankin itselleni lipun. En ole aiemmin mennyt itsekseni minnekään keikoille, joten tilaisuus on monella tapaa ainutlaatuinen.

Alkuviikosta voisinkin kaivella jouluverhoja ja koristeita, käydä niitä läpi, tehdä listoja. Tonttuovikin ilmestyy taas tänä vuonna. Tiia aiempana vuonna antoi idean ja jännä, miten tänä vuonna siitä on tullut laajempikin ilmiö. Monet askartelukaupat myyvät valmiita ovia. Mietin, ostaisiko sellaisen aukeavan vai teenkö itse samaan tapaan kuin aiemmin. 
Joulun lelukirjatkin ovat jo postiluukusta tippuneet ja niitä on jo selailtu. Ollaan nyt syksyllä karsittu poikien leluja, mutta itse toivoisin malttia lahjojen kanssa, niinkuin on ollut aiemminkin. Muutamat tärkeimmät lelutoiveet, kirjoja ja vaatelahjakortteja. Tuntuu, että kokoajan jää vaatetta pieneksi. Nyt onneksi hiukan tahti hidastunut, mutta varmasti kevätpuolella kasvutahti taas kiristyy.
Tänään vielä leivotaan kakku A:lle ja saadaan sitä aamulla sitte nautiskella kun pojat antavat lahjansa, hänen kotiutuessa töistä. Jos Onnille ei nouse kuumetta enää, niin mennään myös anoppilaan syömään.

Mukavaa lauantai-iltaa ja isänpäivää kaikille! 
Palataan pian isänpäiväkuulumisten kanssa! 

lauantai 2. syyskuuta 2017

HYVINVOINTI JA JAKSAMINEN - elämäntavat muuttuivat huomaamatta




Liikunta hiipi elämääni

Facebookissa tuli vastaan vuoden takainen teksti. Kirjoitin silloin, miten pelkään syksyä, hiipien lisääntyvää pimeyttä. 
Pysähdyin miettimään. 
Tänä vuonna olen oikeastaan odottanut syksyä, uutta opintokokonaisuutta. En ole sen tarkemmin miettinyt hiipivää pimeyttä tai pelännyt sitä. Elämässä ei koskaan tiedä mitä eteen tulee ja masennuksestanikin on tullut aina vain kaukaisempi asia. Viime syksy meni hyvin, pelosta huolimatta. Se on osaltaan valanut rohkeutta, myös opinnot veivät mukanaan mutta elämänlaatuun vaikuttavat myös viimepostauksessa mainitsemani uni ja sen lisäksi lisääntynyt liikunta. 
Olen keväästä asti joogannut lähes päivittäin
Toukokuun ajan kuljin pyörällä työssäoppimispaikkaan. 
Kesälläkin paljon liikuttiin pyörillä poikien kanssa. 
Nyt kolmen viikon ajan olen kulkenut pyörällä kouluun, ainoastaan kahtena päivänä mennyt kyydillä tai bussilla. 
Olen saanut lenkkikaverin Einon kaverin äidistä. 
Ystäväni on tehnyt ison muutoksen ja on kannustanut minuakin ja kuunnellut pohdintojani!

Tämä kaikki on tapahtunut kuin itsestään. En ole tarvinnut suuria suunnitelmia tai ajatusta "noniin, nyt aloitan liikunnan ja elämäntapani muuttuvat".
Joogasta se kaikki tosiaan lähti. Joogaan kotona, aamulla tai illalla. Se on ollut juuri sitä mitä tarvitsen. Lempeää mutta tehokasta. Rentouttava, oma hetki mutta josta kuitenkin huomaa edistyksenkin. Tuo rauhaa kaaoksenkin keskellä. Jos useampana päivänä jää välistä, huomaan sen hermojeni kiristelynä ja stressitason nousuna.
Pyöräily alkoi siitä, kun sen avulla pystyi säätämään poikien päiväkotiin viemistä, sillä pääsi suorempaa reittiä ja nopeampaa työpaikalle kuin bussilla. Ja kun sitä teki lähes joka päivä, niin se jäi tavaksi. Tietty siinä myös säästää sen 42 euroa, minkä kuukauden bussikortti maksaa. 
Jos siis viime syksynä pelko hiipi pimeydestä, niin tänä vuonna liikunta hiipi elämääni.

Olen näiden opintojen aikana paljon miettinyt omia elämäntapojani. Olen tuleva terveydenhuollon ammattilainen. Olin töissä missä vain, osa työtäni on ohjaus ja terveellisiin elämätapoihin kannustaminen. Alusta asti on ollut selvää, etten halua olla kaksinaamainen. Työpaikalla terveellisen ruokavalion sanansaattaja ja kotona herkkuja mättävä sohvaperuna. Ei, se ei vain käy. Myös se on fakta, että huonossa kunnossa ja ylipainoisena ei hoitotyötä jaksa tehdä! Selkä- ja polvivaivat ja raskausdiabeteksen sekä ylipainon myötä lisääntynyt riski II-tyypin diabetekseen ovat myös olleet mielessä. Haluan olla terve nyt ja tulevaisuudessa. Haluan jaksaa hoitaa mahdollisia lastenlapsiani.

Tätä ajatustyötä olen tehnyt niin tiedostaen kuin jossain alitajunnassani. Masennuksen jälkeen voimien vain lisääntyessä, elämäni on siis käynyt aktiivisemmaksi. Tämä kaikki tapahtuu itseni takia, siksi, että olen oppinut rakastamaan itseäni. Rakastan itseäni niin paljon, että haluan tehdä sille hyvää ja elää kehoni kanssa mahdollisimman pitkään. Vaikuttaa niihin asioihin, joihin itsessäni , hyvinvoinnissani ja terveydessäni pystyn vaikuttamaan. Liikunta lisää mielihyvähormonien tuotantoa ja näin ennaltaehkäisee masennustakin.

Vaikka tavoitteeni on painonkin pudotus, en sen takia tätä tee, se on vain hyvin positiivinen sivuvaikutus. Olen niin monta kertaa aloittanut elämäntapamuutoksen, painonpudotuksen, dieetin, mutta perusta ei ole ollut kunnossa. Ajatusmaailmani ja elimistöni ei ole toiminut oikein, jotta pysyviä muutoksia olisi tapahtunut. Keväällä kyllä ja kesälläkin olen pitänyt Nutrilett-kuurin. Ylipainoa kun on huomattavasti, siitä on ollut apua painon pudotukseen. Ja on saanut työstää ajatuksia sinne terveelliseen suuntaan. Antaa aivoille ja kropalle aikaa sopeutua muutokseen. Pääasiassa syön tervellisesti, mutta herkutteluakin tapahtuu. Aikaisemmin herkuttelu ei ollut hallinnassa ja edelleenkin sipsinhimo saattaa viedä mennessään, mutta armoa olen antanut.
Nyt kun kärsin vielä sappikivuista, niin ravinnon laadun merkitys on lisääntynyt. Tulee tarkkailtua jokaista suupalaa, mistä tulee kipuja, mistä ei ja joudun kantamaan lääkepurkkia mukanani kaikkialle. Useimmiten aiheuttaja on rasvainen ruoka. Tuoreet salaatit ja niiden kastikkeet aiheuttavat joskus. Joskus voin syödä kurkkua, omenaa ja paprikaa, ruisleipää, toisinaan niistä tulee kovat kivut. Pullia ja munkkeja ei tee enää edes mieli. Ja jos jotakin tekee mielikin, punnitsen onko se mahdollisten kipujen väärti. Myös ruokahaluttomuutta on myös esiintynyt ja olen paikannut energiavajetta Nutrilett-pirteilöillä. Parempi sekin kuin pelkällä vedellä eläminen. Ensi viikolla menen ylävatsan ultraan ja saadaan varmistus, että vaivat todellakin aiheuttaa sappikivet. Mullahan oli Onnin odotusaikana raskaushepatoosi ja sen sairastaneilla naisilla esiintyy jonkun verran sappikivitautia ja muita maksasairauksia. Onneksi tämä on kuitenkin hoidettavissa, jos nyt niitä kiviä on, ettei mitään muuta.

Kaikenkaikkiaan liikunta auttaa jaksamaan. Aamulla kun suhauttaa koululle, saa virtaa ja elimistö herää. Jaksan huomattavasti paremmin istua ja keskittyä tunneilla. Ja kotimatkalla fillarimatka nollaa aivoja hetkeksi. Äkkiä myös kuntokin on kasvanut. Keväällä ylämäet hengästytti paljon enemmän, nyt suht kevyesti, satulassa istuen pääsee mäetkin kulkemaan. Pori on siitä kiva kaupunki, että etäisyydet ei nyt ihan kamalan pitkiä ole. Vaikka asumme laitakaupungilla, matkaa keskustaan on n. 3-4km. En koskaan ole mikään himoliikkuja ollut. Koulun hiihtotunnit oli tuskaa ja cooperit menneet rimaa hipoen läpi. Tanssista olen tykännyt paljon ja tykkään edelleen, ja kyllähän sitä nuorena tuli hyvinkin paljon liikuttua myös fillarilla. Nautin kyllä tästä aktiivisesta itsestäni. Ehkäpä kun Onnikin on koululainen ja pojat voi jättää turvallisemmin mielin kotiin, voisin kuvitella itselleni myös säännöllisen viikoittaisen harrastuksen. Nyt koen, että kotijooga ja fillarointi riittävät hyvin lisäämään hyvinvointiani ja jaksamistani.

Oletteko löytäneet liikunnan ilon?  
Miten huolehditte hyvinvoinnistanne ja arjessa jaksamisesta?




LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...